SPOILERIVAROITUS: kommentoin juonipaljastusta kommenttiosiossa.
J.J. Abramsin ohjaaman ja osittain käsikirjoittaman elokuvan Tähtien sota: Voima herää (Star Wars: The Force Awakens, USA, 2015) suurin vahvuus on samalla sen suurin heikkous: nykyaikaisen tarinankerronnan sujuvuus. Voima herää on menevä fantasiaseikkailu, josta on helppo pitää - liian helppo. Saagan seitsemäs osa on kuluvan vuoden suurin elokuvamediatapaus, joten siitä olisi kiva kirjoittaa jotain omaperäistä. Mutta elokuva itse ei tarjoa mitään omintakeista, mihin tarttua. Se ei ole huono leffa, ainakin se on paljon episodeja 1-3 parempi, mutta sen suurin synti on siinä, ettei se tee vaikutusta. "Vau-efekti" puuttuu. Ja se on kohtalokasta, sillä lopputulemana Voima herää tuntuu vain yhdeltä elokuvalta (ja jatko-osalta) muiden joukossa. Se tuntuu sekä rebootilta että remakelta - tai paremminkin alkuperäisen trilogian revisioinnilta yhdessä paketissa. Tämä kaikki vahvistaa fiilistä siitä, että "Tähtien sota -franchise" alkaa olla vanha ja väsynyt ja sen Voima on lähinnä hypessä.
En lähde referoimaan Episodi 7:n juonta, siinä ei olisi mitään mieltä. Se on johdonmukainen luku avaruussaagaan. Yllätyksettömyydessään se vaikuttaa tv-sarjan jaksolta.
Vaikkakin ulkoiset puitteet ovat kunnossa. Se, missä Abrams onnistuu, on alkuperäisen trilogian visuaalisen kieliopin omaksuminen. Voima herää näyttää Tähtien sota -elokuvalta, mikä sille plussaksi laskettakoon. Se myös liikkuu liukkaasti eteenpäin ja tarjoaa valtavan määrän taisteluita, joten "viihde" on kaiketi hoidettu. Mutta toisaalta uudet naamat jäävät valjuiksi ja elokuvan pitkittyessä yli tarpeen alkaa kaivata kipeästi lisää huumoria. Koko leffassa on YKSI hyvä vitsi. Loput harvat syntyvät enemmän tai vähemmän kuolleina ellei nyt sitten pidä rimaa niin matalalla, että mikä tahansa silmänisku vanhoihin hyviin aikoihin riittää.
Eikä sen pitäisi riittää. Star Wars -geekeillä on oikeus vaatia vain parasta. Kaikki mikä jää sen alapuolelle on korkeintaan "ok" eikä Voima herää ole ehkä edes ihan sitä.
Onneksi vanha kunnon Harrison Ford heiluu mukana ja näyttää kuinka temppu oikein tehdään.
SPOILER
VastaaPoistaSPOILER
SPOILER
Kommentti: ei Han Soloa voi tappaa! Se on sama kuin tappaisi Indiana Jonesin. Tismalleen sama. Se on vastoin sellaisia seikkailukertomuksen perinteitä, joiden uusintamiseen koko Tähtien sodan viehätys perustuu. Puhumattakaan siitä perusvirheestä, että tapetaan leffan paras näyttelijä. Abramsin toteuttamana se tuntuu historiantajuttomalta ja äärimmilleen laskelmoidulta - sekä alkuperäisen trilogian asetelmia toistavasti ennalta-arvattavalta, tylsältä, tyhmältä sekä epäuskottavalta. Minä en "osta" sitä. Minun kaukaisessa galaksissani Han elää ja potkii siinä missä ennenkin.
"Saagan seitsemäs osa on kuluvan vuoden suurin elokuvamediatapaus, joten siitä olisi kiva kirjoittaa jotain omaperäistä. Mutta elokuva itse ei tarjoa mitään omintakeista, mihin tarttua."
VastaaPoistaEn ole uutta Tähtien sotaa nähnyt (enkä hetkeen näekään - odottelen suosiolla kotikatselutallennetta), mutta uskallan silti sanoa että tämä oli hyvin kiteytetty. Sama fiilis iskee myös minuun yhä useammin ja useammin ennen kaikkea valtavirtaelokuvan kohdalla. "No mitä tästä nyt voisi kirjoittaa? Onko pakko kirjoittaa mitään?" Vika ei tosin aina liene (pelkästään) elokuvassa vaan usein yhtä lailla minussa; en vain ikään kuin ole otollista maaperää. (Silti olen päättänyt kirjoittaa kaikesta, mitä katson. Ei ihminen opi mitään, ellei välillä tee jotain sellaista mikä tuntuu vaikealta.)
Sepä se. Yllätykset kun eivät ole yhtä kuin omintakeisuus. SW7:ssa on muodollisesti paljon "yllätyksiä", mutta ne isketään elokuvaan täsmälleen saman kaavan mukaan lasketusti kuin kaikissa muissakin nykyleffoissa, jolloin ne eivät enää tunnu yllättäviltä. Tämä mielikuvitukseton, varman päälle pelaava laskelmointi tekee Abramsin kerrontatekniikasta tympäisevää ja pidemmän päälle tylsää. En mitenkään inhonnut SW7:aa, se vain tuntui tuotteelta muiden joukossa.
PoistaTämä on muuten jo kolmas hieno elokuvasarja, jonka Abrams on käynyt pilaamassa (Star Trek, M:I), olkoonkin, että Lucas oli itse ehtinyt pilaamaan sitä vielä paljon enemmän.
Yhdyn ajatukseesi siitä, ettei elokuvassa ollut mitään omintakeista. Juoni oli kuin remix A New Hopesta ja premissi jatkolle on hyvinkin samanlainen kuin alkuperäisessä trilogiassa. Annan kumminkin sen anteeksi Abramsille ja Kasdanille, koska heidän piti vakuuttaa vihainen fanilauma siitä, että uusi trilogia on turvallisissa ja historiaa kunnioittavissa käsissä. Luottamus haettiin turvaamalla vanhaan. Nyt toivon, että Rian Johnson ja Colin Trevorrow saavat vapaammat kädet toteuttaa omia, toivottavasti persoonallisia, visioitaan. Tosin Trevorrowin tapauksessa sen toivominen on vähän riskaabelia.
VastaaPoistaMitä taas tulee Haniin, niin en nähnyt draaman kannalta muuta ratkaisua. Kylo Renistä halutaan paha ja isänmurha on ratkaisu, jolla se toteutetaan. Varsinkin kun isä on koko sarjan rakastetuin hahmo. Siinä myös toteutettiin Harrison Fordin toive siitä, että Han Solo tapettaisiin. Eniten käy sääliksi orvoksi jäänyttä Chewbaccaa.
Sen haluan kyllä sanoa, että Oscar Isaacia parempaa seikkailusankaria elokuva ei olisi voinut löytää. Jo ensikuvissa karismaa huokuu kuin vanhan ajan sankareista, mutta sitten koko hahmo heivataan mäkeen ja tuodaan vasta loppupuolella takaisin. Tosin annan tämänkin anteeksi, jos Finn ja Poe saavat jatko-osiin bromancen, jossa Maverickin ja Goosen tavoin antavat Imperiumille, ei kun anteeksi First Orderille kuonoon taivaalla. Treenimontaasi AOR:n tahtiin ja pari suihkukohtausta päälle, niin ai että.
Sanoisin myös, että Domnhall Gleeson ja Gwendoline Christie jäivät liian huonojen hahmojen vangeiksi. Varsinkin Gleesonin yrmyily oli välillä hieman liikaa.
Tulee nyt keskityttyä liikaa elokuvan haukkumiseen, koska totuus on, että se olisi voinut paljon huonompi. Tämä esitys sentään toimii kertomuksena. Mutta ne, jotka löysivät yhdestäkään uudesta naamasta mitään persoonallisuutta, ovat nähneet eri leffan kuin minä. Isaac (joka on hieno näyttelijä) mukaan lukien. Osasyy saattaa olla seikka, jota en ehtinyt käsitellä eli mielikuvitukseton dialogi. Kasdan on kuitenkin joskus osannut kirjoittaa mainiota tekstiä, mutta nyt sitä ei löytynyt. Tilalla on rutiinisenttausta, joka vain juoksuttaa juttua eteenpäin.
PoistaHanin tappaminen on vääryys SW:n kerrontaperinteitä kohtaan. Vaikka Luke on saagan muodollinen pääsankari, on Han tarinan varsinainen sankarihahmo à la Errol Flynn. Tai toisin muotoiltuna, Han EI ole traaginen hahmo. Kaikki Skywalkerit ovat, jopa Obi-Wan on, mutta seikkailugenren perinteissä Han edustaa epätraagista hahmoa. Lucasin SW-visio perustuu tähän perinteiseen "kielioppiin" antaen sille uudet vaatteet. Näiden kielioppisääntöjen rikkominen toimii muualla, esim. western-genressä, mutta ei SW:ssä, missä Hanin tapattaminen maistuu vain epäuskottavalta. Yksi ratkaisu, jota vastaavissa eepoksissa on käytetty mielekkäästi, on harppaaminen ajassa niin paljon eteenpäin, että sankarin poissaolo selittyy luonnollista tietä.
Tämän lisäksi kyseinen kohtaus on ohjaukseltaan koko leffan heikoin, sillä se on rakennettu niin kaavamaisesti, että tapahtuvan näkee minuuttitolkulla etukäteen. Rytmitys menee metsään.
Olen lukenut (viiden tähden) arvioita siitä, miten SW7:n reboottaaminen on HYVÄ asia. En voisi olla enempää eri mieltä. SW-saaga on saanut Abramsin ja Disneyn käsissä saman kohtelun kuin Hämis, mutta nämä kaksi tarinaa pelaavat täysin eri rakennuspalikoilla. SW:n avaruuseepoksen pitäisi mennä koko ajan eteenpäin, ei kierrättää jo kerrottuja tarinoita. Se ei ole enää mitään muuta kuin kaupallista laskenta-ajattelua, ja sieppaa, että katsojat syövät siitä lusikasta ja kiittävät päälle.
Monissa asioissa olen samaa mieltä. Viimeisen kappaleen kanssa myöskin, vaikkei asia minua niin paljon sieppaakaan. Star Wars on vuosien saatossa muuttunut koneistoksi, jossa elokuva on vain yksi ratas, eikä se ratas voi irtaantua liiaksi koneistosta.
PoistaUusien hahmojen persoonallisuutta mietin kommenttisi jälkeen tovin ja yhdyn kyllä näkemykseen persoonattomuudesta. Heidät on lähes kaikki tehty tv-kirjoituksen tavalla, jossa nyt vasta esitettiin premissi ja seuraavissa jaksoissa syvennetään. Kaikki hahmot ehkä Kylo Reniä lukuunottamatta jäävät historiansa osalta pelkiksi maininnoiksi: Rey on jätetty Jakkulle ja Finn on erotettu vanhemmistaan Stormtrooperiksi. Syvyyttä ei ole, on vain luotu kehityskaari.
Hanin kohtalosta voidaan vääntää tappiin asti. Itse en sitä näe noin. Mielestäni Han on myös kohtalonsa sinetöinyt, kun sattuman kaupalta päätyi osalliseksi Skywalkerien saagaan, on se sitten kieliopin mukaista tai ei.