
Suomessa pitkälti yli 600 000 katsojaa tähän mennessä kerännyt Bond-elokuva Spectre on saanut paljon edeltäjäänsä Skyfallia jakautuneemman vastaanoton. Huippusuosittu elokuva on toki ollut suurelle osalle katsojakunnasta juuri sitä, mitä se on halunnutkin, mutta pettyneiden joukko on ollut tällä kertaa isompi ja äänekkäämpi. Maailmanlaajuinen menestyskin on jäänyt Skyfallia pienemmäksi. Spectre ei saane vuoden loppuun mennessä edes tuotantokustannuksiaan takaisin; The Force Awakens pystyi siihen viikossa.
Sivusta seuraten Spectrestä on alkanut muodostua kuva korkean profiilin supertuotteesta, jonka lopputulos on summa useista tuotantoportaassa tehdyistä vääristä päätöksistä, jotka estävät Spectreä nousemasta sarjan klassikoiden joukkoon. Käsikirjoitusta on moitittu huolimattomaksi, pääpahista valjuksi (vaikka roolissa on Christoph Waltz) ja sarjan pisintä elokuvaa on syytetty ylipituudesta. Vaikka Spectre hoitaneekin yleisön viihdyttämisen rautaisella ammattitaidolla, monet kommentaattorit ovat todenneet sen yksittäisten osasten olevan kokonaisuutta tyydyttävämpiä.
Parhaiten Spectren tapausta valaisee Thom Yorke, kaikista ihmisistä. Radiohead on nimittäin hänen saatesanoillaan julkaissut kappaleen, jonka Spectren tuottajat bändiltä tilasivat elokuvan tunnusbiisiksi, mutta hylkäsivät sen. (Reunamerkintä: kuka sanoo ei Radioheadille? Se on yksi kiveen hakatuista säännöistä: jos Radiohead tekee jotain Sinua varten, vastaus on aina "kyllä".) Tilalla kuullaan Iso-Britanniassa suositun falsettiballadeeri Sam Smithin esitys "Writing's On the Wall".
Niissä harvoissa kriittisissä lausunnoissa, mitä Radioheadin "Spectre" on kerännyt, väitetään ettei kappale kuulosta Bond-tunnarilta ja että se on liian hidastempoinen. Mutta "Writing's On the Wall" on yhtä hidas. Eikä kumpikaan "kuulosta Bond-tunnarilta" sen enempää kuin A-han "Living Daylights" tai Madonnan "Die Another Day".
Ainakin "Writing's On the Wallista" voi sanoa, että se on historian masentavin Bond-tunnari. Herää epäilys, että se on alunperin sävelletty johonkin Nicholas Sparks -filmatisointiin, koska toimintaa ja vaaraa siinä, kuten sen esittäjässäkään, ei hengi mikään. Se saattaa pyrkiä jonkinlaiseen syvältäkouraisevuutta tavoittelevaan pateettiseen melankoliaan, mutta Sam Smithin tulkinnassa jäljellä on pelkkä pateettisuus. Tämän tilalla Bondistaan hyvän hinnan maksaneet olisivat voineet kuulla yhtä rockin hienoimmista äänistä jännittävässä polyrytmisessä kappaleessa, jonka kruunaa majesteetillinen jousisektio, jonka teho THX-salissa olisi ollut murskaava.
Radioheadin "Spectre" on vuoden hienoin leffabiisi. Sääli, ettei sitä kuulla leffassa.