Kuten tunnettua, on Stanley Kubrickin kuolematon scifi-eepos lukuisten myyttien ympäröimä. Yksi merkillisimmistä liittyy rock-yhtye Pink Floydiin.
Vuonna 1971 yhtyeen siihenastisen johtohahmon Syd Barrettin eroamisesta yhä toipuva Pink Floyd eli puberteettista murrosvaihetta. Tuona vuonna ilmestynyt kuudes albumi Meddle lupaili yhtyeen olevan matkalla uuteen luovaan vaiheeseen. Levyn pièce de résistance oli Barrettin saappaisiin astuvan Roger Watersin kokonaisen levynpuoliskon täyttänyt Echoes, joka syystäkin nostettiin erityisesti esiin. Pian levyn ilmestymisen jälkeen alkoi kuitenkin liikkua erikoinen huhu, jonka mukaan Waters ja Pink Floyd olisivat tehneet Echoesin Kubrickin kolme vuotta vanhan mestariteoksen innoittamina niin, että pitkä kappale olisi synkronissa elokuvan viimeisen jakson, Jupiter and Beyond Infinity, kanssa. Legenda oli syntynyt.
Tosin Waters & co. ovat aina kiistäneet minkäänlaisen tarkoituksenmukaisuuden jutun takana. Elokuvan psykedeelinen loppujakso vain sattuu olemaan samanmittainen kuin tyypillinen LP-levyn puolisko. Olipa koko juttu sattumaa tai ei, elokuvan ja proge-eepoksen yhteennaittaminen on ainakin hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa, ja herättää vähintäänkin sen kysymyksen, että mistä koko omituisuus sai alkunsa: kuka tämän kaiken keksi ja minkälaisessa elämäntilanteessa, jos kyse ei ollut kaiken aikaa Pink Floydin suunnitelmasta? Pitää muistaa, että 70-luvun alussa ei ollut vielä videonauhureita myynnissä kuluttajille. Jos ilmiön on joku vahingossa huomannut, se on todennäköisesti saanut alkunsa elokuvan tv-esityksestä.
"Huhussa" on nimittäin pointtinsa. Echoes todellakin sopii rytmiltään ja ambienssiltaan yhteen Kubrickin hienostuneen rakennelman kanssa. Etenkin noin puolestavälistä (11-12 minuutin kohdasta) eteenpäin "iskut" osuvat toistuvasti liki karmivan hyvin yhteen leikkauksen kanssa. Echoesin hahmottomilla tehosteäänillä täytetty "väliosa" alkaa tuntua hyvin omituiselta, jos sitä EI ole tieten tahtoen sovitettu 2001:een.
Samaan hengenvetoon - tai no, eri hengenvetoon, koskapa kerran tuli aloitettua uusi kappale - pitää todeta, että Echoes, vaikka onkin omillaan komea biisi, soitettuna 2001:n loppujakson soundtrackinä banalisoi Kubrickin vision. Uhan, mysteerin ja kauhun tunne yksiulotteistuu pyöreäkulmaiseksi maisemamaalailuksi.
2001/Echoes oli laatuaan ensimmäinen, mutta ainoaksi se ei jäänyt. Klassikkojen ja mykkien "uudelleen äänittäminen" pop-musiikilla on jopa minitrendi. Ja tämän trendin aallonharjalla Pink Floydin asema on säilynyt horjumattomana. 80-luvulla joku keksi katsoa Ihmemaa Ozia Dark Side of the Moonilla ryyditettynä ja Wish You Were Here keksittiin yhdistää Metropolisiin ailahtelevin tuloksin.
...or 2001: A Space Floyd.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti