Vuoden alku on ollut synkkä Rule Britannian pääkaupungille sen menetettyä jo toisen lempipoikansa 69-vuotiaana syövälle.
Lontoossa ensimmäisen kerran silmänsä aukaissut ja ne viimeisen kerran sulkenut Alan Rickman (synt. 1946) oli nimenomaan brittiläinen ilmiö, melkein instituutio. Taiteilijana hän oli ennen kaikkea teatterinäyttelijä. Jäsenyys Royal Shakespeare Companyn troupeessa oli epäilemättä voitto teatterille ja tappio elokuvalle, missä hän otti vastaan lähinnä mehukkaita luonnerooleja, vaikka taidot ja persoonallisuus olisivat riittäneet heittämällä maailmantähdeksi asti.
Rickman tuli laajalti rakastetuksi ennen muuta ihanista pahiksistaan, joista ikonisimmat ovat Die Hardin (1988) Hans Gruber ja Robin Hoodin (Robin Hood: Prince of Thieves, 1991) Nottinghamin sheriffi. Mutta hän kykeni myös pakahduttavaan romanttiseen paatokseen, mistä todistaa Brandonin rooli elokuvassa Järki ja tunteet (1995) - yksi valkokankaan suurista Jane Austen -tulkinnoista, ja viittaan tällä sekä elokuvaan että ko. roolisuoritukseen. Halutessaan Rickman oli myös aivan järjettömän hauska: hänen työnsä esim. Galaxy Questissa (1999) tyystin maineensa vankeuteen kypsyneenä Mr. Spock-parodiana (muistamme, että herra Nimoykin kuoli hiljattain) ja Dogmassa (1999) Jumalan äänenä (minä muunakaan?) kestävät katselukerran toisensa jälkeen. Richard Curtisin Love, Actuallyssa (2003) Rickman onnistui jotenkin olemaan samaan aikaan sekä hauska että pateettinen. (Ja seksikäs: johtava brittiläinen elokuvalehti Empire valitsi Alan Rickmanin kolmesti maailman seksikkäimpien joukkoon.) Merkittävä on harvinainen päärooli Anthony Minghellan varhaistyössä Truly Madly Deeply (1990). Myöhemmin miljoonat oppivat tuntemaan Rickmanin Harry Potter -elokuvien kautta.
Rickman kokeili elokuvaohjaamista kahdesti. Esikoiseksi hän valitsi näytelmän Talvivieras (The Winter Guest, 1997), jonka hän oli jo ohjannut näyttämölle. Sen pääosissa nähtiin äiti-tytär-combo Phyllida Law ja Emma Thompson - jälkimmäinen on kutsunut Rickmania "työaviomiehekseen", siinä määrin paljon he tekivät yhteisprojekteja vuosikymmenten mittaan. Vuonna 2014 saapui ensi-iltaan A Little Chaos, missä hän oli roolittanut rinnalleen Kate Winsletin ja Stanley Tuccin.
Yksi elokuvan suurista Äänistä on tänään iäksi vaiennut. Tuolla ainutlaatuisella, samaan aikaan pirullisella, arrogantilla ja vakavasti otettavalla äänellä Rickman pystyi vangitsemaan yleisönsä tehokkaammin kuin useimmat näyttelijät kaikki temppunsa käyttäen. Sitä, ja sen omistanutta miestä, ei voinut kuin rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti