Zomba di Mare (2013)

Perjantaina Niagarassa alkaa Cinemadrome 666 -tapahtuma, jossa ensi-iltansa saa kotimainen Zombi-elokuva Zomba di Mare. Se on Monadi Filmin ensimmäinen pitkä elokuva, jonka odotusarvot ovat varmasti korkealla näillekin sivuille nostettujen kommenttien johdosta. Zomba di Mare on muodollisesti jatkoa samojen tekijöiden lyhytelokuvalle Zomba Intensolle, joka sai ensi-iltansa vuoden takaisessa Cinemadromessa. Tässä omia ensivaikutelmiani Zomba di Maresta.

Keskeinen ajatus elokuvien Zomba Intenso ja Zomba di Mare tekoprosessissa on, että suomalaisia (amatööri)näyttelijöitä kuvataan ilman tarkkaa käsikirjoitusta. Sen jälkeen näyttelijöiden puheet dupataan sattumanvaraisella italialaisella dialogilla, leikkauspöydällä koostetaan elokuvan rakenne ja lopulta kirjoitetaan hahmojen puheille tekstitykset. Juoni syntyy jossain tämän prosessin aikana. Prosessin naruista vetelee yksi taho eli Monadi Filmin takana oleva auteur Sami Pöyry, joka toimi Zomba di Maressa ohjaajana, kuvaajana, leikkaajana ja toisena käsikirjoittajana (Venla Virhiän kanssa).

Keskityn käsittelemään pitkää Zomba di Marea, mutta lähtökohtaisesti on välttämätöntä verrata sitä myös lyhyeen Zomba Intensoon. Tämä mustavalkoinen lyhytelokuva on n. 20 minuutin kestossaan eheä kokonaisuus, jossa juonta kuljetetaan kronologisesti eteenpäin (tarinan sisäisten kertojien voimin) dokumenttielokuvan tyyliä käyttäen. Tunnelma kasvaa tasaisesti kohti lopun kliimaksia. Zomba Intenson tarina on melko yksinkertainen, mutta makaaberi teksti ja yli viedyt karikatyyrihahmot pitävät katsojan mielenkiintoa yllä.

Nyt pitkän elokuvan kanssa kunnianhimoa on viety monta askelta eteenpäin. Ja hyvä niin. Mustavalkokuvauksen rinnalle on tuotu myös värikuvaa. Samalla kuvat ovat kehittyneet näyttävämmiksi ja rikkaammiksi. Niiden yksityiskohdat ja kompositiot ovat tarkkaan harkittuja. Musiikin käyttö on voimakasta ja rytmittyy kuvien kanssa taidokkaasti. Italodubbaus on tyylikeino, joka antaa anteeksi näyttelijäsuoritusten mahdolliset puutteet, mutta myös luo elokuvaan sen omalaatuista tunnelmaa. Zomba di Mare onkin vahvimmillaan kehitellessään vinksahtanutta, hieman surrealistista ilmapiiriä.

Elokuvan tarina on sinällään toimiva, mutta verrattuna Zomba Intensoon juonen kuljetus on ongelmallisempaa. Useiden henkilöiden ympärille muotoutuva tarina painottuu likaa alkuopuolen rakenteluun, jossa hahmoja yritetään kehittää monen kohtauksen voimin ilman, että ne kuitenkaan tarjoavat mitään lisää näihin. Kuten jo lyhyessä edeltäjässään tässäkin elokuvassa kaikkein karikatyyrimaisimmat hahmot toimivat parhaiten. Omiksi suosikeikseni nousevat viiksekäs palkkamurhaaja sekä kokaiinia sniffaava ystäväpiirin ”don”. Muut hahmot ovat kuitenkin enemmän esillä, mutta heidän kohtaloihinsa en kuitenkaan pystynyt samaistumaan niin, että jännite olisi säilynyt elokuvan suvantovaiheissa. Myöskään tekstiä ei ole uskallettu viedä yhtä villiksi kuin Zomba Intensossa.

Kokonaisuudessaan Zomba di Mare on ongelmistaankin huolimatta hieno teos. Se piristää innovaatioillaan suomalaista elokuvakenttää sekä osoittaa, että indie-kauhun ei tarvitse olla halpaa ketsuppia tai huonoja digitehosteita. Lisätietoa elokuvan taustoista voi kukin lukea Monadi Filmin blogista. Jääkäämme innolla odottamaan tulevaisuuden Monadi-projekteja. Toivon kuitenkin, että tulevat tuotannot eivät jämähdä vain italiankielisiin zombeihin.

Zomba di Mare siis perjantaina 19.04.2013 elokuvateatteri Arthouse Niagarassa klo 19 Liput 7€. Monroe suosittelee!