David Bowie (ent. Jones) on kuollut. Hän syntyi Lontoossa tammikuun 8:ntena 1947 ja menehtyi syöpään New Yorkissa tammikuun 10:ntenä 2016. Kaksi päivää aiemmin, 69:ntenä syntymäpäivänään hän oli julkaissut 26:nnen albuminsa Blackstar.
Väkevimmin itseään muusikkona ilmaissut Bowie oli supertähti melkein puoli vuosikymmentä. Tänä aikana hänestä tuli pop-musiikin alueella vaikutteiden antaja, jonka veroisia ei rock-musiikin historiasta löydy kuin kourallinen. Esimerkiksi 1970-luvulla hänen määrätön lahjakkuutensa salli hänen tuoda syvyyttä ja kunnianhimoa jopa pintakiiltoon perustuvaan glam rockin alagenreen, jonka ylivoimaisin kyky Bowie oli. Myöhemmin hän liikkui vaivattomasti musiikin kehityksen aallonharjalla suurta ennakkoluulottomuutta ja sensibiliteettiä osoittaen.
David Bowie oli niin iso tähti kuin olla voi, ja tällainen "massa" ei voi olla loiskumatta pääareenansakin ulkopuolelle. Itse asiassa, ottaen huomioon miten teatraalisia Bowien keikat ja esiintyminen mm. Ziggy Stardust -alter egon nahoissa olivat, muusikon ekskursiot elokuvan puolelle jäävät yllättävänkin satunnaisiksi. Ja kuitenkin, Bowie osasi myös näytellä.
Legendaarisin rooleista on ensimmäinen, Nicolas Roegin kulttielokuvassa Mies toisesta maailmasta (The Man Who Fell to Earth, 1976). Se on kuitenkin vähäpätöinen verrattuna Bowien parhaisiin suorituksiin, jotka osuivat mehukkaisiin rooleihin uran loppupuolelle.
Roegin klassikkoa seurannutta pääosaa David Hemmingsin Just a Gigolossa (1978) ei muista kukaan eikä välttämättä muistanut ensi-iltaa seuranneena päivänäkään. Sitä seurasikin viiden vuoden tauko valkokankailta.
Bowie osallistui tarmokkaasti ja riman useimpia muita korkeammalle kohottaen 1980-luvun määrittelemiseen, ja 80-luku myös otti hänet avosylin vastaan. Niinpä menestys levymyyntilistoilla alkoi jälleen läikkyä valkokankaan puolellekin. Paluu tapahtui Tony Scottin epäilyttävässä vampyyrihimmailussa Verenjano (The Hunger, 1983) Tom Cruisen rinnalla. Varsinaiset panokset oli kuitenkin säästetty myöhemmin samalle vuodelle Nagisa Oshiman kunnianhimoisempaan sotavankitutkielmaan Merry Christmas Mr. Lawrence, vastapelurina pokerinaamojen kuningas Takeshi Kitano. Rooli on Bowien ensimmäisten elokuvien kirkkaasti paras.
Majuri Celliers jäi myös Bowien viimeiseksi varsinaiseksi päärooliksi, vaikka hän myöhemmin varasti elokuvia useammankin kerran. Bowie teki Pontius Pilatuksen Scorseselle (Kristuksen viimeiset kiusaukset, The Last Temptation of Christ, 1988) ja kiehtovan Peikkokuninkaan Jim Hensonille (Labyrintti, Labyrinth, 1986). Suuri cameoiden keräilijä John Landis sai houkuteltua Bowien piipahtamaan vähälle huomiolle jääneeseen ohjaukseensa Yön selkään (Into the Night, 1985), ja Bowie nähtiin myös David Lynchin Tuli kulje kanssani -twinpeaksailussa vuonna 1992.
Toisaalta Bowien isoin rooli vuosiin, merkillisessä italowesternissä Il mio west (1998), epäonnistui niin pahasti, että harva on elokuvasta kuullutkaan. Kaksi vuotta myöhemmin tehty Herra Ricen salaisuus jäi niin ikään tuntemattomaksi. Viimeiseksi varsinaiseksi rooliksi jäi vuoden 2008 pikkuelokuva Landshark, missä Bowien lyhyt esiintyminen arvioitiin elokuvan kohokohdaksi.
Edellä mainittujen lomasta löytyvät Bowien kaksi hienointa roolia, molemmat todellisten henkilöiden muotokuvia.
Julian Schnabelin elämäkertateos Basquiat (1996) on muutenkin hieno leffa, mutta Bowien kohtaukset Andy Warholina tuovat kuvaan ihan erityistä kemiaa. Warhol olisi varmaan ollut itsekin tyytyväinen Bowien älykkääseen, pilke silmäkulmassa luomaan hahmotukseen.
The Prestige (2006) on Nolanin ihmeveljesten vaatimattomimpia töitä, mutta keksijälegenda Nicola Tesla saattaa olla komein näyttö Bowien näyttelijän kyvyistä. Kypsä ja itsevarma suoritus liikkuu kaikessa hiljaisuudessaan ihan omalla tasollaan elokuvan poimuissa.
Paitsi että David Bowie otti musiikkiinsa avoimesti vaikutteita elokuvista, aina seittejään kutovan hämähäkin lailla hän vaikutti itsekin elokuviin näyttelemisensä ulkopuolella. David Bowien muusta merkityksestä elokuvalle voi mainita tärkeän konserttidokumentin Ziggy Stardust and the Spiders From Mars (1973), jonka toteutti itse D. A. Pennebaker. Vuonna 1986 Bowie sävelsi loistavan tunnarin Julian Templen esikoiseen Absolute Beginners. Bowie-klassikko Starman puolestaan antoi todennäköisesti nimen John Carpenterin hyvälle scifi-elokuvalle. Hittisarja Life on Mars taasen otti aivan varmasti nimensä eräästä Bowien isoimmista klassikoista. Ja Lars von Trier päätti sekä Dogvillen (2003) että sen jatko-osan Manderlayn (2005) Bowien räjähtävään Young Americansiin. Tilda Swinton puolestaan on kertonut roolihahmonsa tulevassa A Bigger Splash -elokuvassa perustuvan Ziggy Stardustiin...
David Bowien perintöä jää jatkamaan hänen poikansa, elokuvantekijä Duncan Jones (jolle Kooks on omistettu), jonka ensimmäiset ohjaukset Kuu (Moon, 2009) ja Source Code (2011) ovat antaneet vielä lunastamattomia lupauksia.
Maasta olet sinä tullut, maahan olet sinä palaava? Ei. Pikemminkin: Tähdistä olet sinä tullut, tähtiin olet palaava. Tähtipölyyn, David, tähtipölyyn...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti