Me etuoikeutetut

Meitä on seitsemisensataa etuoikeutettua, jotka Suomessa ovat nähneet Paul Thomas Andersonin Mestari-elokuvan filmiltä ja vielä 70-millisenä kopiona. Näistä muutamista sadoista yhdeksän on Elokuvakerho Monroen jäseniä tai äänenkannattajia, jotka matkasivat lähes neljä sataa kilometriä kokeakseen jo nyt varman Vuoden Kulttuuriteko -finalistin, Helsingin Bio Rexin erikoisnäytöksen.

Loppuunmyydyssä spesiaalissa puhalsi vieno melankolisuuden viima, sillä tämä saattoi merkitä viimeistä kertaa, kun Suomeen saapuvan ensi-iltaelokuvan pääsi näkemään filmiltä. Todetaan tämä varauksin, koska Cinema Mondolta saattaa vielä tulla joku filmikela (?).

Jo monessa yhteydessä on pohdittu Andersonin elokuvan protestinomaisuutta. Digin jo selätettyä filmin kaikin tuomariäänin, amerikkalainen individualisti kuvaa oman teoksensa kalliille, harvoin käytetylle isokokoiselle filminegatiiville ja leikkauttaakin sen filmillä eikä digitaalisen siirron välityksellä. Jopa Spielberg, Tarantino ja Scorsese ovat leikanneet viimeisimmät elokuvansa digimuodossa. Anderson kieltäytyy kuitenkin myöntymästä barbarismille käytännöllisyyden hyväksi; toki Mestarikin tulee kaupalliseen levitykseen diginä - koska filmiprojektoreita ei enää ole. Mitä ihmettä taiteilijan pitäisi tehdä, jos gallerioita ei enää ole?

Filmille kuvaaminen merkitsee vaikeampaa, kunnianhimoisempaa ja vaateliaampaa tapaa maalata sanottavansa kankaalle kuin digitaalisesti kuvaaminen. 70-milliselle erikoisfilmille tekeminen muodostaa vielä ihan omat lisähaasteensa. Mitä nimitystä pitäisi käyttää kulttuurista, joka ei kunnioita näin paljon itseltään vaativaa taiteilijaa, vaan poistaa saatavilta mahdollisuudet esittää valmis teos tekijän tarkoittamalla tavalla?

Minulle olisi riittänyt tavallinen 35-millinen esitys Mestarista. Sen näkeminen - Suomessa! - kaksi kertaa hienommalta materiaalilta, virheettömänä kopiona on sanoinkuvaamatonta. Tämä on puhdasta elokuvaa, tehty elokuvan hienoimpien perinteiden ehdoilla, historiallisia periaatteita kunnioittaen. Mestari säkenöi, loistaa, hehkuu, paljastaa kuin vain hienoin filmi voi, kirkkaana, tarkkana, sävyistä rikkaana. Miten voisi tämän jälkeen tyytyä samasta elokuvasta muuhun versioon?

Pelkästään tekotapojensa periaatteellisen jalouden tähden Paul Thomas Anderson kohoaa Mestarilla jokaisen elokuvaa ja sen perinnettä tuntevan filmihullun sankariksi, meidän etuoikeutettujen esikuvaksi.

Helsingin Orion esittää kevään aikana kaikki Paul Thomas Andersonin ohjaukset filmikopioina.