Kostajat (The Avengers, USA, 2012) on ensimmäinen supersankarifantasioista ammentava sarjakuvafilmatisointi, jonka ohjaajalla on kokemusta sarjakuvien kirjoittamisesta*. Ohjaaja-käsikirjoittaja on aiemmin sarjakuvien puolella kirjoittanut itse luomansa mytologian pohjalta tarinoita vampyyreistä, demoneista ja heitä metsästävistä sankareista. Taustalla vaikuttavat hänen televisiolle luomansa fantasiasarjat.
Joss Whedonilla on palvovia faneja, jotka puhuvat hänestä jumalana - vain puoliksi piloillaan. Se on ainutlaatuinen saavutus ottaen huomioon, että kyseessä ei ole näyttelijä, ja että Whedonin pääura sijoittuu television maailmaan tuottajana, kirjoittajana ja ohjaajana. Pääteoksellaan Buffy, vampyyrintappaja Whedon avasi uria, jotka eivät ole umpeutuneet 15 vuodessakaan. Buffyn seuraajien kiintymys ylitti ja ylittää melko lailla kaikki siihen asti tunnetut tv-sarjafaniuden rajat. Vuonna 1996 aloittaneesta Buffysta on kummunnut lukemattomia fanilehtiä, -nettisivustoja ja jopa graduja. Yksi selitys tälle kiihkeydelle voisi olla se, että Buffy on niin selkeästi yhden miehen luomus ja kantaa joka yksityiskohdassaan yhden kertojan tunnusmerkkejä. Ts. Buffy profiloituu Joss Whedoniin kuten Star Wars profiloituu George Lucasiin. Siksi Buffyn seuraajat tuntevat jaksojen lisäksi yhtä läpikotaisin dvd-painosten haastattelut ja kommenttiraidat. Lisäksi Whedon nauttii myös kollegojensa yleensä pidäkkeetöntä arvostusta.
Ja nyt 47-vuotias Whedon on maailman nopeimmin menestyneen elokuvan tekijä. Kostajista tuli ensimmäinen elokuva, joka tuotti USA:ssa yhden viikonlopun aikana yli 200 miljoonaa dollaria, mikä tulos rikkoi entisen ennätyksen kymmenillä miljoonilla. Olisi suuri houkutus nähdä tämä uutena virstanpylväänä loistokkaalla uralla. Tosiasiassa vain suhteellinen kourallinen on edes kuullut Joss Whedonista ennen Kostajia eikä hänen vaikutuksensa elokuvan menestykseen ole pääasiallinen. Useimmat - jopa Helsingin Sanomien toimittajaa myöten - luulevat Kostajia Whedonin ensimmäiseksi ohjaukseksi. Whedonin ura onkin ollut pikemminkin kompastelua esteradalla kuin sulavaa kiitoa suihkukoneella.
Vaikka Buffyn menestys on nykyään kiistaton, Whedonin muut sarjat ovat käytännössä epäonnistuneet ainakin kaupallisesti. Alkuun menestyksekäs spin-off-sarja Angel lopetettiin viiden kauden jälkeen, ennen kuin Whedon ehti antaa sille tarkoittamansa lopetuksen. Scifi-länkkäri Fireflysta tuli viime vuosikymmenen kuuluisin kesken lopetettu sarja ja kulttishow vain 14 jakson jälkeen. Doll's House kesti sekin vain kaksi kautta. Kaikki nämä "Joss Whedon -sarjat" ovat kuitenkin herättäneet keskustelua, ja niillä on vannoutuneet fanileegionsa. Tärkeämmäksi tekijäksi nousee kuitenkin hänen hyvä maineensa, se, että reilut kymmenen vuotta sitten uuteen nousuun lähteneen amerikkalaisen television tekijöistä monet vannovat Whedonin nimeen. Pitkin 90-lukua Whedon toimi luotettuna käsikirjoitustohtorina, ja hänet oli kiinnitetty jo joitakin vuosia sitten Ihmenainen-projektiin (Wonder Womanina olisi nähty Cobie Smulders). Kostajat merkitsee siten mahdollisuutta, jota Whedon on odottanut hyvin pitkään.
Harvalle Hollywoodissa leipänsä tienaavalle viime viikonlopun ennätysmurskajaiset suo yhtä mielellään kuin Joss Whedonille. Kuitenkin, siitäkin huolimatta että laati käsikirjoituksenkin, Kostajat ei varsinaisesti mikään auteur-työ ole. Sen todellinen tekijä on Marvel Studios, jonka asettamissa raameissa Whedon on työskennellyt raudanlujana ammattilaisena eikä omaperäisenä taiteilijana. Poissa ovat esimerkiksi legendaariset "onersit", minuuttien mittaiset tracking shotit, joita Whedon ensimmäisenä sovelsi television tiukkoihin mittoihin. Kostajat on tuotantona samalla tavalla anonyymi kuin Rautamies-elokuvat. Kostajat hyötyy kyllä Whedonin laajasta kokemuksesta mytologia-aiheisten tarinoiden parissa, vaikka jonkin verran korpeaakin amerikkalaisten näyttelijöiden tapa ääntää Asgård "ass guard". Whedon myös rytmittää elokuvansa oivallisesti, missä näkyvät hänen lahjansa kirjoittajana: laajan henkilögallerian pyörittäminen sujuu kuin kuulalaakereilla ja tarina kulkee aikaa hukkaamatta eteenpäin. Jopa tarpeettoman pitkän (ja aika tyhmän) loppuryminän poimuista löytyy kuin happitaskuina pieniä "whedonismeja".
Merkittävin epätyypillisyys Kostajissa Whedonin uran valossa on asian ytimen puuttuminen. Buffyssa jokainen jakso käsitteli tarinansa kautta jotakin syvempää teemaa, mutta Kostajista tämä tuntuu puuttuvan. Jos sellaiseksi yritettiin ryhmätyön merkitystä, ei teemasta ole saatu irti yhtään mitään. Kostajat on vain seikkailu, yksinkertainen hyvät vastaan pahat -tarina, jossa etusijan saavat värikkäät (tai värikkäiksi tarkoitetut) hahmot. Eli näyttelijät, joita löytyy sekä hyviä että huonoja. Jälkimmäiseen ryhmään menevät aika vaivattomasti yksiulotteiset Loki (ään. "low-key"), Kapteeni Amerikka, Thor ja Haukansilmä. Onnistujista löytyvät aina luotettava Robert Downey Jr. Rautamiehenä, vakuuttava Samuel L. Jackson Nick Furyna (koko porukan vaivattomasti kovimpana jätkänä - kuten sarjiksissakin) sekä Scarlett Johansson ja Mark Ruffalo.
Ensinnäkin nimensä mukaista kampausta kantava Johansson ei ole ollut näin hyvä sitten Lost In Translationin. Whedon on toki naisten ohjaajana liki legenda, mutta Musta Leski yllättää silti. Toiseksi Mark Ruffalo onnistuu siinä, missä Eric Bana ja Edward Norton ovat epäonnistuneet: tekemään Bruce Bannerista ihmisen. Ja hän tekee sen vielä hyvin yksinkertaisin, stanislavskilaisin keinoin antamalla hahmolleen pikku manerismeja.
Nämä notkeaa dialogia laukovat karismaattiset näyttelijät ovatkin lopulta suurin syy, miksi Kostajien parissa viihtyy. He antavat lisämaustetta muuten tavanomaiselle, vaikka hyvin tehdylle perusviihteelle.
Vastaus Pertti Avolalle
Helsingin Sanomissa julkaistun Kostajat-arvion johdosta.
Korjataan ensimmäisenä asiavirhe: Kostajat ei ole Joss Whedonin esikoisohjaus. Sellainen on scifi-seikkailu Serenity, joka perustui aiemmin mainittuun Firefly-sarjaan. Vaikkei mikään mestariteos olekaan, Serenity on silti yksi viime vuosikymmenen parhaita scifejä. Väitteeseen siitä, että Whedon ei ole saanut television puolella aikaan mitään erityistä, huomautettakoon, että lähes kymmenen vuotta lopettamisensa jälkeen Buffy, vampyyrintappaja kerää yhä uusia, joskus pelottavan vannoutuneita faneja. Buffy on yhä kirkkaasti paras fantasiasarja, minkä amerikkalaisen television historia tuntee. Sitä tärkeämpi on ollut sen vaikutus seuranneisiin sarjoihin. Joss Whedonin omintakeiselle dialogille ja henkilöhahmoille ovat velkaa ainakin Veronica Mars, Gilmoren tytöt, How I Met Your Mother, Dawson's Creek, O.C. ja Chuck. Kuten aiemmin jo mainittua, Firefly-sarja on noussut kulttisuosioon. Joss Whedonin epäsuora vaikutus amerikkalaiseen televisioon on huomattava sitä kautta, että hänen sarjoissaan aloittaneet kirjoittajat ovat jatkaneet mm. Dexterissä, Greyn anatomiassa, C.S.I:ssä, Gleessä ja Mad Menissä.
* ainakin nykyisen Marvel-buumin aikana
Muokattu 10.5., koska 1. versio oli vielä huonompi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti