DocPoint 2018: Got milk?

Andreas Pichlerin Das System Milch ("Maitosysteemi")
Gustavo Salmerónin Muchos hijos, un mono y un castillo ("Paljon lapsia, apina ja linna")

Parempaa on tulossa, mutta tämänvuotinen dokumenttikatsaus pääkaupungissamme alkoi Monroen kirjeenvaihtajan osalta heikoissa merkeissä. Ehkä festivaalin dramaturgian kannalta on hyväkin aloittaa mäen alta?

Leffan hienoin kuva on sen juliste

Saksalaisen Andreas Pichlerin, köyhän miehen Herzogin, pinnalta sliipatussa elokuvassa on tärkeä aihe. Olipa toteutuksesta mitä mieltä tahansa, tekee Pichlerin propaganda selväksi, että globaalin maitotuotannon asiat ovat kerrassaan kehnolla tolalla. Aivan tolkulliset, koulutetut ja fiksut pohjoismaalaiset maitofarmarit puhuvat nisäkästovereistaan lehmistä hyödykkeinä ja tavaroina. Mutta kuten Pichler näyttää, ei vika ole heissä, vaan koko "maitosysteemissä", jossa farmarit ovat meijereiden orjia siinä missä lehmät farmareiden. Tämä johtaa rakenteelliseen epäinhimillisyyteen, mistä yhtenä esimerkkinä tuotantolehmien keski-iän laskeminen kahdenkympin korvilta viiteen vuoteen.

Tämä kaikki on tärkeää ja hyvää. Mutta "Maitosysteemi" on tarkoitettu elokuvaksi eikä kirjaksi. Ja tässä kohdin katsojalle tulee stoppi. Nimittäin, Pichler ei ymmärrä mitä elokuva on.

Ensi vilkaisulla kaikki tuntuu olevan kunnossa. Kuva on siisti, kaiuttimista kuuluu musiikkia, leikkaajakin on palkattu ja varsinkin värimäärittely miellyttää silmää. Pichler siis tietää, mistä aineksista elokuva rakennetaan - hän ei vain tiedä, miten näitä aineksia käytetään. Teokseen syvemmin uppoutuessaan huomaa pian, että leikkaus on yhtä siisti kuin tasapaksu, kerrontaa kuvittavaa musiikkia työnnetään joka väliin eikä Pichler osaa luoda orgaanista yhteyttä yhteenkään haastattelemaansa. Lehmistä nyt puhumattakaan. Vakavin virhe on ohjaajan päätös toimia kertojanäänenä myös kansainvälisessä versiossa. Ylihuolellinen, mutta silti murtava englanti saa Pichlerin kuulostamaan huumorintajuttomalta Herzogilta. Ja koska ohjaajan tosikkomaisesta tekstistä puuttuu herzogilainen persoonallisuus, saa havaita elokuvan sijaan seuraavansa luentoa, jossa on tosi hieno powerpoint-esitys. Koska en ollut ostanut lippua sellaiseen, poistuin luokkahuoneesta tunnin jälkeen.

Gustavo Salmerónin amatöörimäinen muotokuva yli kasikymppisestä äidistään ei ole paljon parempi, mutta Pichlerin tarjontaan verrattuna se on sentään sympaattinen, mikä johtuu siitä, että ohjaaja pääsee kuvattaviensa iholle.

Salmerón ei osaa tehdä elokuvia ja tietää sen. Hän yrittää kosiskella yleisöltä sympatiaa jättämällä lopulliseen leikkaukseen energisen äitinsä viittaamassa poikansa kuvauksiin "kotivideona". Ymmärrettävää, mutta ei pyyhi pois tosiasioita. Elokuva on selvästi tehty ilman käsikirjoitusta, muutaman idean pohjalta vaatimattomalla kalustolla (linssi on usein silmiinpistävän likainen). Ohjaajan kokemattomuudesta johtuu, että hänen terävät ideansa eivät puhkea kukkaan.

Sinänsä kiinnostavasti "Paljon lapsia..." alkaa pojan muotokuvana äidistään, entisestä francolaisesta, joka keski-ikäisenä saa massiivisen perinnön. Elokuvan nimi viittaa Julita-äidin kolmeen toiveeseen elämältä: perinnön turvin Julita saa ostettua oman linnan. Tästä alkaa leffan kiinnostavin juonne, kun Espanjan talouskriisi köyhdyttää uusrikkaan matriarkankin. Valitettavasti Salmerón ei kykene pintatasoa syvempään analyysiin ja juttu jää puolitiehen.

Lopputulos on...kotivideo.

He jäivät (2017)

He jäivät (2017) on dokumenttielokuva, joka yhdistelee haastatteluja ja näyteltyjä osuuksia. Dokumentti sukeltaa kotiin jääneiden ja evakossa eläneiden naisten näkökulmiin sekä laajalla makrotason kansallisen kokemuksen että intiimimmällä yksilön kokemalla mikrotasolla. Dokumentin tarina yhdistelee tällä tavoin dokumentaarista, koko kansaa ravisuttavia tapahtumia kertaavaa ja subjektiivisia ihmiskohtaloita käsittelevää otetta. Dokumentti kuljettaa narratiiviaan dramatisoiduin, jopa unenomaisuutta hakevien kohtauksien kanssa. He jäivät on omien sanojensa mukaan poeettista dokumenttielokuvaa. Poeettisuus ilmenee liitävinä kamera-ajoina ja kansallisromanttista kuvastoa tursuavina kaihon, toivon ja pelon katkelmina, joissa aika ja paikka sekoittuvat inhimilliseen kokemukseen. 

Dokumentin vahvinta antia ovat itse dokumentaariset ainekset. Muutamalla täsmällisellä haastattelulla on saatu hieno kosketus talvisodan ja sen myötä karjalaisten evakon aiheuttaman trauman tunnetasolle. Asiantuntijahaastattelut keskittyvät selostamaan sodan ja ihmismassojen pakkosiirron taustoja ja kertaamaan suomalaista historiaa 30-luvulta Neuvostoliiton kanssa taisteltuun sotaan asti. Aihe on itsessään kansallishistoriallisesti erittäin tärkeä. He jäivät käsittelee rintaman ja kotiolojen kaksinaisuutta painottuen vahvasti naisnäkökulmaan ja erilaisiin evakkoa käsitteleviin anekdootteihin, jotka kuvaavat evakon kulkua ja sen aiheuttamia tuntoja ihmisissä, jotka jäivät taakse murehtimaan omasta ja lähipiirinsä kohtalosta.

Mielestäni dokumentin poeettiset osuudet liukuvat valitettavan lähelle kliseisen maalaisromantiikan puolelle – aurinko paistaa, vilja heiluu tuulessa ja rakastunut pari juoksee tietä pitkin. Kameran maalatessa maalaisidylliä ääninäyttelijät lukevat rintamalle ja rintamalta kirjoitettuja kirjeitä. 

Art House- ja indie-budjetilla varustetulta elokuvalta ei voi odottaa uuden Tuntemattoman sotilaan (2017) tuotantoarvoja, mutta olisin hiukan toivonut omaleimaisempaa tyyliä. Valitettavan paljon nimittäin dokumentin kuvastosta, perhetilan emännän arki ja huoli miehensä kohtalosta, vertautuu viime vuoden parhaiten menestyneimmän kotimaisen elokuvan vastaaviin kohtauksiin. He jäivät pyrkii unenomaisuuteen ja jonkinlaiseen naturalistiseen painajaisfantasiaan, mutta siihen ei täysin temaattisella tasolla osuta, koska tunnelmien maalailu jää aika pintapuoliseksi. Ehkä visuaalista ilmettä olisi saatu persoonallisuudella erotettua muista sotadraamoista, vaikka se on haaste isommankin budjetin elokuville, koska tietty sotakuvasto on piirtynyt vahvaksi osaksi kuvallista kerrontaa. Annan dokumentille kuitenkin pisteet yrittämisestä, koska ainakin He jäivät pyrkii näyttämään vaihtoehtoisia näkökulmia valtavirrasta erottuvalla tyylillä.

Mutta onneksi dokumentin emotionaalinen kivijalka, rintamakirjeet, pysyy taustalla vahvana. Kirjeiden sanat väräjävät aitoa sodan aiheuttamaa surua ja kaipuuta rakkaan äärelle. Kirjeet ovat mielenkiintoisia ajallisia artefakteja, joita asiantuntijat pystyvät tulkitsemaan. Kirjeitä verrataan upseereiden ylläpitämiin sotapäiväkirjoihin ja kirjeistä pystyy aistimaan surun ja pelon, jotka ovat piilotettuna arkisista askareista kuten päivärahoista ja sukkien lähettämisestä kirjoittamisen alle. Dokumentin lopussa matkustetaan oikeille tapahtumapaikoille eikä katsoja voi olla samastumatta dokumentissa haastateltujen kertomaan ja kokemaan tarinaan. 

Kulttuurihistoriallisesti He jäivät on malliesimerkki kansallisen katseemme kääntämisestä asioihin, jotka helposti jäävät valtavirran jalkoihin ja unohtuvat. Kaikki muistavat urhean tuntemattoman sotilaan, mutta samalla tuntematon emäntä jää rintaman varjoon. Toteutus olisi voinut olla persoonallisempi kuvauksen puolesta, mutta dramatisoitujen kohtausten näyttelijät ja ääninäyttelijät tekevät varmaa työtä niissä puitteissa, jotka heille on annettu. 

He jäivät -dokumentin ensi-ilta ja ainoa esitys Tampereella Arthouse Cinema Niagarassa perjantaina 26.1. klo 18.30. Liput 10 e.

-Ville Vuorio

Leffavisa 24.1. Sitä sun tätä

Monroen leffavisa 24.1. "Sitä sun tätä"

1. Nakatomi 23 pt.
2. Iguaanit 21,75 pt.
3. Alan Smithee Team 19 pt.
4. Möllykät 13 pt.
5. Jick Magger 11 pt.
6. Zomba Famiglia 10 pt.

Kierros I

1. Kenen tähdittämä musikaali The Greatest Showman on?

2. Mikä Felix Herngrenin ja Måns Herngrenin tv-sarjaan pohjautuva elokuva pyörii tällä hetkellä elokuvateattereissa?

3. Joona Tenan ohjaama suomalainen ”super”-elokuva saa ensi-iltansa 26.1. Mikä super____ tämän elokuvan nimi on?

4. Mistä elokuvasta ja kuka naisnäyttelijä? https://www.youtube.com/watch?v=DRGjkQ_iBL8 2pt [0-2.00]

5. Mikä elokuva? https://www.youtube.com/watch?v=CJGeUFtiJP0 [0-2.16]

6. Mikä elokuva?

3 pt. Elokuvan naispääosaa esittää Shelley Duvall, joka näytteli naispääosaa Stanley Kubrickin Hohdossa. Tämä elokuva on itse asiassa Duvallin seuraava elokuvarooli Hohdon jälkeen. Samoin kuin hohto, myös tämä elokuva perustuu aiempaan teokseen.

2 pt. Elokuva perustuu E.C. Segarin sarjakuviin. Elokuvan on ohjannut Robert Altman.

1 pt. Elokuvan mies- ja nimikkopääosaa esittää Robin Williams.

Kierros II

7. Tammikuu tunnetaan Hollywoodissa vähemmän laadukkaiden elokuvien julkaisuaikana. Mikä elokuvasarja EI saanut jatkoa viime vuoden tammikuussa? a) Underworld b) xXx c) Ring d) Resident Evil

8. Kuinka monta elokuvaa kuuluu Twilight-elokuvasarjaan ja kuinka monta ohjaajaa työskenteli sarjassa?

9. 2018 alkoi myös suru-uutisella, kun kirjailija Ursula K. Le Guin kuoli 22.1. Le Guinin teoksista on tehty yksi kokopitkä animaatioelokuva. Minkä niminen elokuva on ja kuka sen on ohjannut? 2 pt.

10. Mikä elokuva? https://www.youtube.com/watch?v=3snpAmY2xeE [0-1.10]

11. Mikä elokuva? https://www.youtube.com/watch?v=N35FsMxEmSc [0-1.10]

12. Mikä elokuva?

4 pt. Tässä elokuvassa päähenkilö kuulee sairastavansa kuolettavaa sairautta aivopilveä/ brain cloud.

2 pt. Tämän romanttisen komedian on käsikirjoittanut ja ohjannut John Patrick Shanley. Elokuva on myös pääosakaksikon ensimmäinen muttei viimeinen yhteinen elokuva.

1 pt. Pääosakaksikon muita yhteisiä elokuvia ovat Uneton Seattlessa ja Sinulle on postia.

Kierros III

13. Mikä seuraavista elokuvista ei ole saanut vielä remake-elokuvaa? a) The Fog (John Carpenter 1980) b) Dawn of the Dead (George Romero 1978) c) Cabin Fever (Eli Roth 2002) d) The Mist (Frank Darabont 2007)

14. Mikä viime vuoden elokuva sai eniten ehdokkuuksia Golden Raspberrys (Razzie’s) palkinnoissa? Ja kuinka monta ehdokkuutta elokuva sai?

15. Lauren Bacall näytteli uransa aikana muutaman kerran aviomiehensä Humbrey Bogartin kanssa. Kuinka monessa elokuvassa ensimmäisistä viidestä elokuvastaan Bacall näytteli Bogartin kanssa? Bonusta elokuvien nimistä.

16. Mikä elokuva? https://www.youtube.com/watch?v=ByRXX8KHS5o [0-1.02]

17. Mikä elokuva? https://www.youtube.com/watch?v=4us4K3KLRM0 [0-2.13]

18. Mikä elokuva?

4 pt. Tämän 2000-luvulla ilmestyneen elokuvan alkuperäinen nimi oli “Tonight, he comes” ennen kuin se muutettiin ja lopulta muutettiin nykyään tunnettuun muotoonsa.

2 pt. Elokuvan käsikirjoitti alun perin Vincent Ngo vuonna 1996, mutta Breaking Badistä tunnettu Vince Gilligan kirjoitti sen uusiksi ja lopulta Peter Berg ohjasi tämän supersankarielokuvan, joka ei pohjaudu mihinkään aiempaan teokseen.

1 pt. Elokuvan nimikko-osaa esittää Will Smith, ensimmäisessä supersankariroolissaan.

Vastaukset

Kierros I

1. Hugh Jackman

2. Solsidan

3. Supermarsu

4. Super 8, Elle Fanning

5. Office Christmas Party

6. Popeye

Kierros II

7. c

8. 5/4

9. Maameren tarinoita/Gedo Senki/Tales from Earthsea, Gorô Miyazaki

10. Nice Guys

11. T2 – Trainspotting 2

12. Joe Versus the Volcano/ Joe ja tulivuori

Kierros III

13. d (elokuvasta on tehty tv-sarja Netflixille)

14. Transformer 5: The Last Knight, 9

15. 4/5 To Have and Have not (Kirjava satama), The Big Sleep (Syvä uni) ja Dark Passage (Pimeä käytävä) ja Key Largo (Myrskyvaroitus)*

16. Lords of Dogtown

17. Married to the Mob/ Married to the Mob, Michelle Pheiffer

18. Hancock

* Listalle ei laskettu Bacallin cameoroolia elokuvassa Two Guy from Milwaukee (1946).

Kuvakierros:

a) Clueless b) Empire Records c) Click d) Chungking Express e) Mission Impossible f) To do list

Akronymit

a) Designated Ugly Fat Friend

b) Waste Allocation Load Lifter - Earth-Class

c) United Network Command for Law and Enforcement

d) Special Weapons And Tactics

e) Retired Extremely Dangerous

f) Alien Life Form

g) Mobile Army Surgical Hospital

h) Mysterious Alien Creature

i) Laughing Out Loud

j) Dead or Alive

k) Dead on Arrival

l) California Highway Patrol

m) Adult Child of Divorce

Bonus:

The name "Gattaca" is composed entirely of the letters used to label the nucleotide bases of DNA eli typpiemäkset oli puolen pisteen arvoinen, täyteen pisteeseen vaadittiin nimeämään tämä emäkset adeniini (A) guaniini (G) sytosiini (C) tymiini (T).

Leffavisa 17.01.2018: Sitä sun tätä

1. Nakatomi 30,5 pt.
2. Iguaani 23,5 pt.
3. Lymyilevä mies 21,5 pt.
4. Zomba Famiglia 19,5 pt.
5. Matukat 16,5 pt.

Monroen leffavisa 17.01.2018 (1/2018 kevät)

Kirjallinen osio (max 10pt.)

Kierros I. (max 9 pt.)

1. Montako vuotta Elokuvakerho Monroe täyttää vuonna 2018?
2. Kultaiset maapallot, eli Golden Globet jaettiin reilu viikko sitten Yhdysvalloissa. Osa elokuvapalkintokategorioista on jaettu kahtia draama- ja komedia & musikaali -kategorioihin. Ketkä miehet voittivat pääosapalkinnot näistä kategorioista (todellisia henkilöitä esittävistä rooleistaan)?
Eli: Kuka voitti parhaan miespääosan palkinnon draama kategoriassa ja kuka voitti parhaan miespääosan palkinnon komedia & musikaali kategoriassa?
3. Ääni: Mikä elokuva?
4. Ääni: Minkä elokuvan traileri? Miltä vuodelta elokuva on? [0:00-1:19]
5. VIHJE: Kuka näyttelijä?

3 pt.) Hän on syntynyt kesäkuun ensimmäisenä 1937. Läpimurtonsa elokuvaan hän suoritti 80-luvulla. Hän on näytellyt mm. rikosetsivää - useita kertoja -, kahta eri presidenttiä sekä Jumalaa.
2 pt.) Hän on ohjannut elokuvan Bopha! Rikollista hän on esittänyt mm. elokuvissa Hard Rain - Kova sade ja Nurse Betty.
1 pt.) Clint Eastwoodin ohjauksessa hän on ollut kolmesti, Million Dollar Babyssä Oscarin arvoisesti.

Kierros II. (max 10 pt.)

6. Kuka oli Millenium Falconin omistaja ennen Han Soloa? Ja kuka häntä näyttelee Toukokuussa ensi-iltansa saavassa Star Wars -tarinassa Solo?
7. Viime kesänä ensi-iltansa sai Christopher Nolanin kehujakin kerännyt elokuva Dunkirk. Itsekin siitä pidin, koska se oli Nolanin lyhin elokuva (poislukien esikoisindie Following) kestäen vain 1h 46min. Mutta mikä on pisin Christopher Nolanin ohjaamista elokuvasta? Ja kuinka pitkä se on (lähimmäksi arvanneelle joukkueella 2pt., toiseksi lähimmälle 1pt.)?
8. Ääni: Minkä elokuvan traileri? [0:00-1:38]
9. Ääni: Minkä elokuvan traileri? [0:00-2:02, nimiä sensuroitu]
10. VIHJE: Mikä elokuva?

3 pt.) Elokuvan ohjaaja kuoli auto-onnettomuudessa heti elokuvan kutsuvierasensi-illan jälkeen vuonna 1977.
2 pt.) Elokuvassa näyttelevät muun muassa Antti Litja ja Heikki Nousiainen.
1 pt.) Elokuva perustuu Arto Paasilinnan romaaniin.

Kierros III. (max 11 pt.)

11. Missä elokuvassa Marilyn Monroe esiintyi Betty Grablen ja Lauren Bacallin kanssa?
12. Viime perjantaina sai ensi-iltansa Ridley Scottin uusin elokuva. Mikä se on? Ja mikä oli tätä edeltävä edelleen melko aktiivisen Scottin ohjaus?
13. Ääni: Minkä (1980-luvun) kulttielokuvan traileri?
14. Ääni: Mitä (1990-luvun) elokuvaa varten tehty kappale? Kuka esittää?
15. Ääni: Mitä (2000-luvun) elokuvaa varten tehty kappale? Kuka esittää?
16. VIHJE: 13. Kuka elokuvantekijä?

3 pt.) Hän on kirjoittanut - tai kääntänyt - Kunniattomien paskiaisten saksan kieliset vuorosanat.
2 pt.) Hän säveltää itse elokuviensa musiikin. Hän on ohjannut Krzysztof Kieslowskin käsikirjoituksen elokuvaksi Heaven.
1 pt.) Hänen läpimurtonsa oli Franka Potenten tähdittämä Juokse, Lola! (Lola Rennt, 1998).

VASTAUKSET (suluissa oikeiden vastausten prosentti)

Kirjallinen osio.

I. & II.

A. Black Panther, Wakanda (80% / 80%)
B. Coming to America / Prinssille morsian, Zamunda (40% / 40%)
C. The Grand Budapest Hotel, Zubrowka (100% / 100%)
D. Duck Soup / Neljä naurettavaa naapuria, Freedonia (60% / 60%)
E. The Great Dictator / Diktaattori, Tomainia (100% / 80%)
F. The Hunger Games / Nälkäpeli, Panem (60% / 60%)
G. The Princess Bride / Prinsessan ryöstö, Florin (80% / 100%)
H. Lost Horizon / Sininen kuu, Shangri-La (20% / 40%)


III. Commando, Predator, Die hard 2 (60% / 0% / 40%)

Kierros I.

1. 50 vuotta (60%)
2. Gary Oldman, James Franco (60% / 100%)
3. Voi veljet missä lienet /O Brother, Where Art Thou? (80%)
4. Little Miss Sunshine, 2006 (80% / 60%)
5. Morgan Freeman (100%)

Kierros II.

6. Lando Calrissian, Donald Glover (80% / 60%)
7. Interstellar, 169min (80% / 20% täysin oikein)
8. Chasing Amy (20%)
9. Notebook, Rachel McAdams tai Ryan Gosling (60% / 60%)
10. Jäniksen vuosi (80%)

Kierros III.

11. How To Marry a Millionaire / Kuinka miljonääri naidaan (40%)
12. All the Money in the World, Alien: Covenant (60% / 80%)
13. Repo Man (40%)
14. Space Jam, R. Kelly (40% / 60%)
15. Wonderboys, Bob Dylan (20% / 0%)
16. Tom Tykwer (0%)

Monroen LEFFAVISA, Artturissa keskiviikkoisin 18:30!

Rahaa kuin roskaa: amerikkalaisen elokuvan mediaani 2017

Ridley Scottin All the Money in the World
Aaron Sorkinin Mollyn peli (Molly's Game)

Amerikan Yhdysvallat ei ole koskaan ollut kiistatta maailman johtava elokuvamaa, mitä tulee puhtaaseen laatuun - mahdollisesti lukuun ottamatta 1900-luvun kahta ensimmäistä vuosikymmentä, jolloin silkka tekninen innovatiivisuus ja innovoijien määrä teki Los Angelesin seudusta ruohikkopalon nopeudella kehittyvän alan edelläkävijän. Kiistämättömämpää on, että amerikkalainen elokuva on ollut aina maailman rakastetuinta. Paljon siteerattu lentävä lause kuuluu: "Huono amerikkalainen elokuva on aina parempi kuin huono ranskalainen." Riippuen siitä, miten "huono" tässä yhteydessä määritellään, tuo saattaa hyvinkin pitää edelleen paikkansa.

Tästä todistavat esimerkiksi kaksi amerikkalaista uutuuselokuvaa, jotka yhdessä edustavat summittaista keskiarvoa maan "laatutuotannon" joukossa. Mollyn peli ja All the Money in the World eivät ole kumpikaan ikimuistoisia leffaklassikoita, mutta ne katsoo läpi varmasti kevyemmin kuin vastaavat ranskalaistuotokset, mitä ikinä ne tänä vuonna sattuvatkaan olemaan.

Mollyn peli ja AtMitW kuuluvat Hollywoodin perustuotteiden jatkumoon, keskihintaisiin ja varman päälle pelatusti keskinkertaisen viihdyttäviin normielokuviin, joissa tuotantopuitteet ja tähdet ovat reilassa eikä teatterista kävele ulos mitään otsassa. Hollywoodin kulta-aikaan tällaisia elokuvia studioiden palkkalistoilla tekivät samwoodit, georgemarshallit, georgesidneyt ja muut pätevät, kravattikaulaiset ammattimiehet. Noina aikoina, jos joku tällainen timpermanni sai aikaiseksi pesunkestävän klassikon, voitiin auteuriksi osoittaa pikemminkin systeemi itse kuin elokuvan nimiinsä signeerannut ohjaaja. Ajat ovat muuttuneet sen verran, että kummankin uutuuden auteuriksi on pakko myöntää niiden ohjaajat.

Näiden elokuvien ohjaajat on kylläkin veistetty eri puista. Siinä missä Ridley Scott on 80-vuotias, viidellä vuosikymmenellä työskennellyt konkari, on Aaron Sorkin (56 v.) ohjaajana ensikertalainen. Scott on konservatiivinen, poliittisesti pidättyväinen, protestanttinen britti, kun taas Sorkin on liberaali, äänekkäästi kantaa ottava amerikanjuutalainen. Scott on lähtökohtaisesti voimakkaan visuaalisesti orientoitunut puhdas elokuvaohjaaja, kun teatteritaustan omaava Sorkin on televisiossa kannuksensa ansainnut tekstinikkari. Molemmat ovat hyvin taitavia ydinosaamisalueellaan ja molemmat ovat tehneet elokuvan rahasta. Pidemmän korren vetää aloittelija.

Vahvojen miesten pokeri

Mollyn peli on ihan mukiinmenevä, pirteä pop-elokuva, tositarina naislaskettelijasta, joka uransa kariuduttua tekee uuden aluevaltauksen korkean profiilin pokeripelien järjestäjänä. Maailmassa on noin 7,6 miljardia tarinaa - tämä on monine käänteineen ja epätodennäköisyyksineen kiehtovimmasta päästä, ja Sorkin osaa tehdä sille kunniaa. Silti elokuva ei ole koskaan yhtä jännittävä kuin alkuhetkillään, kun Sorkin kuljettaa inspiraation vallassa katsojan läpi Molly Bloomin elämän käännekohdan eräässä kumparelaskumäessä. Sorkinin dialogi on arvattavan nokkelaa ja napakkaa, mutta kokenut ohjaaja olisi editoinut joka paikasta tunkevaa kertojaa pois kuvan tieltä. Itse olen myös ollut aina sokea Jessica Chastainin väitetylle lahjakkuudelle. Taitava näyttelijä tekee konekivääridialogin kanssa luotettavaa työtä, mutta hänessä ei ole roolin kaipaamaa säihköistävää filmaattisuutta. Ironisesti Mollyn pelistä tuleekin vahvojen miesten peli. Vaikuttava Idris Elba, superkarismaattinen Kevin Costner ja jopa Michael Cera - joka tekee pelottomasti todella ovelan muotokuvan kusipäästä, jonka esikuvaksi on veikkailtu kaikkea Tobey Maguiresta Macauley Culkiniin - jäävät paljon pääosan esittäjää väkevämmin mieleen. Se kielii isosta ongelmasta elokuvan ytimessä.

Olisi liioittelua sanoa Mollyn peliä hyväksi elokuvaksi, ja yhtä lailla liioittelua olisi kutsua monella tapaa fiksua AtMitW:ia huonoksi elokuvaksi. Paremminkin se ei vain ole hyvä filmi. Eikä Mollyn peli ole huono. En ole koskaan ajatellut Ridley Scottia Fellinin ihailijana, mutta pääosin Italiaan sijoittuva uutuus alkaa itsetietoisella viittauksella Ihanan elämän aikojen Felliniin (otoksessa, joka on varmaan maksanut enemmän kuin monet kokonaiset indie-elokuvat). Scottin aiheena on tositapaus Gettyn öljysuvun historiasta: kesällä 1973 yksi J. Paul Gettyn (1892-1976) 14 lapsenlapsesta kidnapataan. Lunnasvaatimus on 17 miljoonaa dollaria, tuohon aikaan valtava summa, mutta 16-vuotiaan pojan ukki onkin maailman rikkain mies. Paha vain, että pojan yksinhuoltajaäidillä ei ole sen paremmin rahaa kuin olennaisia siteitä vanhaan kehnoon, joka sitä paitsi on sairaalloisen itara sosiopaatti, ilmetty tosielämän Roope Ankka. Ällistyttävää kyllä, tilanne laukeaa vasta puolen vuoden päästä, ja sen jälkeen, kun lapsen oikea korva on lähetetty postissa kiristettäville.

Se on yksityiskohdissaan äärikyyninen tarina, joka ei hetkeksikään kadota varsinaista kohdettaan, rahaa, fokuksestaan. Ja siinä sen ongelma: ihmiset jäävät epätarkoiksi. Scottin visuaalinen lause on varma, mutta kylmäkiskoinen. Vaikka elokuva kunnioitettavasti kaihtaakin sensationalismia, se kaihtaa myös tarinan vaatimaa energiaa. Elokuva rullaa kuin liukuhihna ja tekee yhtä suuren vaikutuksen.

Raha ratkaisee

Molempia käsiteltäviä elokuvia yhdistää tosipohjaisuuden lisäksi sekin, että ne on huonosti kuvattu. Siinä missä Mollyn peli on valaistu mitäänsanomattoman latteasti (kuvaajana tanskalainen Charlotte Bruus Christensen), AtMitW on kuvattu (kuvaajana puolalainen Dariusz Wolski) ylisaturoiduissa sävyissä ja usein liian tummana, lopputuloksena mm. se, että suuresta osasta elokuvaa uupuu syvyysvaikutelma täysin. Se ei ole järin kiinnostavaa katsottavaa.

All the Money in the Worldin herkullisin ironia liittyy sen kulissien takaisiin tapahtumiin. Kuten tunnettua, J.Paul Gettyn roolin alunperin tehneen Kevin Spaceyn moraalittomat edesottamukset tulivat päivänvaloon vain muutamia viikkoja ennen elokuvan ensi-iltaa. Ennenkuulumattomasti Scott Free ja TriStar päättivät kuvata Spaceyn kohtaukset uusiksi Christopher Plummer korvaajana. Asiaa auttaa se, että Plummer on ulkoisesti ja iältään paljon Spaceya lähempänä henkilöä, ja Plummer oli Scottin ensimmäinen valintakin. Silti ratkaisu on tekopyhä - ja kirsikka kakun päällä: rahan sairaita puolia käsittelevän elokuvan poikkeuksellinen ratkaisu oli rahan masinoima, sillä syystäkin tuottajat päättelivät, ettei yleisö menisi katsomaan tuomittavaksi katsomaansa näyttelijää. Vaikka mitään virallisia syytteitä ei (toistaiseksi) olekaan nostettu.

Mutta Spaceyn yksityiselämällä ei ole mitään tekemistä hänen näyttelijäntyönsä kanssa. Niin puolustelemattomissa kuin hänen tekonsa ovatkin, mikään ei tule koskaan muuttamaan sitä tosiseikkaa, että Spacey on parempi näyttelijä kuin Plummer. Viimeksi mainittu tekee kyllä hyvän roolin - eihän hänkään mikään hanttimies ole -, fyysisesti nappisuorituksen, mutta muuten aika turvallisiin vanhusmaneereihin nojaten. Spaceyn maneerit olisivat olleet kiinnostavampia. Ja arvatenkin, ne nähdään vielä jollain dvd/BD-erikoispainoksella...

David Scarpan eräiltä osin oivaltavassa käsikirjoituksessa on paljon viiltävän ajankohtaisia huomioita rahasentrisyyden ihmisarvoa alentavasta vaikutuksesta. Osa niistä jää julki lausumattakin. Elokuvan keskushenkilö ei ole J. Paul Getty, vaan hänen vankeudessa riutuva pojanpoikansa. Ehkä ylipituuden pelossa tarinasta on jätetty pois sen kouraisevin opetus.

John Paul Getty III ei koskaan toipunut teinitraumoistaan. Vain 7 vuotta kidnappauksen jälkeen muistojaan huumeisiin paennut John sai kohtauksen, joka rampautti parikymppisen loppuiäkseen. Viimeiset 30 vuotta lyhyehköstä elämästään John vietti pyörätuolissa, liki umpisokeana ja puhekyvyttömänä. Juuri kohtauksen alla hän oli saanut valmiiksi osansa Wim Wendersin The State of Thingsissä. Se on paljon hienompi elokuva kuin kumpikaan päivän uutuuksista.