Elokuva-alan arvostetuin vuosittainen palkinto, Cannesin Kultainen Palmu, päätyi eilen itävaltalaisen Michael Haneken käsiin elokuvasta Amour (Rakkaus). 70-vuotias Haneke voitti ranskalaisfestivaalin pääpalkinnon toista kertaa urallaan, jatkoksi edelliselle ohjaukselleen Valkoinen nauha. Vaikka Palmun kahdesti voittaneiden luku voidaan laskea yhden käden sormilla, ei Haneke yllättävää kyllä ole ensimmäinen, joka on voittanut palkinnot peräkkäisillä töillään. Ensimmäinen oli näet tanskalainen Bille August, joka voitti vuosina 1988 ja 1991 teoksilla Pelle Valloittaja sekä Hyviä aikeita. Ottaen huomioon, missä kuralätäköissä August on sittemmin itsensä ryvettänyt (Henkien talo, Lumen taju), ja kuinka edes näitä kahdenkymmenen vuoden takaisia päätöitä ei kukaan enää jaksa muistella, tuntuu railo näiden kahden Cannes-mestarin välillä valottoman syvältä.
Itävaltalainen elokuva ei ole erityisen maineikasta. Maan historian kuuluisin elokuvahullu oli nimeltään Adolf Hitler. Tyrannia on kuitenkin kiittäminen joistakin koko elokuvahistorian loisteliaimmista elokuvaurista. Itävaltalaisesta näkökulmasta hän nimittäin tuhosi ainutlaatuisuutta lähentelevän lahjakkaan ohjaajasukupolven: minkälaiseksi olisi itävaltalainen (ja siinä sivussa saksalainen) elokuva muodostunut, jos sen tulevaisuutta olisivat muokanneet muiden muassa Billy Wilder, Ernst Lubitsch ja Fritz Lang? Nyt makeimmat hedelmät lahjakkuuden oksilta korjasi Hollywood, ei tosin mitenkään vaatimattomin tuloksin.
Aina aktuelli, älykäs ja tarkkaan siirtonsa harkitseva Michael Haneke on nyky-itävaltalaisen elokuvan suvereeni keihäänkärki. Suhteellisen kaukana hänen jäljessään hiihtelee muutama kiinnostava tekijä. Florian Henckel von Donnersmarck (Muiden elämä) ja Stefan Ruzowitsky (Väärentäjä) ovat tuoneet Itävallalle mainetta Oscar-voitoillaan. Liian kompromissitonta polkua kulkeva Ulrich Seidl ei ole saanut näkyvyyttä muille elokuvilleen loistavan - Haneke-vaikutteisen - Hundstagen jälkeen. Aivan omaa luokkaansa on found footagen parissa sinnikkäästi työskentelevän dokumentaristimestari Gustav Deutschin ura. Tietoisen epäkaupallisia, kokeellisia kompilaatioteoksia ovat maineikkaimmasta päästä Welt Spiegel Kino ja Film Ist -sarja. Deutschin ei tarvitse kumarrella Hanekenkaan edessä.
Legendaarisen Jean-Louis Trintignantin tähdittämän Amourin palkitseminen Kultaisella Palmulla tietää hyvää, sillä Valkoinen nauha oli monessa mielessä Haneken siihen astinen uran huippu. Ei ole perusteetonta optimismia odottaa vaimoaan hoitavasta kahdeksankymppisestä pariisilaismiehestä kertovasta Amourista ennemmin askelta ylös- kuin alaspäin Haneken elämäntyössä.
MUUT TUOMARISTON PALKINNOT CANNESISSA 2012 (pj. Nanni Moretti)
Grand Prix: Reality - Matteo Garrone (mm. Gomorra)
Paras ohjaaja: Carlos Reygadas - Post Tenebras Lux
Juryn palkinto: The Angel's Share - Ken Loach
Paras miesnäyttelijä: Mads Mikkelsen - Jagten* (ohj. Thomas Vinterberg)
Paras naisnäyttelijä: Cristina Flutur ja Cosmina Stratan - Dupã dealuri (ohj. Cristian Mungiu)
Paras käsikirjoitus: Cristian Mungiu - Dupã dealuri
Camera D'or (esikoisteoksesta): Beasts of the Southern Wild - Benh Zeitlin
* Elokuvalle annettiin myös teknisestä osaamisesta myönnettävä "PRIX VULCAIN DE L’ARTISTE-TECHNICIEN" kuvaaja Charlotte Bruss Christensenille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti