Wernember 2024
Kukaan ei halua leikkiä kanssani (Mit mir will niemand spielen, Länsi-Saksa, 1976)
Kaikesta kiinnostunut Werner Herzog ei ole urallaan useinkaan tehnyt elokuvia lapsista tai lasten kanssa. Lasisydämen ja Stroszekin - molemmat merkittäviä teoksia - välissä valmistunut, vain 14-minuuttinen Kukaan ei halua leikkiä kanssani on poikkeus. Se on tehty yhteistyössä Saksan nuorisoinstituutin kanssa, oletettavasti tilaajan pyynnöstä. Taustalla on erikoisyksikkö, joka tekee töitä eri tavoin heitteille jätettyjen lasten kanssa.
Lopputulos on kummallinen elokuva, joka vahvistaa kuvaa Herzogista toden ja keksityn mestarillisena sekoittajana. Kukaan ei halua leikkiä kanssani on kuvattu aivan kuin dokumentti, mutta leikattu kuin fiktio. Se on surrealistisesti sävyttynyt tarina päiväkoti-ikäisestä Martinista, jonka kanssa tarhan muut lapset eivät halua leikkiä, koska Martin "haisee" ja "syö pelkkää popkornia". Martin onnistuu kuitenkin ystävystymään erään tytön kanssa, joka pitää pojan lemmikkikorpista. Terveydenhoitajalla käy ilmi asioita Martinin kovista kotioloista.
Jos sattuisi olemaan niin, että Herzog ei mielellään työskentele lasten kanssa, ei se ainakaan tästä elokuvasta välity. Täysin kannet auki esiintyvät lapset ovat välittömyyden perikuvia. Kuin mitään kameraa ei olisikaan. Leffan outoihin kosketuksiin lukeutuvat omituisen tunteettomasti lasten tragiikkaan suhtautuvat aikuiset.
Kukaan ei halua leikkiä kanssani on hyvin tehty, tehokas, napakka, hellä, hiljaisen suggeroiva lyhytelokuva, joka jättää paljolti katsojan kontolle miettiä, mitä kuvien ulkopuolelta jätetään kertomatta. Tai mitä hamsterit symboloivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti