Wernember 2024
Tervetuloa viettämään Wernemberiä. FilmiLiekin marraskuu on tänä vuonna omistettu Werner Herzogille, josta on tullut legenda jo eläessään.
Werner Herzog (synt. Werner Stipetic, 5.9.1942) syntyi elokuvantekijäksi jos kuka. Jo kaksikymppisenä hän oli elokuva-ammattilainen, jolla oli oma tuotantoyhtiö. Länsi-Saksan legendaarisen "uuden aallon" tekijöistä hän oli ensimmäisenä tulessa: Rainer Werner Fassbinder, Wim Wenders ja Volker Schlöndorff hiihtivät perässä. Ja ottivat mallia.
Elokuvaohjauksia on jo yli kuusikymmenvuotiselle uralle kertynyt kymmeniä. Lähes yhtä tärkeä osuus on Herzogin laajalla tv-tuotannolla: monet varsinkin 70- ja 80-luvun merkkitöistä ovat televisiolle valmistuneita lyhyitä dokumentteja. Aihekirjo on melkoisen laaja amerikkalaisista herätyssaarnaajista ja huutokauppameklareista sveitsiläisiin mäkihyppääjiin ja saksalaisiin sotilaisiin. Lisäksi Herzog on ohjannut oopperoita ja näytellyt isoissa Hollywood-tuotannoissa. Mandalorianissa hän teki mahtavan roolin tietämättä missään vaiheessa, mitä ohjaaja Jon Favreau oli urallaan saanut aikaiseksi.
Kaikkia Saksan uuden aallon mestareita yhdistää vaikutteiden imeminen Yhdysvalloista Toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Fassbinder uudisti töissään hollywoodilaista melodraamaa, Wenders on koko uransa tutkinut americanaa ja Schlöndorff on luonut eklektisen, kosmopoliittisen uran, jossa tietty amerikkalainen mauttomuus yhdistyy omaperäisiin elementteihin, joista Erkkikään ei ota selvää, mistä ne kumpuavat. Silti juuri hän on onnistunut siinä, missä muut muskettisoturit eivät: voittamaan Oscarin.
Werner Herzogissa yhdistyvät Godardin tasoinen sivistys ja David Lynchin pelottomuus mielipuolisuuden edessä. Sellainen poikkeusihminen synnyttää tarinoita kuin itsestään, tarinoita, joita fanit rakastavat kertoa toisilleen uudestaan ja uudestaan. Epäilemättä Herzog on "elämää suurempi elokuvaohjaaja". Silti, hän on itse paras elämäkerturinsa.
Werner Herzog, Filmemacher syntyi vuonna 1986 Herzogin saavuttua keski-ikään. Se on läpikotaisin tekijänsä/kohteensa näköinen filmi. Toteutustapa on hyvin yksinkertainen, mutta myös hyvin tarkkaan harkittu. Kameraa käyttelee Herzog-konkari Jörg Schmidt-Reitwein. Elokuva on pinnalta tasapainoinen ja rauhallinen, mutta "kuvien väliin" mahtuu paljon ihmismielen levotonta miasmaa, mihin Herzog on aina matkalla. Ensimmäisessä kohtauksessa, joka sijoittuu Oktoberfestille, Herzog nähdään ystäviensä ympäröimänä olutteltassa. Seuraavien minuuttien aikana hän keskustelee Lotte Eisnerin - Saksan vastine Peter von Baghille - ja vuorikiipeilijälegenda Reinhold Meissnerin kanssa. Elokuvantekijä puhuu elämästään ja urastaan harkituin, tarkasti painotetuin lausein - mutta pitää alleviivatusti perheensä poissa kuvasta. Syntyy kuva modernista eurooppalaisesta ihmisestä, jolla on paljon ystäviä, mutta joka eksistentiaalisella tasolla on aina yksin.
Siksi Herzog kaipaa aina autiolle tielle. Välimaastoon, ei perille. Ilman muuta tässä on elokuvahistorian intohimoisin kävelijä, tai kuten mestari itse asian muotoilee: "Elokuvani ovat jalan tehtyjä". Kaipa käveleminen ja elokuvien tekeminen pitävät järjissään miehen, jonka mielestä kaikkeuden koossa pitävät voimat ovat murha, vihamielisyys ja kaaos. Elokuva ja taide toimikoot kauneuden airuina, kauheuden vastavoimina.
Werner Herzog on yksi harvoista, jotka synnyttävät ja ylläpitävät elokuvahulluutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti