Suurkaupungin sheriffin tekijä Yves Boisset erikoistui 70-luvulla kotimaansa salakähmäisyyksien ruotimiseen usein tositapahtumia fiktionalisoineiden poliittisten trillerien kautta. Vaikka olikin suosittu, jäi Boisset tällä rintamalla selvästi kakkoseksi Costa-Gavrasin rinnalla. Attentaatti (L'Attentat, 1972) osoittaa syyt, miksi.
Vaikka onkin Suurkaupungin sheriffiä tiukempi ja toimivampi kokonaisuus, ei Attentaattikaan varsinaisesti tempaa katsomoa mukaansa. Boisset lähestyy aihettaan ennen muuta tekstin kautta - tässäkin kuullaan valtavasti dialogia - eikä osoita elokuvakertojana erikoisempaa visuaalista silmää. Ulkokohtaisuuden tunnetta vain lisää Boisset'n omituinen tapa yleistää kertomuksensa keihäänkärjet: hän haluaa jättää täsmentämättä sekä tarinan juonittelijoiden että heidän uhriensa virka-asemat ja jopa attentaatin uhrin kansalaisuuden. Boisset olettaa katsojansa olevan perillä asioista, mutta unohtaa elokuviaan katsottavan vielä vuosikymmeniä myöhemminkin. Esimerkiksi Attentaatista ei ilman taustatutkimusta selviä, että se käsittelee Suomessa merkityksetöntä Mehdi Ben Barkan tapausta.
Mehdi Ben Barka oli marokkolainen vallankumouksellinen, joka saapui maanpakolaisena Pariisiin, missä hän katosi 1965. Seurannut skandaali horjutti De Gaullen hallintoa ja hyyti Ranskan ja Marokon välit neljäksi vuodeksi. Elokuvassa Ben Barkan roolin ottaa nimeämättömän maan poliitikko Sadiel, joka joutuu Ranskan hallituksen ja (taas nimeämättä jätetyn) CIA:n "deletoimaksi". Todellinen ongelma yhtälössä on Sadiel/Ben Barkan ystävä ja ilmiantaja, journalisti Darien. Darien on elokuvan varsinainen päähenkilö, joka huomaa joutuneensa hyväksikäytetyksi ja uhkaa julkistaa kaikki tietonsa - kuten todellisuudessa kävikin.
Attentaatti kulkee kohtalaisesti asettamillaan raiteilla, mutta Boisset ei kykene tuomaan aiheitaan tai henkilöitään lähelle katsojia, kuten polittisen trillerin mestarit - esim. Costa-Gavras, Pakula, Stone. Attentaatti on kuitenkin huomion ja ehkä katsomisenkin arvoinen huikean tekijäporukkansa takia. Darienia esittää jälleen hienosti Jean-Louis Trintignant, jonka filmografiaan Attentaatti loogisesti sopii Fasistin, Z:n ja Le Secretin jatkoksi. Trintignant suoritti varusmiespalvelunsa vallankumousajan Algeriassa ja epäilemättä muodosti omat käsityksensä asioiden laidoista. Sadielia esittää niin ikään hyvin Gian Maria Volonté (Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden). Hänen antagonistinaan eversti Kassarina nähdään Ranskan valkokankaan jättiläisiin kuuluva Michel Piccoli (Keskipäivän aave, Päiväperho, La belle noiseuse, Menen kotiin, Holy Motors). Darienin pomoa näyttelee Le Secretissäkin Trintignantin parina nähty joviaali Philippe Noiret (Cinema Paradiso, Il Postino). Darienin rakastetun roolin tekee ei kukaan muu kuin Viimeisen hengenvedon Jean Seberg. Mukana häärii vielä Sebergin maanmies Roy Scheider kolme vuotta ennen Tappajahaita.
Mainittujen lisäksi lopullisen käsikirjoituksen naputti poliittisten aiheiden erikoismies, espanjalainen Jorge Semprún, Z:n toinen skenaristi ja kaksinkertainen Oscar-ehdokas. Parasta elokuvassa on Ennio Morriconen musiikki. Maestro valitsi tähän projektiin hillityn, atonaalisen äänimaailman, joka usein yksinään luo uhan tunnelmaa latteisiin kuviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti