Suomalaiset elokuvat eivät ehkä ole mistään kotoisin, mutta persoonallisia ja kiinnostavia leffafestareita täällä kyllä osataan järjestää. Tampereen lyhytelokuvajuhlat, Rakkautta ja anarkiaa Helsingissä, DocPoint - ja Sodankylän elokuvajuhlat eli Sodis.
Eli Midnight Sun Film Festival. Nimeään myöten runollisin elävää kuvaa juhliva tapahtuma pohjoisella (tai eteläisellä) pallonpuoliskolla heijastuu sitkeästi vuodesta toiseen keskelle Lapin hämyä kesäkuun puolivälissä. Viime viikolla koettiin jo 24:nen kerran viisi päivää elokuvaa ja vain elokuvaa kaikkina vuorokaudenaikoina; niiden katsomista, niistä keskustelemista, niiden keskellä elämistä Kitisenjoen ja Lapinsuun teatterin välissä. Kuva elää Lapin sylissä poikkeuksellisella kirkkaudella koska kaikki ison kaupungin häiriötekijät puuttuvat. Sodankylässä ei ole muuta huomion kiinnittäjää kuin elokuva. Siksi sinne matkaavat vuodesta toiseen elokuvaan kaikkein kuumimmalla palolla suhtautuvat ihmiset. Heistä hohkaa tapahtuman ainutlaatuinen tunnelma.
Elokuvaan kuuluu heltymättömän totuuden etsinnän ohella viehättävä todellisuuspakoisuuden vivahde. Anssi Mänttärin ja Sodankylän kunnanedustajan eräänä korkealentoisena iltana ideoima ja Peter von Baghin yhdessä Kaurismäen veljesten kanssa käyntiin polkaisema elokuvajuhla yhdistää nämä kaksi elementtiä ideaalilla tavalla: rehellisin löydettävissä oleva elokuva viedään kauas periferiaan, jonka luonto tuntuu kaupunkilaisesta lähes epätodelliselta ja unimaiselta. Koska aurinko ei laske, miksi projektorin lampunkaan pitäisi sammua? Niinpä Sodiksessa on mahdollista mennä elokuviin vaikka puoli neljältä aamulla. Seita-baarikin pitää varta vasten ovensa auki kahteen yöllä ja torin vieren grillistä saa porokebabia.
Myös festivaalin vieraat ovat yleisön lailla elokuvan suurimpia asiantuntijoita. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen Monroella ei ollut lähettää edustajaa Sodankylään, ja harmi polttaa tulen lailla kun klassikoiksi kasvaneista aamukeskusteluista kuulematta jäivät esimerkiksi John Boormanin ja Samira Makhmalbafin editiot.
Ensi vuonna sitten. Sodiksen on palattava ja Sodikseen on palattava, aina uudestaan. On liikaa vaadittu, että me täällä "keskellä" joudumme odottamaan kuukausia Sodankylään matkanneita pidempään Jim Jarmuschin uusinta.
That's what it's all about.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti