LIII Filkkaripäiväkirjat: Euphoria

Osa 4/5

I KINOHOLISMI

"- Olet ystävien seurassa, tunnusta vain, että sinäkin olet kinoholisti.
  - Kyllä minä olen tunnustanut sen jo kauan, kauan sitten."

Näin päättyi eräs dialogi vanhan festaritutun ja elokuvakerholaisen kanssa. Tampereen Filkkarit on jokavuotinen retriitti, jonne parantumattomat kinoholistit saapuvat saamaan lievitystä oireisiin, joita sammumaton rakkaus elävää kuvaa kohtaan aiheuttaa. Hyläten perheen, ystävät, työn ja maalaisjärjen. Kinoholisteista legendaarisin tiivisti ilmiön sanoihin "elämää suuremmat elokuvat".

Aavistamatta, mitä kosmoksella oli minun varalleni, saavuin tosi hitaan aamun jälkeen festaripaikalle ihan liian myöhään. Koin katsoneeni liikaa kilpailuja, joten tein sokkona valinnan sukeltaa Kino Euphoria -näytökseen puolivälin paikkeilla. Hyvä valinta. Todella hyvä.

Euphoria Borealis -yhteisön nopeasti&halvalla toteutetuissa valloittavissa lyhäreissä oli sellaista raikkautta, eloisuutta ja kekseliäisyyttä, jota monesti päätyy toivomaan "valtavirran" kilpailuelokuviltakin. Rajoitusten asettaminen tekee hyvää ihmisen luovuudelle. Kun ei ole aikaa eikä tilaa tehdä mukamas kunnolla, on vedettävä hatusta oikoteitä päämäärään - ja siitä syntyy omintakeisuutta. "Script: Came to me in a dream": Ari Perälän viiden pennin animaatio Päättämätön on niin verraton Michael Myers -tarina vaihtoehtoisessa todellisuudessa, että se ei olisi ollut lainkaan väärässä seurassa kilpasarjan puolella.

Euforisesta näytöksestä pintaan pulpahdettuani festaripäiväni sai yllätyskäänteen, kun minut tempaistiin puolinelsonilla mukaan pahasta alimiehityksestä kärsivään talkoolaisremmiin. Lyötiin lapio kouraan ja sanottiin: "ala kaivaa". Mikäpä siinä, tällaistakin tämä joskus on. Seuraavat tunnit aina iltaan asti kuluivat elokuvien katsomisen sijasta lippuja tarkistaessa, festarivieraita opastaessa ja uusien kollegoiden kanssa jutustelemisessa. Tämä käänne oli ehdottomasti käänne parempaan. Talkootyö rakkaan harrastuksen eteen on omanlaistaan euforiaa kinoholistille.

II PALKITUT

Työvuoron päätyttyä, esimiehen raipaniskut ihanasti selässä kirvellen, lompsin Tuulensuun Palatsiin seuraamaan lauantai-illan huipennusta, palkintojenjakoa. Upeat puitteet saivat hiljaa kuiskaamaan "vihdoin", vihdoin palkintogaala on oikeassa paikassa, Hämeenkadun arvokkaimmassa elokuvapyhätössä.

Gaala oli lämminhenkinen, yhteen hiileen puhaltava, liian pitkä, hassu, kodikas, liikaa palkintoja jakava, persoonallinen ja paljon pitkiä puheita sisältävä. Lähes täydellinen siis. Palkituista elokuvista muutama nousi esiin. Harvinaista kyllä, Grand Prix -voittaja Das Rotohr (Punakorva) sai myös yleisöpalkinnon. Monessakin mielessä vaatimattomasti alkava dokumentti paljastuu yllättävän hienostuneeksi ja vahvaksi syväluotaukseksi kehitysavun korruptoituneisuudesta. Ohjaajan omiin kokemuksiin Senegalissa on helppoa samaistua.

Maija Blåfield voitti kuin voittikin kotimaisen kilpailun pääpalkinnon galleriatyönsä valkokangasversiolla. Pitkien kotimaisten puolella Wanha Markku voitti kaikkiaan kolme palkintoa. Samoin teki Pavel Andonovin tosi suosittu Blue Note, joka valloitti mm. nuorisojuryn sekä yleisön puolelleen. Risto Jarva -palkinto painotti tänä vuonna tekemisen ja ilmaisun rohkeutta: Iiti Yli-Harjan rosoinen animaatiodokkari Blush - An Extraordinary Voyage tuo tavallaan mieleen Anssi Kasitonnin hurtin kotikutoisuuden. Blush käy kepeydellä käsiksi todella ahdistaviin pelkoihin erilaisuuden hyväksymisestä (tai pikemminkin sen torjumisesta). Jää todella mielenkiintoisesti nähtäväksi, miten tämä leffa on elänyt ajassa tästä kymmenenkin vuotta eteenpäin. Toivottavasti maailma on silloin edes pikkuisen parempi paikka.

Oscar-veikkaukset 2020

Amerikkalaisen elokuvan Super Bowl, eli Oscar-gaala pidetään taas Los Angelesissa ensi yönä. Lähetys alkaa klo 03.00 Suomen aikaa, Yle Teema näyttää sen suorana. Punaisen maton pukuloistoa ihaillaan jo 01.30 lähtien.

Sunnuntain ratoksi seuraavat nyt Monroen viralliset, 100-prosenttisen tarkat Oscar-veikkaukset. Jokaisen kategorian kohdalla on merkitty sekä todennäköinen voittaja, että mahdollinen yllättäjä, eli spoiler.

(Disclaimer: Alkää missään nimessä lyökö näistä vetoa!)


PARAS ELOKUVA
The Irishman
Jojo Rabbit
Joker
Le Mans 66 - Täydellä teholla
Marriage Story
Once Upon a time ...in Hollywood
Parasite
Pikku naisia
Taistelulähetit - 1917

Voittaa: Taistelulähetit - 1917
Spoiler: Parasite

Sotaelokuvan ja epookit ovat aina olleet akatemian mieleen ja tämä vuosi ei liene poikkeus. Parasite on pärjännyt palkintokahinoissa kiitettävästi, mutta Etelä-Koreaa edustava äkkiväärä trillerikomedia joutunee tyytymään pienempiin palkintoihin. Ei sillä, että käsikirjoitus ja ulkomainen elokuva olisivat pieni saavutus maalle, jolla ei tätä ennen ollut ainoatakaan Oscar-ehdokkuutta.

PARAS OHJAUS
Bong Joon Ho, Parasite
Sam Mendes, Taistelulähetit - 1917
Todd Phillips, Joker
Martin Scorsese, The Irishman
Quentin Tarantino, Once Upon a time ...in Hollywood

Voittaa: Sam Mendes, Taistelulähetit - 1917
Spoiler: Bong Joon Ho, Parasite

Mendesillä on yksi aiempi voitto kahdenkymmenen vuoden takaa, American Beautysta. Vain Etelä-Korealle sen ensimmäiset ehdokkuuden tuonut maestro Bong voi häntä uhata.

PARAS MIESPÄÄOSA
Antonio Banderas, Kärsimys ja kunnia
Leonardo Dicaprio, Once Upon a Time ...in Hollywood
Adam Driver, Marriage Story
Joaquin Phoenix, Joker
Jonathan Pryce, Kaksi paavia

Voittaa: Joaquin Phoenix, Jokeri
Spoiler: Meteoriitti törmää maahan ja gaala perutaan

Ei lisättävää.

PARAS NAISPÄÄOSA
Cynthia Erivo, Harriet
Scarlett Johansson Marriage Story
Saoirse Ronan, Pikku naisia
Charlize Theron,  Bombshell - hiljaisuuden rikkojat
Renee Zellweger, Judy

Voittaa: Renée Zellweger, Judy
Spoiler: Scarlett Johansson, Marriage Story

Judy Garlandin roolilla comebackin tehnyt Zellweger on muiden näyttelijäkategorian suosikkien tavoin tällä hetkellä ylivoimainen, onhan hänet palkittu jo molemmin puolin Atlanttia. Kaksoisehdokkuudella siunattua Scarlett Johanssonia ei silti voi täysin jättää pois laskuista. Niinkin äskettäin kuin viime vuonna saatiin tässä kategoriassa todistaa jättiyllätystä, kun ennakkosuosikki Glenn Close jäi kultaa vaille.

PARAS MIESSIVUOSA
Tom Hanks, A Beautiful Day in the Neighborhood
Anthony Hopkins, Kaksi paavia
Al Pacino, The Irishman
Joe Pesci, The Irishman
Brad Pitt, Once Upon a time ...in Hollywood

Voittaa: Brad Pitt, Once Upon a time ...in Hollywood
Spoiler: Joe Pesci, Th Irishman

Harva tajunnee, että Brad Pittillä on jo yksi Oscar. Ysärin sydäntenmurskaajasta on tullut tarkkasilmäinen tuottaja, joka pokkasi parhaan elokuvan palkinnon elokuvasta 12 Years a Slave. Hän oli myös tuottamassa parin vuoden takaista Moonlightia, joka niin ikään menestyi mukavasti. Näyttelijäoscar mieheltä vielä puuttuu, vaan ei kauaa.

PARAS NAISSIVUOSA
Kathy Bates, Richard Jewell
Laura Dern, Marriage Story
Scarlett Johansson, Jojo Rabbit
Florence Pugh, Pikku naisia
Margot Robbie, Bombshell - hiljaisuuden rikkojat

Voittaa: Laura Dern, Marriage Story
Spoiler: Scarlett Johansson, Jojo Rabbit

Akatemian presidentiksikin ehdolla ollut Laura Dern saanee uransa ensimmäisen Oscarin kiitetystä avioliittodraamasta. Jojo Rabbitin Scarlett Johansson on mahdollinen, mutta tuskin pärjää veteraanille.

PARAS ALKUPERÄINEN KÄSIKIRJOITUS
Noah Baumbach, Marriage Story
Quentin Tarantino, Once Upon a time ...in Hollywood
Bong Joon Ho & Jin Won Han, Parasite
Sam Menders & Krysty Wilson-Cairns, Taistelulähetit - 1917
Rian Johnson, Veitset esiin - Kaikki ovat epäiltyjä

Voittaa: Bong Joon Ho & Jin Won Han, Parasite
Spoiler: Quentin Tarantino, Once Upon a time ...in Hollywood

Parasiten mahdollisuudet tässä kategoriassa vaikuttavat hyviltä. Tarantino on silti Tarantino.

 

PARAS SOVITETTU KÄSIKIRJOITUS
Steven Zaillian, The Irishman
Taika Waititi, Jojo Rabbit
Todd Phillips & Scott Silver, Joker
Anthony McCarten, Kaksi paavia
Greta Gerwig, Pikku naisia

Voittaa: Taika Waititi, Jojo Rabbit
Spoiler: Greta Gerwig, Pikku naisia

Hetken jo näytti siltä, että Greta Gerwig palkittaisiin uransa ensimmäisellä Oscarilla, kunnes kovassa nousussa oleva Taika Waititi tuli takavasemmalta (-oikealta?) ja vei mahdollisuudet natsisatiirillaan.

PARAS VIERASKIELINEN ELOKUVA
Corpus Christi (Ranska)
Honeyland (Pohjois-Makedonia)
Kärsimys ja kunnia (Espanja)
Les misérables (Ranska)
Parasite (Etelä-Korea)

Voittaa: Parasite
Spoiler: Kärsimys ja kunnia

Parasite on ehdokkaista ylivoimaisesti suosituin. Jonainen toisena vuonna Almodovarin elokuva olisi ilman muuta ollut ennakkosuosikki.

PARAS DOKUMENTTI
American Factory
The Cave
The Edge of Democracy
For Sama
Honeyland

Voittaa: American Factory
Spoiler: For Sama

Netlixin American Factorylla on salainen ase: Netflixin ammattiliittoja käsittelevän dokkarin on tuottanut Barack ja Michelle Obaman Higher Ground -yhtiö. Täten elokuvan voitto olisi yhtä aikaa palkinto syöpäsairaalle dokumenttiveteraani Julia Reichertille ja tölväys Trumpia kohtaan. Kuka voisi vastustaa=

PARAS ANIMAATIO
Huippujengi Himalajalla
I Lost My Body
Klaus
Näin koulutat lohikäärmeesi 3
Toy Story 4

Voittaa: Klaus
Spoiler: Toy Story 4

Sympaattinen Klaus on noussut haastamaan isojen studioiden tuotokset tasavertaisena kilpailijana ja hyvä niin.

PARAS KUVAUS
Rodrigo Prieto, The Irishman
Lawrence Sher, Joker
Jarin Blaske, The Lighthouse
Roger Deakins, Taistelulähetit - 1917
Robert Richardson, Once Upon a Time ...in Hollywood

Voittaa: Roger Deakins, Taistelulähetit - 1917
Spoiler: Robert Richardson, Once Upon a Time ...in Hollywood

Yhdellä otolla näennäisesti kuvattu Taistelulähetit on tässä kategoriassa kovaa valuuttaa, etenkin kun puikoissa on legendaarinen Deakins.

PARAS LEIKKAUS
The Irishman
Jojo Rabbit
Joker
Le Mans 66 - Täydellä teholla
Parasite

Voittaa: Le Mans 66 - Täydellä teholla
Spoiler: Parasite

Kategorian ennakkosuosikki on yleensä yhtäpitävä paras elokuva -kategorian kanssa. Tällä kertaa Taistelulähetit ei ymmärrettävistä syistä ole leikkauskategoriassa mukana. Kisa käytäneen siis kieron Parasite ja ärhäkän Le Mansin välillä. Toisaalta Thelma Schoonmaker on aina hyvä valinta, vaikka Irishmanin pituus on monille ollut kova pala nieltäväksi.

PARAS MASKEERAUS
Bombshell - hiljaisuuden rikkojat
Joker
Judy
Maleficent: Mistress of Evil
Taistelulähetit - 1917

Voittaa: Bombshell - hiljaisuuden rikkojat
Spoiler: Taistelulähetit - 1917

Voittaja on yleensä se elokuva, jossa on käytetty eniten meikkiä. Taistelulähettien rujot sotavammat jäänevät tällä kertaa toiseksi Bombshellille, jossa jenkkijulkkikset näyttelevät toisia jenkkijulkkiksia prosteesien alla.

PARAS MUSIIKKI
Hildur Guðnadóttir, Joker
Randy Newman, Marriage Story
Alexandre Desplat, Pikku naisia
John Williams, Star Wars: The Rise of Skywalker
Thomas Newman, Taistelulähetit - 1917

Voittaa: Hildur Guðnadóttir, Joker
Spoiler: Thomas Newman, Taistelulähetit - 1917
Islantilaissäveltäjä on niin vakuuttavassa johdossa, että veteraani Thomas Newman, jolla on hurjat neljätoista ehdokkuutta aiemmalta uraltaan, joutuu todennäköisesti odottamaan voittovuoroaan vielä tovin.

PARAS LAVASTUS
The Irishman
Jojo Rabbit
Once Upon a Time ...in Hollywood
Parasite
Taistelulähetit - 1917
 
Voittaa: Once Upon a Time ...in Hollywood
Spoiler: Parasite

Parasiten Fincher-henkinen arkkitehtuuri olisi ansaittu voittaja, mutta Tarantinon lämminhenkinen tribuutti vanhalle Hollywoodille, neonvaloineen kaikkineen, vetoaa etenkin akatemian kokeneempaan kaartiin.

PARAS PUVUSTUS
The Irishman
Jojo Rabbit
Joker
Pikku naisia
Once Upon a Time ...in Hollywood

Voittaa: Pikku naisia
Spoiler: Jojo Rabbit

Tämä jääneen Pikku naisien ainoaksi voitoksi. Periodipuvustus on aina varma veikkaus. Jojo Rabbit saattaa senkin vuoksi tosin yllättää.

PARAS ÄÄNIEDITOINTI
Joker
Le Mans 66 - Täydellä teholla
Taistelulähetit - 1917
Once Upon a Time ...in Hollywood
Star Wars: The Rise of Skywalker

Voittaa: Taistelulähetit - 1917
Spoiler: Le Mans 66 - Täydellä teholla

Mendesin sotaelokuva jyränneen tekniset kategoriat. Etenkin elokuvan vahvuus paras elokuva -kategoriassa antaa sille etulyöntiaseman kilpailijoihin nähden.

PARAS ÄÄNIMIKSAUS
Ad Astra
Joker
Le Mans 66 - Täydellä teholla
Taistelulähetit - 1917
Once Upon a Time ...in Hollywood

Voittaa: Taistelulähetit - 1917
Spoiler: Le Mans 66 - Täydellä teholla

Ks. yllä.

PARHAAT ERIKOISEFEKTIT
Avengers: Endgame
The Irishman
Leijonakuningas
Taistelulähetit - 1917
Star Wars: The Rise of Skywalker

Voittaa: Taistelulähetit - 1917
Spoiler: The Irishman

Niin paljon lokaa kuin Irishmanin nuorennusefektit saivatkin, ne ovat silti harppaus eteenpäin alalla. Jos joku onnistuu uhkaamaan 1917:n valta-asemaa, se on Scorsesen eepos.

PARAS LYHYTELOKUVA
Brotherhood
Nefta Football
The Neighbors' Window
Saria
A Sister

Voittaa: Brotherhood
Spoiler: The Neighbor's Window

Kotiinpalaavia ISIS-sotilaita käsittelevä Brotherhood on kerännyt ehkä eniten kiitosta. Myös aihealueeltaan se lienee ns. "tärkein", mikä on akatemian kirjoissa aina plussaa.

PARAS LYHYT ANIMAATIO
Dcera
Hair Love
Kitbull
Memorable
Sister

Voittaa: Hair Love
Spoiler: Memorable

Ava DuVernayn tuottama Hair Love on selkeä ennakkosuosikki, osin siksi että tekijöinä on tällä kertaa isoimmat nimet. Tässä kategoriassahan myös Kobe Bryant voitti pari vuotta sitten.

PARAS LYHYT DOKUMENTTI
In the Absence
Learning to Skateboard in a Warzone
Life Overtakes Me
St. Louis Superman
Walk Run Cha-Cha

Voittaa: Learning to Skateboard in a Warzone
Spoiler: St. Louis Superman

Lyhytdokumenttien kisassa kamppaillaan yleensä feelgood-tarinoiden voimalla. Tänä vuonna on tarjolla mm. skeittaavia nuoria Afganistanissa ja sosiaalisen omatuntonsa löytänyt räppäri. Rankempaa settiä tarjoilee lauttaonnettomuuden kulkua kuvaava In the Absence, joka on Parasiten ohella toinen Etelä-Korean Oscar-ehdokas.

PARAS LAULU
"I Can't Let You Throw Yourself Away", Toy Story 4
"I'm Gonna Love Me Again", Rocketman
"I'm Standing With You", Breakthrough
"Into the Unknown", Frozen 2
"Stand Up", Harriet

Voittaa: I'm Gonna Love Me Again
Spoiler: Stand up

Elton Johnilla on jo yksi aiempi Oscar Leijonakuninkaan Can You Feel the Love Tonight -balladista. Akatemia palkinneen hänet uudemman kerran, tällä kertaa yhdessä Bernie Taupinin kanssa.

Vattuja sioille: turvallista ivaa à la Razzie Awards

Ensimmäinen leffa, jota mäiskäistiin vuoden huonoimman elokuvan Razzie-palkinnolla, sai kunnian olla Allan Carrin vuonna 1980 ohjaama Can't Stop the Music, extra-vahvan Hollywood-käsittelyn saanut kertomus "YMCA"-yhtye Village Peoplen noususta maailmanmaineeseen. Huonoa elokuvantekemistä löysin rantein pilkkaavalle Vattu-palkinnolle on siitä lähin ollut tyypillistä palkita elokuvia, joita kukaan ei muista, ja jotka kaikki haluavat unohtaa.

Tuntuu kummalliselta, että Oscarin kaltainen pönöttynyt instituutio sai mellastaa puoli vuosisataa ennen kuin se vihdoin sai riippakivekseen parodisen varjotapahtuman. Razzien pani alulle mainosmies John Wilson, joka tähän päivään saakka pitää palkinnosta eniten meteliä. Suomalaiseen korvaan oudolta kuulostava nimi palkinnolle tulee sanonnasta "blowing a raspberry", mikä merkitsee yhtä kuin jollekin buuaaminen kieltä huulien välissä prööttäämällä.

On hyvä ja kaunis asia, että maailmasta löytyy Razzien kaltainen "vastarintaliike", joka vuosi vuoden jälkeen kiinnittää huomiota siihen puoleen Hollywoodia, jonka unelmakaupunki haluaisi itse unohtaa, mutta Wilsonin projektin pysyminen kolmen vuosikymmenenkin jälkeen marginaalissa pienen piirin huvina kertoo ennen muuta uskalluksen puutteesta kunnolla tölväistä isoa veljeä. Sen sijaan, että olisivat lähteneet haastamaan yleistä mielipidettä, vattuilijat ovat yleensä tyytyneet "juhlimaan" teoksia, jotka kaikki tietävät huonoiksi. Tämän lisäksi huomattava osa palkituista on ollut myös Hollywoodin itsensä hyljeksimiä kassafloppeja. Esimerkeiksi voittajista käyvät mm. Inchon (ennen Kurkunleikkaajien saarta historian isoin floppi), Bolero, Leonard Part 6 (jota päätähti Bill Cosby pyysi julkisesti anteeksi), Striptease, Wild Wild West, Catwoman sekä viime vuoden voittaja, Adam Sandler -ristiinpukeutumiskomedia Jack ja Jill, joka tuli ja meni jälkiä jättämättä. Nämä elokuvat ovat varmasti ansainneet palkintonsa - ja siinä vika juuri onkin. Razzie Awards ei halua heittää haastetta status quolle, vaan pilkkaa leffoja, joita pilkkaavat kaikki muutkin. Tämän vuoksi palkinto ei herätä keskustelua esimerkiksi yleisestä mausta tmv. Mahdollisuuksiahan Razziella on ollut vaikka millä mitalla: olisipa ollut mielenkiintoista, jos vaikkapa sellaiset hitit kuin Gladiator, Chicago tai Taru sormusten herrasta olisi nostettu - ansaitusti - ehdokaslistoille. Nähtävästi Wilsonin ja kumppaneiden maku on yhtä huono kuin laajalla yleisöllä.

Kaivamalla kaivaen voi ehdokaslistoilta löytää jotain protestin tapaista. Esimerkiksi vuonna 1993 ehdokkaiksi nousi kaksi kallista toimintaelokuvaa, Cliffhanger ja Last Action Hero. Ensin mainittu lukeutui vuoden isoimpiin hitteihin - mutta se on myös aika hauskaa viihdettä. Jälkimmäinen puolestaan ei menestynyt oikein missään mielessä, mutta aika monen mielestä kyseessä on Shane Blackin riemulla kirjoittama loistosatiiri action-genrestä.

Razziella onkin se ongelma, että sen pitäisi yrittää kritisoida yleistä makua, mutta samaan aikaan se ei saa olla väärässä, sillä se merkitsisi uskottavuuden menettämistä; vuonna 1994 ehdokkaaksi nostettiin Lawrence Kasdanin Wyatt Earp, joka puutteistaan huolimatta on koko vaikuttava moderniksi westerniksi. Kaikkien aikojen "Razzie-möhläys" löytyy aivan ensimmäiseltä vuodelta, kategoriasta Huonoin ohjaus, missä Stanley Kubrick sai ehdokkuuden elokuvasta Hohto. Taustalla tässä vaikuttaa se, että sittemmin kauhuelokuvien Citizen Kaneksi nostettu klassikko sai ilmestymisaikanaan surkeat arvostelut johtuen pääosin Stephen King -manian huippukohdassa nostatetusta närkästyksestä Kubrickin alkuteokseen tekemistä radikaaleista muutoksista (parannuksista). Hohdolla on edelleen vannoutuneet vihaajansa, mikä itse asiassa on oikein terve juttu.

Erikoistapauksena voidaan pitää historian kuuluisinta Razzie-voittajaa eli Showgirlsiä. Ohjaaja Paul Verhoeven kävi henkilökohtaisesti pokkaamassa epätoivotun palkinnon ja oli siten the king of cool. Ongelma vain on (uskaltaako tätä sanoakaan?), että Verhoevenin yleismaailmallisesti pataluhaksi haukuttu leffa ei...ole...niin...huono. Ei siitä hyvää tule milloinkaan, mutta ajan vieriessä sen räikeyden, suorasukaisuuden, ironian ja silkan omaperäisyyden suhde koko ajan typerämmäksi muuttuvaan maailmaan käy jatkuvasti ymmärrettävämmäksi. Se on huonosti kirjoitettu ja ehkä huonosti (tai sitten näkemyksellisen absurdisti) näytelty, mutta ohjaus on terävää ja omaleimaista. Tai jos ei mitään muuta, niin on siinä ainakin hulvattomia yksittäisiä kohtauksia. Joku Catwoman (jota ilman meillä tosin ei olisi tätä kultaista hetkeä) on lähtökohtaisesti ihan toista maata.

Onhan se hyvä, että meillä on oma vänkkäräsäärinen paskaleffapalkinto, mutta vielä parempi olisi, jos ko. palkinto vähän skarppaisi. Heidän nettisivunsakin herättävät väliin myötähäpeää harrastelijamaisuudellaan. Esimerkiksi ehdokaslistat on helpointa hakea wikipediasta.

The Ghost Writer? Ihan totta?

Euroopan elokuva-akatemian palkintogaala pidettiin eilen Tallinnassa, ja maanosan parhaaksi elokuvaksi kuluvalta vuodelta kohotettiin Roman Polanskin Haamukirjailija.

Äänestyksen lopputulos jättää tyhjän olon, johon on sekoittunut hyppysellinen uteliasta kummastusta. Haamukirjailija? Tosissanneko te olette?

Tämä kirjoittaja on tietoinen, että puolalaisen mestarin poliittinen trilleri on otettu hyvin vastaan kaikilla rintamilla. Hyvin, mutta tuskin kukaan on luonnehtinut sitä täysosumaksi tai tosimielellä verrannut ohjaajan kanonisoituihin töihin. Haamukirjailijassa miellyttää muuta ainesta - jollaiseksi voidaan laskea monen kriitikon huomioima digitaalisen kylmä ilme - enemmän kaikessa tuntuva sellaisen ohjaajan ote, joka tietää kuinka elokuvaa tehdään. Se on suorastaan geometrisesti rakentuva, spiraalimainen jännäri, klassiseen muotoon hiottu. Haamukirjailijaa on miellyttävää katsoa, mutta ei siitä elämää suurempaa tuntua saa. Vaikutelmaksi jää, ettei Polanski ole halunnutkaan lähteä esittelemään poliittisen juonittelun lakeja valitun genren rajoja laajemmalta. On kysyttävä, mitä uutta Haamukirjailija maailmasta kertoo ja mitä se tuo lisää poliittisen trillerin tyylilajiin? Ei mitään.

Puhumme siis hyvästä elokuvasta, mutta puhummeko todella maanosan parhaasta? Millään mittareilla? Vertailun tekeminen täällä periferiassa, jonne ei koskaan tuoda mitään, on vaikeata tai täsmällisemmin ilmaistuna kirotun mahdotonta, mutta niistä harvoista, mitä tänne on saatu tuotua, ainakin Thomas Vinterbergin Submarino on selvästi antoisampi, rohkeampi ja terävämpi. Ja kun muistellaan Jakob Cedergrenin roolityötä tuossa elokuvassa tai Eric Elmosninon äskettäin nähtyä Gainsbourg-tulkintaa, onko Ewan McGregorin valinta vuoden eurooppalaiseksi näyttelijäksi todella paikallaan? Edellämainitut siis vain kyseenalaistavina esimerkkeinä vaihtoehdoista, joita EFA:lla olisi ollut. Niidenkin perusteella voidaan olettaa, että maanosamme elokuvatuotannosta löytyy monta muutakin palkittua ansiokkaampaa työtä.

On joka kerta arveluttavaa lähteä pohtimaan jonkun palkinnon myöntämiseen vaikuttaneita muita kuin teoksen ansioihin perustuvia syitä, ja haluan välttää menemästä liian pitkälle sillä tiellä. Totean vain, että Polanski on ylivoimaisesti vuoden puhuttanein ohjaaja, jonka nimi on ollut jatkuvasti esillä muuallakin kuin elokuvaentusiastien illanistujaisissa, ja on näin ollen saanut runsaasti mainosta itselleen - mainostuksen laadun ollessa triviaali seikka. Haamukirjailija on monessa mielessä turvallinen valinta sen ollessa iso, englanninkielinen tuotanto, joka liikkuu tunnettujen näyttelijöiden naamoittamassa hyväosaisten siistissä ympäristössä. Jopa sekin on elokuvalle eduksi, että sitä äänestäessään voi tuntea tekevänsä jotain uskallettua, ohjaajan ollessa vangittuna ja monien mielessä persona non grata. Sitä, jonka mielestä Polanskin ja hänen elokuvansa äänestäminen on mielenilmaus, voi vain säälien katsoa pitkin ironista hymyä.

Eilisen kaltaiset valinnat ovat tyypillisiä EFA:n parikymmentävuotiselle historialle ja varmaankin huomattava syy sille, miksi EFA on jäänyt reunahuomautukseksi palkintoja jakavien elokuvayhteisöjen joukossa. Sen suurimpana ansiona voidaan pitää sitä, että se tuo pöytään tuntemattomia pienten maiden teoksia - mutta ne eivät silti koskaan pääse esimerkiksi meille edes dvd-levitykseen. Ehkäpä joku niistä joskus pääsisikin, jos sellainen edes kerran palkittaisiin.

Silloin, ja vain silloin, kilpailutilanteen luovassa elokuvapalkinnossa voisi nähdä mitään järkeä.