On merkillinen ja kiehtova asia, miten julkisuuden henkilöt "kolonialisoivat alitajuntamme", Wim Wendersin lentävää lausetta lainatakseni. Onko meillä elokuvien katsojina suhde ihailemiimme näyttelijöihin vai pikemminkin heidän roolihahmoihinsa? Etenkin, jos joku tietty näyttelijä tunnetaan yhdestä dominoivasta valkokangasroolista. Kun täten viime perjantaina saapui ikävä tieto Leonard Nimoyn pois menosta, kuoliko tajunnassamme näyttelijä vai "Mr. Spock"?
Leonard Nimoy (1931-2015) esitti kuuluisinta hahmoaan kymmenissä tv-sarjajaksoissa, kahdeksassa teatterielokuvassa sekä animaatiosarjoissa ja videopeleissä. Vaikka yhden roolin varjo peitti alleen tuntemattomaksi jäävän määrän lahjakkuutta ja mahdollisuuksia, loppujen lopuksi ani harva saa vastaavanlaisen tilaisuuden - saati sitten kykenee tekemään yhtä lähtemättömän jäljen pop-kulttuuriin. Spock alkoi ituna Gene Roddenberryn mielessä, mutta on varsinaisesti Nimoyn luomus. Näyttelijä mm. kehitti (juutalaisperinnettä kierrättäen) Spockin ja vulcanilaisten ikonisen "V"-tervehdyksen sekä lamauttavan hermopainalluksen, puhumattakaan vaikutuksen tekevästä kehonkielestä ja karismaattisesta äänestä.
Kaikesta huolimatta on vaikea olla ajattelematta, että Nimoyn ura valkokankaalla jäi torsoksi. Olisiko hän ollut tarpeeksi lahjakas lyömään itsensä läpi ja mahdollisesti vaihtelevampiin rooleihin ilman Spockin pitkää varjoa? Emme tiedä. Mutta spekuloida voimme toki, todeten Nimoyn olleen älykäs, taitava, karismaattinen ja omaperäinen. Paljon vähemmilläkin eväillä on noustu vuoren huipulle. Eräänä esimerkkinä voi osoittaa J.J. Abramsin Star Trek -version (2009), jossa Nimoyn lyhyt vierailu puhkaisee kuplan muovisen nuoriso-ensemblen ympäriltä. Jakso on koko elokuvan ainoa koskettava. Toisaalta ja ennen kaikkea, Leonard Nimoyn luovuus ei rajoittunut vain näyttelemiseen. Hän oli aikaan saapa ja huomattu myös muusikkona, runoilijana, valokuvaajana ja ohjaajana. Viimeksi mainitussa roolissa hän vastasi mm. koko alkuperäisen Star Trek -elokuvasarjan suosituimmasta osasta (IV) ja vuoden 1987 isoimmasta Hollywood-hitistä, Kolme miestä ja baby.
Leonard Nimoy ei ehkä kuulu "taiteen" tai "pop-kulttuurin" suuriin, mutta hänen pitkä elämänsä henkii tekemisen iloa ja luomisen rikkautta tavalla, jota sopii itse kunkin tavoitella. Ja mehän kaikki tunsimme hänet...
LLAP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti