In memoriam 7.4.2013

Merkittävä amerikkalainen dokumentaristi Les Blank menehtyi syöpään eilen sunnuntaina, 77-vuotiaana. Euroopassa huonosti tunnettu veteraani on epäilemättä jäänyt vaikkapa Frederick Wisemanin ja Errol Morrisin varjoon, mutta asianharrastajien piirissä hän kuuluu edellä mainittujen rinnalle amerikkalaisen elämäntavan kronikoitsijana. Hänen aihevalintansa olivat johdonmukaisen pittoreskeja, jännittäviä ja omintakeisia: vuonna 1987 valmistunut lyhyt kantaa sisältöä täsmällisesti kuvaavaa otsikkoa Gap-Toothed Women. Sundancessa ja Melbournessa vuonna 1985 palkittu In Heaven There Is No Beer? lienee SE elokuva polkkaharrastajista. Viimeiseksi jäänyt elokuva kertoi rakkaudesta teehen: All in This Tea (2007).

Vuonna 1960 alkanut elämäntyö käsittää lähes neljäkymmentä dokumenttia, pitkää ja lyhyttä. Blankin kamera taltioi yhtä hyvin merkittäviä muusikoita (Dizzy Gillespie, Lightnin' Hopkins) kuin hippejä (God Respects Us When We Work, But Loves Us When We Dance, 1968). Jos useimmat työt olivat "luonnollisesti" tuomittuja jäämään pienen yleisön huviksi, herätti Garlic Is As Good As Ten Mothers (1980) laajempaakin huomiota: ruokaelokuvien klassikoksi kohonnutta teosta nimittäin esitettiin ohjaajan esittelemällä Aromaround-tekniikalla - elokuvan pyöriessä teatterissa paahdettiin tunnelmaa luovasti valkosipulia.

Yksi "hittikin" Blankille suotiin. Meilläkin päin kulttielokuvaksi muodostunut Burden of Dreams (1982) on kaikkien aikojen making ofeja, taltioiden Werner Herzogin eeppisiä pyrkimyksiä saattaa Fitzcarraldo valmiiksi. Kaksi vuotta aiemmin Blank oli kuvannut legendaarisen Werner Herzog Eats His Shoen, jossa suuri saksalainen osoitti olevansa sanansa mittainen hävittyään vedon Errol Morrisille.