Viikonlopun tarjonta vaikuttaa ennakkoon eklektiseltä valikoimalta (suomeksi: sillisalaatilta) löytöjä ja "löytöjä" vähän sieltä sun täältä. Monikin mukaan valittu pitää sisällään tarpeeksi lupauksia isoon pettymykseen tai toisaalta mahdollisuuden täysin odottamattomiin tajunnan räjäyttelyihin. Tällainen kahdeksan ruokalajin menu tarvitsee kipeästi "veturin", keskipisteen, josta lähteä - ja sen Cinemadrome 666 myös tarjoaa.
Tämänkertaisten pippaloiden ehdoton ykköstapaus on kotimainen Zomba di Mare, Sami Pöyryn Monadi-filmi-tuotanto, joka perustuu Cinemadromessa aiemmin esitetyn lyhytleffan ideaan - nyt koko illan muotoon jalostettuna. Maailmanensi-iltansa Cinemadrome 666:n avajaiselokuvana perjantaina kello 19 saava indie-teos saattaa olla viikonlopun paras tai sitten kahdeksanneksi paras leffa, mutta se on varmasti kutkuttavin. Ne, jotka näkivät Zomba Intenson, osaavat varautua täysin omintakeiseen variaatioon zombi-elokuvateemasta. Paitsi omalaatuista vuoropuhelurakennetta, Zomba di Mare on varmasti ensimmäinen elokuva, jossa nähdään zombi paljussa. Hullu se, joka tämän väliin jättää.
Zombailun vanavedessä nähdään kolme ennakkoa, Bullet to the Head, Evil Dead ja Maniac. Näistä ensin mainittu on kulttihahmoksi nousseen Walter Hillin (48 HRS, The Warriors, The Driver) paluu, pääosassa eläkeikäinen Sylvester Stallone. Sarjakuvaromaaniin perustuva tarina on palkkatappajan ja poliisin välinen buddy-actioneri, alagenre, jonka Hill suunnilleen keksi.
Evil Dead ja Maniac puolestaan ovat uudelleenfilmatisointeja. Valtavien ennakkopaineiden alta puristunut Evil Dead on otettu vastaan varovaisen myönteisesti, Maniac taas kiinnostaa roolittamalla lapsenkasvoisen Elijah Woodin samantapaiseen moraalin harmaalla alueella liikkuvaan osaan, jossa Wood tarjosi yhden Sin Cityn harvoista valopilkuista.
Dromen klassikko-osastosta ei sitten ota hullukaan (juuri se, joka jätti Zomba di Maren väliin) selvää. On erittäin lupaavalta kuulostavaa atomikrokoa (Crocodile), Shaw Brothersin kasariaikojen ninjaista häröilyä (Five Element Ninjas) sekä kaksi tribuuttia: viime vuonna kuollutta ruotsalaiskuvaaja Mac Ahlbergia muistetaan esittämällä tämän seitkytlukulaisittain leikkisä hardcore-porno-ohjaus Bel Ami, joka, totta kai, pohjautuu Guy de Maupassantin tekstiin; ja vain muutama viikko sitten pois nukkunutta Michael Winneriä kunnioitetaan Death Wish -saagan kolmannella osalla, katuluutana tietenkin Charles Bronson.
Elokuvien lisäksi tapahtuma on ansainnut mainetta hyvästä hengestä Ravintola 931:ssä ja viistoista yllätysvedoista, kuten tyrmäävän hauskoista Mielipuolen traileri -show'ista.
Joten antoisaa elokuvailtaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti