Veteraanileiri muuttaa taivaaseen jälleen yhtä jäsentä isompana. Kesäkuun viimeisenä päivänä 84-vuotiaana kuollut Paul Mazursky teki kaikin puolin merkittävän uran amerikkalaisessa elokuvassa ohjaajana ja käsikirjoittajana, joka tykkäsi esiintyä myös kameran edessä.
Mazursky oli newyorkilainen satiirikko siinä missä viisi vuotta nuorempi Woody Allenkin. Mazurskyn huumori sai kipinänsä enemmän 60-luvun ideologisesta murroksesta - hänessä oli aimo annos boheemikkoa. Monissa elokuvissaan hän käsitteli 60-luvun liikkeelle laittamaa vapautuneisuuden tematiikkaa ja ristiaallokkoa, joka syntyi sen törmätessä juppielämäntavan kanssa. Mazurskyn ura sai lentävän lähdön vuonna 1969, kun hänen esikoisestaan Bob & Carol & Ted & Alice sukeutui odottamaton hitti, joka tienasi budjettinsa ainakin 15-kertaisesti takaisin, kehräsi silkkiset arvostelut ja neljä Oscar-ehdokkuutta ja muodostui ajan myötä klassikoksi, yhdeksi uuden amerikkalaisen elokuvan lähtöpisteeksi. Elliot Gouldin läpimurtoroolin siivittämässä komediassa resignoitunut aviopari hurahtaa ryhmäterapiaretriitissä uuden ajan liberaaleihin arvoihin ja Losiin palattuaan koittaa saada ystäväpariskuntansa mukaan meininkiin.
Seuraavana vuonna Mazursky julkaisi Alex in Wonderlandin, kertomuksen nuoresta elokuvaohjaajasta, jonka esikoisesta on tullut valtava menestys ja jolle Hollywood antaa vapaat kädet seuraavaan projektiin... Gouldin M.A.S.H.-kaverin Donald Sutherlandin tähdittämä elokuva floppasi ja unohdettiin pian.
Eurooppalaista elokuvaa ihailleen filmihullun Mazurskyn toista elokuvaa verrattiin Fellinin 8½:een (kuten kävi vuosia myöhemmin Woody Allenin Annie Hallin kohdalla, sattumoisin). Kolmas elokuva, Osaa mieskin rakastaa (Blume in Love, 1973) puolestaan haki inspiraationsa Jules ja Jimistä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä vuonna 1980 hän teki samasta aiheesta vielä suoremman, 70-luvulle siirretyn version Willie & Phil. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä Mazurskyn ehkä kaupallisin komedia, 80-luvun makuun räätälöity Beverly Hillsin pummi (Down and Out in Beverly Hills, 1986) oli variaatio Jean Renoirin Boudusta (1932) eikä yhtään esikuvaansa huonompi: minkä se esikuvalleen hävisi tyylissä, voitti se takaisin nauruissa ja Nick Nolten heittäytyvässä roolisuorituksessa. Beverly Hillsin pummista löytää myös mazurskylaisen maailmankatsomuksen kiteytyneimmillään: yltäkylläisen juppikodin sisällä käydään dialogia renttumaisen boheemisuuden ja takakireän juppiuden välillä, mikä konflikti ratkeaa lopulta seksin kautta. Vuoden hollantilaishitti Borgman on muuten ottanut yhtä ja toista Mazurskyn filmistä.
Merkittäviä ovat myös hellyttävä vanhuuskuvaus Harry & Tonto (1974), josta Art Carney voitti yhden Oscar-historian kuuluisimmista sympatiaäänipysteistä uuden metodisukupolven kirkkaimpien tähtien nenien edestä: Dustin Hoffman (Lenny), Al Pacino (Kummisetä II), Jack Nicholson (Chinatown); tärkeä on Nuoruuteni Greenwich Village (Next Stop, Greenwich Village, 1976), eräänlainen fiktiivinen omaelämäkerta; Eronnut nainen (An Unmarried Woman, 1978) kisasi parhaan elokuvan Oscarista; ja viimeinen huomattava teos, kriitikoiden lemmikki Vihassa ja rakkaudessa (Enemies: A Love Story, 1989). Tosin mainitsemisen arvoinen on vielä Kohtauksia tavaratalossa (Scenes From a Mall, 1991), jossa Mazursky viimein kohtasi Allenin.
Edellämainittujen lisäksi nostettakoon, kaiketi subjektiivisista syistä, esiin erityisesti kammottavalla suomenkielisellä nimellä läpsäisty Neukku New Yorkissa (Moscow on Hudson, 1984). Neuvostoliittolaisen loikkarin sopeutumisesta amerikkalaiseen elämänmenoon kertova draamakomedia on kerännyt vuosien saatossa ansaittua kulttimainetta. Älykäs ja seksin suhteen suorasukainen teos kantaa erehtymättömästi tekijänsä sormenjälkiä. Rikkaasti luonnosteltu zeitgeist ratsastaa hienosti viritetyn realismin aallonharjalla ja luo eteemme väkevän kolmiulotteiset henkilöhahmot: elokuva kuuluu Robin Williamsin suurimpiin voittoihin (tästä projektista ovat peräisin Williamsin yllättävät venäjänkielen taidot).
16 elokuvaohjauksen lisäksi Paul Mazursky oli mieluusti käytetty pikkuroolien täyttäjä, joista parhaiten muistettaneen vierailu Sopranos-sarjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti