Leffavisa 27.2. "CupFinaali"

Alkuvuoden ainoan MonroeCupin voittajaksi tiesivät itsensä Iguaanit (milloin mitäkin). He voittivat myös eeppiseksi muodostuneen, alkuun pääsemisen kanssa kamppailleen finaalin. Kaksi ja puolituntinen visa on Cupin historian pisin - kiitos kaikille joukkueille mukana jaksamisesta. Kiitokset myös kaikista aikaisemmista visoista, erityisesti lojaaleille vakijoukkueillemme: allekirjoittanut kuittaa itsensä ulos visanvetämisen kunniapaikalta antaen tietä muille Monroen visajaoston komissaareille. CupFinaalista kiitos Tampereen elokuvajuhlille, joka lahjoitti hienot palkintomme! Filkkareiden vuoksi/ansiosta ensi viikolla visaa ei ole, koska Monroe on leffassa. Toivottavasti ovat visailijammekin.

Kahden viikon päästä tauolta palatessamme luvassa on monia vierasvisoja pitkin kevättä lomittain peruskauran kanssa.

Tervetuloa, kinon ystävät!

MONROECUP 2013 (1)

I) Iguaanin elämä 6+6+(1)+5+6+6=29

II) Savage Streets 3+(2)+6+4+5+3=21
III) Peter Lorren silmät 5+5+1+(1)+3+4=18
III) Some Like It Not 3+4+3+(2)+3+5=18

V) Kylvyssä 0+0+6+6+0+0=12
V) Kongon kuninkaat 0+0+5+3+4+1=12
VII) Will Smithin pojat 4+3+(1)+1+1+2=11
VIII) Cokpornit 0+0+3+1+1+0=5
IX) Top Guns 0+0+0+2+0+0=2

Tulkinpippurit 0+1+0+0+0+0=1
Keuhkotautiset marsut 0+0+1+0+0+0=1
Team Pink 0+0+1+0+0+0=1
Ratkiolut 0+0+1+0+0+0=1
Too young for this sh*t 0+0+0+0+0+1=1
Team Luomuhammastahna 0+0+0+0+0+1=1
Rubikin kuutio 0+0+0+0+1+0=1


VISA 27.2. “Cup-finaali”

Musakierros (9 pt.):

1. Kenen esikoisohjaus ja kuka sävelsi? (2 pt.)

- Tim Burton, Danny Elfman
2. Mikä elokuva? (1 pt.)
- Top Gun
3. Mikä elokuva ja kuka tämänvuotinen Oscar-ehdokas oli pääosassa? (2 pt.)
- Keskiyön pako/Midnight Run, Robert DeNiro
4. Mikä elokuva? (1 pt.)
- Fletch
5. Mikä elokuva, kuka ohjasi? (2 pt.)
- 48 tuntia, Walter Hill
6. Mikä elokuva? (1 pt.)
- Drive

Peruskierros (12 pt.):

7. Mitkä kolme tehtävää Danny Elfmanilla oli elokuvassa Painajainen ennen joulua? (3 pt.)
- Musiikin sävellys, laulujen kirjoittaminen ja laulujen esittäminen (mm. Jack Skellington)
8. Mikä seuraavista elokuvista ei kuulu joukkoon, ja miksi: A) Pieni mies Tate B) i am sam C) Charly D) Good Will Hunting (2 pt.)
- B, joka on ainoa, joka ei kerro nerosta/neroudesta
9. Missä elokuvissa seuraavat ovat esittäneet irlantilaisia: A) Daniel Day-Lewis B) Tommy Lee Jones C) Brad Pitt? (3 pt.)
- A) Minun elämäni/The Boxer/Isän nimeen B) Blown Away C) Pahan oma/Snatch
10. Kuka ei kuulu joukkoon ja miksi: A) Johnny Depp B) Robin Williams C) Bruce Willis D) Kevin Spacey? Vihje: liittyy show-bisnekseen ennen elokuvatähteyttä. (2 pt.)
- A) ainoa, joka ei ole tehnyt stand-upia tai D) ainoa, joka ei ollut tv-stara ennen leffauraa
11. Kuka seuraavista ei kuulu joukkoon ja miksi: A) Akira Kurosawa B) Owen Wilson C) Ingmar Bergman D) Judy Garland? Vihje: liittyy henkilökohtaiseen pettymykseen. (2 pt.)
- C) Ainoa, joka ei ole yrittänyt itsemurhaa
12. Vihjekysymys (4 pt.): Kuka näyttelijä?
Sairastaa melko harmitonta Dupuytrenin kontraktuuraa, joka kääntää pikkusormen ja nimettömän kämmentä vasten. Voitti vuonna 2007 tv-Golden Globen parhaana miesnäyttelijänä elokuvasta Gideonin naiset.


A vai B?
Joukkueet vastaavat A:han (1 pt.) tai B:hen (2 pt.)

13. A) Nimeä yksi 80-luvulla parhaan elokuvan Oscarilla palkittu. B) Nimeä yksi 80-luvulla Cannesin Kultaisella Palmulla palkittu.
- A) Tavallisia ihmisiä; Tulivaunut; Gandhi; Hellyyden ehdoilla; Amadeus: Minun Afrikkani; Platoon; Viimeinen keisari; Sademies; Palveluksessanne, Miss Daisy
B) Kagemusha; Rautamies; Kateissa (Missing); Yol; Narajaman balladi; Paris, Texas; Isä on työmatkalla; Linnake (The Mission); Paholaisen auringon alla; Pelle Valloittaja; seksiä, valheita & videonauhaa
14. A) Minkä 90-vuotisia tämän vuoden filkkareilla juhlitaan? B) Paramount on periaatteessa Hollywoodin vanhin studio, mutta samana vuonna 1912 perustettiin toinenkin suuri studio, joka juhli näyttävästi 100-vuotisjuhliaan viime vuonna. Mistä studiosta on kyse?
- A) 16-millisen filmin B) Universal
15. A) Mikä on Charlize Theronin äidinkieli? B) Akira Kurosawa voitti urallaan yhden Oscarin. Mitä hyvin omituista liittyy tuohon voittoon? (1 pt.)
- A) Afrikaans B) Palkinto tuli parhaasta ulkomaalaisesta elokuvasta, mutta Dersu Uzala ei ollut ohjaajastaan huolimatta Japanin, vaan Neuvostoliiton ehdokas
16. A) Venäläinen ohjaaja Aleksei German kuoli viime viikolla. Mikä on hänen ohjaajapoikansa nimi? B) Kenen 80-luvun päätöihin lukeutuu Terve, Maria?
- A) Aleksei German Jr. B) Jean-Luc Godard
17. A) Missä kategoriassa George Clooney voitti tänä vuonna Oscarin? B) Mihin elokuvaan Cindy Lauper levytti USA:n ykköshitiksi nousseen biisin?
- A) Paras elokuva, tuottajana B) Arkajalat
18. Vihje (2 pt.): Kuka näyttelijä?
Tämä 63-vuotias britti näytteli Harry Potterissa Rufus Rymistyiriä ja Pirates of the Caribbeanissa Davy Jonesia. Sivuosat myös elokuvissa Shaun of the Dead ja Uskollinen puutarhuri.


MENSA-KIERROS
Joukkueiden pitää vihjesanojen perusteella löytää oikea looginen vastaus

19. (Alkulämmittelykysymys) Mistä komediasta on tämä repliikki: "They say geniuses pick green. But you didn't pick it."?
- Perhe on pahin/Meet the Family
20. Mestari, There Will Be Blood, Punch-Drunk Love... (1 pt.)
- Magnolia (takaperoisen kronologisesti seuraava teos P.T. Andersonin filmografiassa)
21. Edvin Laine, Ingmar Bergman, Stian Kristiansen, Baltasar Kormákur... (1 pt.)
- Kuka tahansa tanskalainen ohjaaja, esim. von Trier tai Dreyer tai Susanne Bier (koska muut Pohjoismaat ovat saaneet edustajansa)
22. Daniel, Stephen, William... (1 pt.)
- Alec (puuttuva Baldwin)
23. Daniel Day-Lewis, Anne Hathaway, Jennifer Lawrence... (1 pt.)
- Christoph Waltz (puuttuva viime maanantaina Oscarin voittanut näyttelijä)
24. Vihje (1 pt.) Kuka näyttelijä?
Richard Curtis teki hänestä kertaheitolla tähden roolittamalla hänet Rakkautta vain -elokuvan has been -rokkari Billy Mackiksi.
- Bill Nighy

Äänikierros (11 pt.):

25. Elokuva TAI ohjaaja. (1 pt.)
- The Trip/Michael Winterbottom
26. Elokuva, jompi kumpi näyttelijöistä. (2 pt.)
- Alaston pelko (Primal Fear), Richard Gere/Edward Norton
27. Elokuva? (1 pt.)
- Nell
28. Elokuva ja ohjaaja? (2 pt.)
- Alice in den Städten, Wim Wenders
29. Elokuva ja pääosasta Oscar-palkittu näyttelijä? (2 pt.)
- Kwai-joen silta, Alec Guinness
30. Elokuva, valmistusmaa ja biisin esittäjä? (3 pt.)
- Searching for Sugar Man, Ruotsi, Rodríguez

Pappa nimeltä Oscar

 

Ensi toukokuussa tulee kuluneeksi 86 vuotta AMPASin (Academy of Motion Picture Arts and Sciences) perustamisesta MGM-pomo Louis B. Mayerin aloitteesta. Vaikka ei olekaan eminenssi-statuksensa vuoksi suuren yleisön laajalti tunnistama, on Mayer yhtä kaikki amerikkalaisen elokuvan suurimpia legendoja, ukrainalainen, Kanadassa surkeissa oloissa kasvanut juutalainen, josta kasvoi loppumattomien anekdoottien ympäröimä häikäilemätön bisnesmies. Etenkin tämän päivän perspektiivistä Mayerin loistavimpia vetoja (Kansakunnan synnyn ostamisen ja Irving G. Thalbergin palkkaamisen rinnalla) kaupallisessa mielessä oli nykyään Oscarina tunnetun, maailman vanhimman elokuvapalkinnon alulle saattaminen.

Kaupallisuudesta puhuttaessa on kuitenkin syytä pitää mielessä, että menneen maailman tavat lähtivät hiukan eri tasolta kuin nykyiset. Akatemian alkuvuosina prestiisi, imago ja itsensä kunnioittaminen kuuluivat itsestään selvästi asiaan show-bisneksen julkisivua rakennettaessa. Toukokuussa 1929 pidetty ensimmäinen Oscar-gaala (jollaisena sitä ei tuolloin vielä tunnettu) järjestettiin kuin hienostuneet illalliset, joihin osallistujat kutsuttiin - ja vieraslista koostui pelkästään Hollywoodin crème de la crèmesta. Tunnelma oli henkevä kaikkien laittauduttua parhaimpiinsa, kenenkään tarvitsematta jännittää, koska palkitut oli julkistettu viikkoja aiemmin. Gaalan tarkoituksena oli osoittaa suosiota ammattikunnan parhaille. Tietysti tässä saapasteltiin jo heti suohon, kun parhaaksi elokuvaksi valittiin Wellmanin sotakuvaus Siivet eikä esimerkiksi Murnaun Auringonnousu tai Chaplinin Sirkus. Ei yllättäne se tieto, että Siivet oli mainituista kirkkaasti suurin kassamenestys?

Kun 85. Oscar-gaala varhain maanantaiaamuna starttaa, on menneisyyden tyylitajuisuudesta jäljellä enää post-ironisia vitsejä punaisen maton reunamilla luikertelevien paparazzien lunttilapuissa. Ei ole mieltä syyttää Mayer-vainaata siitä, että Oscarit ovat muuttuneet koko kansan kaikkialle televisioiduksi sirkushuviksi, jota AMPAS käyttää käsikassarana mainostulojen haalimiseen.

Hollywood* ei pysty enää oikeuttamaan itsensä juhlistamista edes elokuvien laadulla. Ei ole ylilyönti väittää, että juuri tänä vuonna ehdokaslistan taso on instituution historian heikoin. Kun sääntöjä pari vuotta sitten muutettiin siten, että parhaan elokuvan ehdokkaiksi voidaan nimetä viidestä kymmeneen teosta, tarkoitus oli saada enemmän näkyvyyttä (Hollywoodin ulkopuolella syntyneille) elokuville, jotka eivät kyenneet lobbaamaan yhtä tehokkaasti kuin studioleffat. Sen sijaan, että ns. "Sundance-elokuvat" olisivat päässeet osingoille glooriasta, ehdokkaiksi nousikin tavallistakin keskinkertaisempia mainstream-tuotteita. Eivät ne huonoja elokuvia ole - tämä on tärkeä pointti. Ei Akatemian säännönmuutos auta huonoja elokuvia, vaan kivoja leffoja. Sellaisia, joista on helppo pitää, koska ne on tehty siististi ja sääntöjen mukaan, tarinakeskeisesti henkilöhahmoihin nojautuen. (En nyt tässä yhteydessä luisu siihen kiehtovaan ajatukseen, kuinka "huono" on usein parempi kuin "ihan hyvä". Joskus toiste ehkä.) Näille elokuville on oma paikkansa ennen kaikkea mukavan, arjesta irrottavan illan ohjelmanumerona. Mutta kun yhteisö tai yhteiskunta alkaa palkita keskinkertaisuudesta ja konformistisuudesta, kuljetaan jo vinhaa vauhtia väärillä raiteilla. Mayerin ja kumppaneiden alkuperäisajatus oli osoittaa kunnioitusta ammattikunnan parhaille osaajille hyvin tehdystä työstä. Siivet ei ehkä ole historiallisessa perspektiivissä Auringonnousun veroinen, mutta aikalaistensa silmissä se näyttäytyi korkealle asetettujen tavoitteiden synnyttämänä laatutyönä, joka monella tapaa vei elokuvaa siihen asti tutkimattomille alueille. Voivatko Argo, Lincoln, Piin elämä, Beasts of the Southern Wild tai edes Unelmien pelikirja rehellisesti väittää tuoneensa elokuvahistoriaan uutta? Mainittujen elokuvien taso vaihtelee allekirjoittaneen kirjoissa tylsästä tosi hyvään, mutta ne ovat kaikki ennemmin mukavia kuin antoisia, ja on vaikea ymmärtää, miksi kukaan valitsisi näiden joukosta koko vuoden itselleen parhaan elokuvan.

Paljon helpompi on ymmärtää, miksi Oscarit ovat joka vuosi niin valtavan suosittuja. Tokihan Hollywoodilla on käytössään maailman mahtavin markkinointikoneisto eikä pitkiä perinteitä sovi unohtaa. Mutta tärkein syy lienevät silti tähdet. Mikä tuntuu sikäli huojentavalta, että näyttelijäehdokkaat ovat tänä(kin) vuonna korkeatasoisia, aivan erityisesti parhaan miespääosan sarjassa. Oscareista kilvoittelevat joka vuosi kaikkien tunnistamat valkokankaan aateliset, jotka me uskottelemme tuntevamme ja joiden puolesta tsemppaamme kukin sydäntemme salaperäisten käskyjen mukaan. Ei kukaan piittaa Ruotsin Guldbaggeista tai edes Ranskan Césareista, koska me emme tunne niitä ihmisiä. Hollywoodin me tunnemme. Edes Cannesin kilpailu ei kosketa meitä likikään samalla tavalla, koska niistäkään elokuvista emme saa silmiemme eteen parhaalla tuurillakaan kuin yhden tai kaksi. Sen sijaan parhaan elokuvan yhdeksästä Oscar-ehdokkaasta on teattereissamme nähty KAIKKI. Ja niistä yksi on viime kevään Cannes-voittaja...

Pappa Oscar on siinä iässä, ja merkitkin näkyvät, että verenvaihto tai uudet nitrot tekisivät terää. Vaarista ei nykyisellään ole valitsemaan edes USA:n parasta elokuvaa eikä Oscareissa taatusti ole kysymys maailman parhaan elokuvan julkistamisesta, mitä AMPASin ei pitäisi kyllä edes yrittää. Papan lasten soisi myös ymmärtävän, että on vain hyvä, jos ammattilaisten näkemys poikkeaa katsojien konsensuksesta. Ehkä silloin Oscar-patsas lasivitriinissä olisi jälleen ylpeydenaihe. Kuten se oli silloin, kun palkituiksi tulivat

Länsirintamalta ei mitään uutta
Casablanca
Alaston satama
Kwai-joen silta
Kummisetä
Kauriinmetsästäjä...

* Oscar-säännöthän ovat pähkinänkuoressa sellaiset, että AMPASin jäsenet voivat äänestää mielikkejään kaikista vuoden sisällä Los Angelesissa teatterilevityksen saaneista elokuvista.

MC 5/6: "Scifi vs. Action Jackson"

MONROECUP 2013

Iguana in 3D 6+6+1+5+6
Savage Streets 3+2+6+4+5
Peter Lorren silmät 5+5+1+1+3
Some Like It Not 3+4+3+2+3
Kylvyssä 0+0+6+6+0
Kongon kuninkaat 0+0+5+3+4
Will Smithin pojat 4+3+1+1+1
Cokpornit 0+0+3+1+1
Tulkinpippurit 0+1+0+0+0
Keuhkotautiset marsut 0+0+1+0+0
Team Pink 0+0+1+0+0
Ratkiolut 0+0+1+0+0
Top Guns 0+0+0+2+0
Rubikin kuutio 0+0+0+0+1

Ensi viikolla hieman normaalia pidempi Cup-finaali. Periaatteessa teematon, mutta avainsanoja ovat 80-luku, MENSA ja Danny Elfman.

VISA 20.2.2013 “Scifi vs. Action Jackson” (47 pt.)

I) The Final Frontier (18 pt.)

1. A) Ketkä toimivat ohjaajina Twilight Zone -episodielokuvassa; B) mikä on elokuvan suomenkielinen nimi; ja C) mistä elokuvan tuotantoon liittyvästä Twilight Zone The Movie on kuuluisa? (6 pt.)
- A) John Landis, Steven Spielberg, Joe Dante, George Miller B) Hämärän pelottavat varjot C) Kolme näyttelijää kuoli kuvauksissa helikopterionnettomuudessa (2 heistä vietnamilaisia lapsia)
2. Kuka ei mahdu samaan kastiin: A) Sylvester Stallone B) Sandra Bullock C) Wesley Snipes D) Woody Harrelson (1 pt.)
- D - muut ovat kaikki Demolition Manissa
3. Mitkä kolme tehtävää John Ottmanilla oli vastuullaan elokuvassa Urban Legend 2:ssa? (3 pt.)
- Ohjaus, leikkaus ja musiikki
4. Vuonna 1979 valmistui scifi-elokuva Kuolleen alppinistin hotelli. Mitä kieltä siinä puhuttiin ja kuka viime syksynä pois nukkunut scifikirjallisuuden legenda oli alkuperäisromaanin toinen kirjoittaja? (2 pt.)
- Viroa, Boris Strugatski
5. Mitä vuoden 1992 elokuvaa tähdittivät Jean-Claude Van Damme ja Dolph Lundgren ja kuinka monta jatko-osaa sille on tehty? (2 pt.)
- Universal Soldier - Täydellinen sotilas; 4
6. Viikon vihjekysymys: Kuka scifi-kirjailija?
4 pt. Kuoli 1986 74-vuotiaana. Kirjoitti noin 500 romaania. Guinnessin ennätystenkirjan mukaan hän on maailman käännetyin kirjailija, jonka työt tunnetaan ainakin 71 kielellä. Hänen kuuluisimpia käsitteitään on dianetiikka. Hän myös ohjasi kymmenkunta dokumenttielokuvaa, joista ensimmäinen nimeltään Man the Unfathomable.

II) In space no one can hear your answers (9 pt.)

7. Mikä elokuva, kuka ohjasi? (2 pt.)
- Spaceballs/Avaruusboltsit, Mel Brooks
8. Mikä elokuva? (1 pt.)
- Mars Attacks!/Mars hyökkää!
9. Mikä elokuva, kuka esittää päähenkilöä? (2 pt.)
- Dredd, Karl Urban
10. Mikä elokuva ja ketä paremmin muusikkona tunnettua kuullaan tässä? (2 pt.)
- Dyyni/Dune, Sting/Gordon Sumner
11. Mikä scifielokuva ja kuka ohjasi? (2 pt.)
- Solaris, Andrei Tarkovski
12. Vihjekysymys (2 pt.)
Kirjailija perusti oman kirkon vuonna 1953. Steve Martin satirisoi tätä kirkkoa kirjoittamassaan komediassa Bowfinger.

III) Do you feel lucky...punk? (10 pt.)
Choose: A=1 pt. B=2 pt.

13. A) Mitä elokuvaa Alfred Hitchcock kuvaa uutuuselokuvassa? B) Kuka siinä esittää Janet Leigh’tä?
- A) Psyko B) Scarlett Johansson
14. A) Mikä oli viime vuoden menestynein elokuva maailmanlaajuisesti? B) Tunnetuin Twilight Zone -elokuvassa kuolleista näyttelijöistä oli Vic Morrow. Kenen kuuluisan näyttelijättären isä hän oli?
- A) Kostajat/The Avengers (1,5$ mrd.) B) Jennifer Jason Leigh
15. A) Kuka esitti sekä Apollo Creediä että Action Jacksonia? B) Mikä on Steven Spielbergin ainoa koko illan elokuva, jota ei ole säveltänyt John Williams?
- A) Carl Weathers B) Häivähdys purppuraa
16. A) Missä elokuvassa Johnny Depp ja Charlize Theron ovat näytelleet yhdessä? B) Missä elokuvassa Leonardo DiCaprio ja Charlize Theron ovat näytelleet yhdessä?
- A) Astronautin vaimo B) Celebrity
17. A) Mikä on Neona tunnetun mister Andersonin etunimi? B) Mitä kieltä puhuttiin vuonna 1979 valmistuneessa scifi-elokuvassa Kuolleen alppinistin hotelli?
- A) Thomas B) Viroa
18. A) Mikä on Jabba the Hutin kotiplaneetta? B) Mikä on Clint Eastwoodin taloudellisesti menestynein ohjaustyö?
- A) Tatooine B) Gran Torino
19. Vihje (1 pt.)
Vuoden 2000 Taistelukenttä Maa on tunnetuin hänen teokseensa pohjautuva elokuva. Philip Seymour Hoffmanin roolihahmo Mestarissa perustuu osin tähän kirjailijaan, jonka perustamaan skientologia-kirkkoon kuuluvat muiden muassa Tom Cruise, John Travolta, Juliette Lewis, Jennifer Lopez, Beck ja Bart Simpson.
 - Lafayette Ronald Hubbard

IV) Yippee-kay-ay, mofo (10 pt.)

20. Mihin scifi-elokuvaan tämä biisi liittyy? (1 pt.)
- Starman (Dan Black: Symphonies)
21. Elokuva ja säveltäjä? (2 pt.)
- Batman, Danny Elfman
22. Elokuva ja säveltäjä? (2 pt.)
- Beverly Hillsin kyttä, Harold Faltermeyer
23. Elokuva? (1 pt.)
- The Bourne Identity/Medusan verkko
24. Elokuva? (1 pt.)
- Speed
25. Elokuva, josta tämä laulu kertoo? (1 pt.)
- Twilight
26. Elokuva ja esittäjä? (2 pt.)
- Drive, College (feat. Electric Youth)

Dodesukaden

ELOKUVAA RIIVAAVA LÄÄKETIETEELLINEN ONGELMA

On hämmästyttävää, miten moni syntyy tähän maailmaan vakavasti vaurioituneena: virtsarakko ja aivot ovat vaihtaneet paikkaa. Tarkemmin sanoen aivot sijoittuvat ko. henkilöillä perseeseen, jossa ne viruvat alati puserruksissa eivätkä palvele isäntiään mainittavasti. Kummalliselta siis tuntuu, miksi lääketieteellinen yhteisö ei puhu suulla suuremmalla tästä luvultaan huomattavasta ihmisryhmästä, joka vaikuttaa kaikissa yhteiskuntaluokissa, kaikilla ammattialoilla ja kaikissa sosiaalisissa tilaisuuksissa. Voisiko olla mahdollista, että lääkäreidenkin keskuuteen on eksynyt näitä ns. "kusipäitä" siinä määrin, ettei tuo kilta halua pitää aiheesta melua? Sillä aikaa, kun lääketiede väistelee metodeja tämän vakavan syndrooman korjaamiseksi, saavat kansalaiset kaikkialla kärsiä seurauksista - siis "kusipäiden" seurasta. Kun siis kansalainen saapastelee huolettomana elokuva-arkiston esitykseen seuraamaan periaatteessa ainutkertaista filminäytöstä klassikkoelokuvasta, saa hänen huomionsa heti valojen himmennyttyä kiinnittyä valkokankaan sijaan pari penkkiriviä edempänä istuvan "kusipään" täysin vaivattomaan herkutteluun syvän ja loistokkaasti rapisevan pussin antimilla. Keskivartalosta päätellen tällä aasilla olisi varaa vaikka ostaa kunnon käytöstavat, mutta ei: tämä tilannetajurajoitteinen moukka porsastelee menemään vähääkään piittaamatta ja tiedostamatta, että elokuva Tampereella on ajettu alas siinä määrin, että säännöllisesti filmiltä nähtävien laatuelokuvien luku liikkuu parissa tusinassa per vuosi. Epäsäännölliset erikoisnäytökset ja -tapahtumat mukaan laskienkin jokainen näytös on kullanarvoinen. Ainakin jokaiselle, joka tietää mitä "kulttuurilla" tarkoitetaan. Joten älä juntti ihmettele, jos seuraavan kerran leffassa muita häiritessäsi joudut suoraan fyysiseen kontaktiin seurausten kanssa. Parempi on jäädä kotiin.

KÖYHÄN PIKAJUNA


Kevään arkistosarja Niagarassa nykäisi viitosvaihteelle tänään Akira Kurosawan Köyhän pikajunan (Japani, 1970) myötä. Olisi mukavaa selostaa teoksen alkuasetelma ja esitellä laaja henkilökirjo ensimmäisen puolen tunnin perusteella, mutta edellä mainituista syistä se on mahdotonta. Toisaalta elokuvakirjoittamisen tylsintä laitaa on teoksen "tuoteselosteen" luetteleminen, minkä jokainen katsoja katsomalla näkee itsekin. Joten se olisi varmaan jäänyt tekemättä ilman kusipäitäkin.

Kiinnostavampaa on ajatella sitä kuka puhuu ja millaisessa tilanteessa. Akira Kurosawa oli Köyhän pikajunaa valmistaessaan kuusikymppinen, jo mestaruuteen alallaan yltänyt taiteilija. Vasta nyt hän ohjasi ensimmäisen värielokuvansa ja osoittautui heti mestariksi: Köyhän pikajuna on yksi värielokuvan kauneimmista. Dramaturgisesti se rakentuu pitkien, usein ozumaisesti suunniteltujen keskusteluotosten varaan voimakkaasti ja vaikuttavasti tyylitellyissä lavasteissa. Puheena elokuvassa ovat köyhyys ja syrjäytyneisyys. Köyhän pikajunan osattomat tyypit vaihtelevat kerjäläisistä juoppoihin ja pienpalkkaisiin, jotka asuttavat tokiolaista slummia. Yhteisökuvaus siis, ilman erityistä keskushenkilöä. Näkökulmaa ja kerrontaa hallitsee syvä empatia - ei missään nimessä sääli. Rashomonin ja Seitsemän samurain rakennetta varioiden Kurosawa kertoo lomittain useita tarinoita tästä merkillisestä epäkylästä. Kehämäisesti Köyhän pikajuna palaa aina ja uudestaan talopiiriä hallitsevalle kaivolle, johon vaimot kerääntyvät juoruamaan.

Traagisistakin puolistaan huolimatta Köyhän pikajuna välttelee patetiaa. Kuoleman koittaessa viulut eivät lähde hyökkäykseen eikä kamera zoomaa lähikuvaan. Itse asiassa tarina vain päättyy. Katsojan osaksi jää elämän hetkellisyyden pohtiminen. Köyhän pikajuna ei myöskään ole erityisen hauska: sitä on hauskaa ja nautinnollista seurata, mutta sen ihmiset eivät ole koomikoita. He ovat vain todellisia ja kiinnostavia. He eivät ehkä oikeasti ole olemassa, mutta heidän esikuvansa ovat, ja se on hätkähdyttävää.

Kurosawa kuvaa näitä henkilöitä vastaansanomattomalla auktoriteetilla. Loistavat luonnenäyttelijät tulevat rooleikseen aina täydellisen tuntuisesti rajatuissa kuvissa lausuen repliikkejä, joihin ei ole jäänyt mitään korjattavaa. Kenties tarinoista kiehtovin kuvaa täysin muiden armoille joutunutta isää ja poikaa, jotka kerjäävät illallisensa myötätuntoisilta ravintoloitsijoilta juuri sulkemishetkellä. Autonrämässä yönsä viettävä miniperhe haaveilee kahdestaan aidatusta talosta, jota he rakentavat mielikuvituksessaan yksityiskohta yksityiskohdalta. Heillä ei ole mitään, he eivät ole mitään,  mutta kuten runoilija Tadeusz Rózewicz sanoo

tuo vanha nainen joka
vetää vuohta perässään
on tarpeellisempi
arvokkaampi
kuin maailman seitsemän ihmettä
se joka ajattelee josta tuntuu
että hän on tarpeeton
on murhaaja

Sillä he ovat ainutkertaisia, ja heidän unelmansa arvokkaita.

Kurosawa kuvasi tämän mestariteoksen vain 30 päivässä, mikä on käsittämättömän nopea tahti nelituntiselle elokuvalle. Köyhän pikajuna kuuluu erityiseen pienten mittasuhteiden eeposten sarjaan yhdessä esimerkiksi Äiti ja huoran ja Sátántangón kanssa. Kun elokuva osoittautui flopiksi, tuottajat leikkauttivat siitä pois yli puolitoista tuntia, mikä ei auttanut. Törkeä temppu, joka kohdistui kansallisaarteena pidettävään elokuvantekijään, mutta heidän kunniakseen on sanottava, että leikkaus on tehty hyvin. Tämä "lopullinen" versio (josta nähtiin tällä kertaa loistokopio) on yhtä kaikki upea. Siellä täällä voi huomata kummaksuttavia ratkaisuja, jotka eivät silti vähennä kokonaisuuden tehoa: esimerkiksi tarina köyhästä pariskunnasta, jonka mies ei voi antaa vaimolleen anteeksi tämän syrjähyppyä, päättyy avoimeen loppuun, josta puuttuu loppulause.

Eläkeikää hipovalle Kurosawalle Köyhän pikajuna merkitsi elämän syvintä kriisiä, joka huipentui karmivaan itsemurhayritykseen vuosi elokuvan epäonnistuneen ensi-illan jälkeen. Mestari sai maistaa japanilaista kiittämättömyyttä ja omaan pussiin pelaamista maukkaimmillaan jääden täysin vaille maanmiestensä arvostusta. Tämä vaihe kuuluu elokuvan historian kunniattomimpiin lukuihin. On ihmeellistä, että Kurosawa sai koottua voimansa ja valmisti vuosia myöhemmin seuraavana työnään, vieraalla maalla (Neuvostoliitossa), elokuvan kaikkein jaloimpiin kuuluvan Dersu Uzalan, josta ei näy vähäisintäkään henkilökohtaista katkeruutta. Vain eristäytymisen ja muille selkänsä kääntämisen ihannointia.

Joskus Dodesukadenin kuvaamaan slummiin on ajanut raitiovaunu. Sen lakkauttaminen on viesti muilta, että "teillä ei ole väliä". Vaunut ovat lakanneet kolistelemasta, mutta niitä ei ole unohdettu. "Raitiovaunuhullu", jollakin tavalla järkkynyt poika "ajaa" joka päivä linjan kuvitteellisten matkustajien kanssa. He ovat olemassa, vaikka unohdettuja.

Monroen synttärit: 45 vuotta yeah, baby!

Tampereen ainoa aktiivinen elokuvakerho, MONROE, perustettiin helmikuun kolmantenatoista vuonna 1968. Ensi viikolla tuosta historiallisesta päivästä/illasta/todennäköisimmin hyvin huuruisesta yöstä tulee kuluneeksi 45 vuotta yeah, baby! Synttäreitä juhlitaan Niagara/931-kompleksissa koko keskiviikkoilta.

Illan aikana katsotaan Niagarassa John Carneyn eläväinen musiikkidraama Once, totta kai filmiltä (alkukuvana Valentin Vaalan dokumenttiklassikko Katoavaa Tamperetta). Myös 931:n puolella filmi on teemana, ja illan mittaan katsellaan kaikkea hassua 8 mm:n ja 16 mm:n keloilta. Lisäksi käy tutustuminen Monroen legendaarisiin kabareeiltoihin 80-luvulta, joita järjestettiin YO-talolla mm. Matti Pellonpään, Taina Westin ja Aki Kaurismäen voimin.

Keskiviikkona päivän sana on siis BILEET! ja kaikki ovat tervetulleita nauttimaan kanssamme elävästä kuvasta, hyvästä musiikista, paremmasta seurasta ja juhlatunnelmasta.

Tervetulleeksi toivottaa koko Monroen sakki!

MC 4/6: Monroen 45-vuotisjuhlavisa

MONROECUP 2013

Trans-Iguaanit 6+6+1+5
Savage Streets 3+2+6+4
Kylvyssä 0+0+6+6
Peter Lorren silmät 5+5+1+1
Some Like It Not 3+4+3+2
Will Smithin pojat 4+3+1+1
Kongon kuninkaat 0+0+5+3
Cokpornit 0+0+3+1
Tulkinpippurit 0+1+0+0
Keuhkotautiset marsut 0+0+1+0
Team Pink 0+0+1+0
Ratkiolut 0+0+1+0
Top Guns 0+0+0+2


6.2. “Monroen 45-vuotisjuhlavisa” (52 pt.)

Juhlakierros (17 pt.):

1. Kuka yhdistää baseball-tähti Joe DiMaggiota, kirjailija Arthur Milleriä ja poliisi James Doughertya, ja miten? (2 pt.)
- Marilyn Monroe; jonka kanssa heistä jokainen oli naimisissa
2. Lento on Robert Zemeckisin uusi näytelmäelokuva. Mitkä kolme tietokoneanimaatiota hän ohjasi sitä ennen? (3 pt.)
- Napapiirin pikajuna, Beowulf, Saiturin joulu
3. Sijoita seuraavat Christoph Waltzin esittämät hahmot oikeisiin elokuviin: A) Hans Landa B) August C) Alan Cowan D) King Schultz (4 pt.)
- A) Kunniattomat paskiaiset B) Vettä elefanteille C) Carnage D) Django Unchained
4. Nimeä kolme elokuvaa, jotka Jean-Luc Godard ja Anna Karina tekivät yhdessä. (3 pt.)
- Nainen on aina nainen, Elää elämäänsä, Pieni sotilas, Laittomat, Alphaville (Lemmy Caution - piru mieheksi), Hullu Pierrot, Made in USA
5. Vihjekysymys: kuka näyttelijä? (4 pt) Hänen 1. vaimonsa Barbara Bain näytteli hänen kanssaan tv-sarjoissa Vaarallinen tehtävä ja Avaruusasema Alfa. Bainista tuli Vaarallisen tehtävän myötä 1. naisnäyttelijä, joka voitti Emmyn kolmena perättäisenä vuonna.
- Martin Landau
6. Mistä elokuvasta tämä biisi on alunperin? (1 pt.)
- Saturday Night Fever

A vai B? -synttärikierros (18 pt.)
Valitse: A=1 pt., B=2 pt.

7. A) Minkä elokuvan Stanley Kubrick julkaisi Monroen perustamisvuonna? B) Minkä kotimaisen klassikon Mikko Niskanen julkaisi samana vuonna?
- A) 2001: A Space Odyssey B) Asfalttilampaat
8. A) Kuka palkittiin Golden Globella parhaasta miespääosasta elokuvasta Les Miserables? B) Kuka voitti Golden Globen parhaasta miespääosasta musikaalissa tai komediassa 2011 elokuvasta Barney’s Version?
- A) Hugh Jackman B) Paul Giamatti
9. A) Paljonko Tom Cruise täytti viime vuonna? B) Minkä nimisen romaanin Steven Spielberg on kirjoittanut?
- A) 50 vuotta B) Kolmannen asteen yhteys
10. A) Kenen ohjaus on kauhuklassikko Zombie Flesh Eaters? B) Kuka on ohjannut huhtikuussa ensi-iltansa saavan kotimaisen zombi-elokuvan Zomba di mare?
- A) Lucio Fulci B) Sami Pöyry
11. A) Kuka ohjasi Twilight-sarjan viimeisen, kaksiosaisen elokuvan? B) Kenestä elokuvantekijästä kertoo samaisen ohjaajan hieno Gods and Monsters?
- A) Bill Condon B) James Whale
12. A) Ketä näyttelijää Federico Fellini piti alter egonaan? B) 45 vuotta on pitkä ikä elokuvakerholle, mutta missä kaupungissa toimii Suomen vanhin elokuvakerho?
- A) Marcello Mastroianni B) Turussa, Turun elokuvakerho juhli viime vuonna 60-vuotista taivaltaan
13. A) Brittiohjaaja Michael Winner kuoli pari viikkoa sitten. Mistä elokuvasarjasta hän jäi historiaan? B) 7 elokuvaa ohjannut David R. Ellis kuoli kuukausi sitten. Nimeä kaksi hänen leffoistaan, jotka nähtiin Suomen valkokankailla.
- A) Väkivallan vihollinen/Death Wish B) Final Destination 2, Cellular, Snakes on a Plane, Final Destination 3D
14. Taglinet: A) “Her life was in their hands. Now her toe is in the mail.” B) “These women are serious about their taste in men.”
- A) The Big Lebowski B) Cannibal Women in the Avocado Jungle of Death
15. Vihjekysymys: kuka näyttelijä? (2 pt.) Hän tappeli Mount Rushmorella Cary Grantin kanssa Vaarallisessa romanssissa. Hänen elokuvauransa alkoi kunnolla keski-ikäisenä hienoilla rooleilla elokuvissa Tucker - mies ja unelma sekä keskushenkilönä Woody Allenin ohjauksessa Rikoksia ja rikkomuksia.
- Edelleen Martin Landau

“1 degree of Kevin Bacon” (10 pt.)
Kerro, miten seuraavat henkilöt ovat suoraan yhteydessä toisiinsa

16. Kevin Bacon ja John Belushi (2 pt.)
- Molemmat näyttelivät Animal Housessa (Delta-jengi)
17. Natalie Portman ja Gary Oldman (2 pt.)
- Molemmat näyttelivät Leonissa
18. Federico Fellini ja Roberto Rossellini (2 pt.)
- Rooma, avoin kaupunki; Paisà; tai Jumalan narri - kaikissa Rossellini toimi ohjaajana ja Fellini kirjoittajana
19. Paul Verhoeven ja Jan de Bont (2 pt.)
- De Bont kuvasi useita Verhoevenin hollantilaisohjauksia sekä Lihaa ja verta ja Basic Instinct
20. Marilyn Monroe ja John Huston (2 pt.)
- Asfalttiviidakko tai Sopeutumattomat yhteisenä elokuvana

Ääninäytteet (10 pt.):

21. Vihjekysymys: kuka näyttelijä? (1 pt.) Hänen muistettavin roolinsa on Bela Lugosi Ed Woodissa. - Martin Landau
22. Mistä vuoteen 1968 sijoittuvasta elokuvasta? Kuka ohjaaja? (2 pt.)
- The Dreamers (2003); Bernardo Bertolucci
23. Mitkä kaksi vuoden 1968 elokuvan tunnaria tässä on sotkettu keskenään? (2 pt.)
- 2001: A Space Odyssey ja Rosemary's Baby
24. Mistä vuoden 1968 eksploitaatio-elokuvasta ja kuka esittää tässäkin kuultua naispääosaa? (2 pt.) - Barbarella, Jane Fonda
25. Kuka vuonna 1968 syntynyt näyttelijä on 'Betty' ja mistä elokuvasta? (2 pt.)
- Naomi Watts, Mulholland Dr.
26. Mikä on tämä elokuva, jossa kuullaan mm. Marilyn Monroe’ta? (1 pt.) - All About Eve (1950)

The Holy Fuck Moment

Kuudennessatoista elokuvassaan kuusikymppinen Robert Zemeckis toteuttaa muistin mukaan ensimmäisen alastonkohtauksensa. Lento (Flight, 2012) alkaa tällä kohtauksella, jossa nainen nousee ylös sängystä miehen vierestä. Leijuu tuhnuisuuden ja morgon efterin fiilis. Nainen pukee hitaasti päälleen miehen heräillessä ilmeisen krapulaisena. Seuraavasta kohtauksesta käy ilmi, että mies on lentokapteeni ja nainen hänen alaisuudessaan työskentelevä stuertti. Molemmat astuvat työvuoroon, vähemmän kuin täysin skarppeina.

On kulunut 12 vuotta siitä, kun perhe- ja seikkailuelokuvien mestari Zemeckis viimeksi ohjasi näytelmäelokuvaa, ja hän tekee heti kättelyssä selväksi, ettei jatka siitä mihin jäi. Suoraan ainakaan. Lento on halpa, noin 30 miljoonaa dollaria maksanut henkilödraama riippuvaisesta miehestä, joka joutuu elämänsä suurimpaan käännekohtaan - se muistuttaa ohjaajan edellistä näytelmäelokuvaa Cast Away, mutta keskiluokkaisuuden tilalla on raadollisemmin osattomaksi jääneitä kohtaloita ja ihmisiä, jotka ovat kahlittuja omiin demoneihinsa.

Lentoa ei voi listata viime vuoden parhaiden joukkoon. Mutta minä pidin siitä - sen seuraamisesta - enemmän kuin yhdestäkään toisesta viime vuoden elokuvasta. Esim. Django Unchained ja Mestari ovat liian "taidetta" ollakseen vain taka-ajatuksettoman nautittavia. Lento on turvallista, amerikkalaista perusdraamaa, elokuvaa, jonka kanssa meistä vähän jokainen on kasvanut, ja jonka tekemisessä USA:lla on vahvemmat perinteet kuin millään toisella kansakunnalla. Siinä on vahva, dramaattinen lähtökohta - lentoturma - ja selkeät teemat, jotka kärjistyvät liiaksikin loppua kohden. Urheilutarinoita aiemmin rustailleen John Gatinsin käsikirjoitus laittaa tutun draamankaaren luiden päälle poikkeuksellisen messevästi lihaa, mikä vie tarinaa tuoreen oloisesti eteenpäin. Tästä kiittävät taitavat luonnenäyttelijät, ennen kaikkea tietenkin elokuvan ehdottomana dynamona Denzel Washington ja viime vuosien loistosuorituksiensa jatkeeksi verrattoman vanhan hipin muotokuvan piirtävä John Goodman hänen "side kickinaan". Eivätkä naiset jää unohduksiin: Kelly Reilly luo kolmiulotteisen hahmon huumeriippuvaisesta naisesta, joka ihastuu karismaattiseen lentokapteeniin.


Kaikki tämä olisi hyvin voinut valua hukkaan, jos ohjaaja ei olisi huippuluokkaa. Steven Spielbergin suojattina kasvanut Zemeckis eroaa suuresta mentoristaan olennaisimmin siinä, että hän on katolisesta perheestä Spielbergin ollessa tietysti juutalainen. Asennoituminen esimerkiksi aihevalintoihin lähtee aika eri pohjilta. Lennossa Zemeckis osoittaa, että ero keskinkertaisen ja hyvän välillä on pelkkä synnynnäinen vaisto asettaa kamera oikeaan kohtaan. Zemeckisin ohjaillessa Lento kulkee ilman ilmakuoppia kiitoradalta toiselle.

Kuorrutukseksi Zemeckisillä on tarjota The "Holy Fuck" Moment.

THFM kuuluu niihin syihin, miksi me käymme elokuvissa. Niitä me metsästämme: hetkiä, jotka pamauttavat meidät teatterinpenkin arkisuudesta jonnekin itsestämme pois, saaden meidät hengästyneenä ähkäisemään vain: "Holy fuck". Mitä hemmettiä juuri tapahtui? Tulitaistelut Léonissa, autotakaa-ajo Bourne Identityssä, koko Saving Private Ryanin alkujakso tai Howard Hughesin lento-onnettomuus Lentäjässä. Nämä ovat esimerkkejä THFM:sta - elokuvahetkiä, jotka ovat niin vitaalisia ja hillittömiä, että ne kertakaikkiaan pamahtavat katsojan tajuntaan. Adrenaliinin tuntee suonissaan vielä minuutteja elokuvan rauhoituttua.

Lennossa Zemeckis luo THFM:n kuvatessaan kilometrien korkeudessa rikkoutuvan lentokoneen pelastamista yrittävää Washingtonia. Edellä mainitun Lentäjän veroinen toimintajakso kehittää virtuoosimaisella tavalla hurjan jännitteen ohjaamoon ja matkustamoon, kun konetta riivaavat voimat ja Washingtonin sankarillinen kylmähermoisuus ja nerokkuus antavat villejä iskuja toisilleen. Washingtoniin on mahdotonta olla rakastumatta, mikä toimii dramaturgisesti loistavan kontrastisesti myöhemmin, kun Washingtonin ongelmien syvyys alkaa riisua glooriaa kerros kerrokselta.

Tarkemmin ajatellen, jätetään lähemmin käsittelemättä näiden ongelmien laatu, koska elokuva on sitä vahvempi, mitä enemmän se saa omilla ehdoillaan itsestään paljastaa. Perusasioiden äärellä liikutaan, mutta tärkeäähän ei ole niinkään, mistä kerrotaan, vaan miten kerrotaan. Oikeastaan kiinnostavaa Gatinsin skenaariossa on se, miten hän verhoaa suorasukaisen, vanhanaikaisen tendenssielokuvan kuin lampaan suden vaatteisiin. Syvään Etelään sijoittuvassa tarinassa Washington joutuu muun muassa jatkuvasti ottamaan suhdetta uskonnollisiin merkkeihin. Yksilötarinan kanssa rinnan kuvataan myös amerikkalaista toimintamallia katastrofin edessä, mistä ei korruptiota ja laiduntamista moraalin harmaalla alueella puutu. Ja vaikka loppujaksot menevät kliseisesti alleviivaten, Washingtonin ja Zemeckisin taidot pitävät tornin pystyssä. Perjantai-illan laatuviihteenä Lennolle ei alkuvuodesta löydy voittajaa.

Bipoa kiristää

Pat/Tiffany

Unelmien pelikirja on ehdolla kahdeksalle Oscarille. Viime viikonloppuisen Putous-sarjasta hylätyn sketsin, Jussi-gaalan, innoittamana UP:lle tekisi mieli ehdottaa vielä vilpitöntä erikoispalkintoa sen suomenkielisestä nimestä. David O. Russellin uutuus ei siis tullut The Avengersin, Beasts of the Southern Wildin, Zero Dark Thirtyn ja muiden vastaavien jatkona teattereihin nimellä Silver Linings Playbook, vaan sujuvalla ja alkukielistä otsikkoa vastaavalla kotimaisella nimellä Unelmien pelikirja.

Matthew Quickin romaani otti nimensä sananlaskusta, jonka mukaan jokaisella pilvellä on hopeinen reunus. Puheena ovat siis unelmat tai toiveet, toiveikkuus. Tähän viimeksi mainittuun elokuvan koko eetos perustuu.

Unelmien pelikirja kertoo nimittäin ihmisistä, joille elämä on tosi vaikeaa. Keskushenkilö Pat diagnosoidaan avioliittonsa hajotessa kaksisuuntaisesta mielenhäiriöstä kärsiväksi, mikä selittää Patille itselleenkin mielialanvaihtelut ja elämää hallitsevan intensiteetin tunnun. Hänen tielleen astuva Tiffany puolestaan on järkkynyt jäätyään leskeksi. Näiden kahden tempoilevan psyyken välille muodostuu elokuvan jännite.

Quickin romaani lienee kaikesta päätellen hyvä. Mutta on vähän vaikea sanoa, mitä elokuvasta olisi tullut, jos se olisi käynyt läpi normaalin Hollywood-käsittelyn. Quickin ja katsojan onneksi tarinan filmatisointi annettiin Hollywoodin harvoihin auteureihin kuuluvalle Russellille.

David O. Russellin ura unelmatehtaassa näyttää vähintäänkin erikoiselta. Esikoisena valmistui harvoin nähty Spanking the Monkey (1994). Sitä seurasi toinen komedia, hieman onnahteleva, mutta omaperäisellä huumorilla juhlinut Flirting with Disaster (1996). Kahden harjoitustyön jälkeen Russell taituroi kankaille pääteoksensa Kolme kuningasta (1999). Se oli ensimmäinen merkki siitä, että Russell ei tullut ihan tavanomaisimmasta paikasta elokuvan parnassolle. Kahden ihmissuhdekomedian jälkeen Kolme kuningasta yllätti kaikki niin perusteellisesti, etteivät monet pystyneet ollenkaan käsittelemään skalpellinterävällä mustalla huumorilla voideltua sotaelokuvaa Mark Wahlbergin, George Clooneyn, Ice Cuben ja Spike Jonzen toilailuista solttuina Persianlahden sodan loppumetreillä etsimässä Saddam Husseinin kulta-aarteita. Mitä Russell tekisi seuraavaksi?


No, hän teki tasan mitä halusi. I Heart Huckabees oli tärkeä vain Russellille itselleen - ja muuten täydellinen katastrofi, jonka olisi pitänyt tuhota kenen tahansa ura. Yksikään Russellin neljästä ensimmäisestä ei ollut varsinaisesti hitti, joten hänelle ei olisi tarvinnut antaa uutta mahdollisuutta. Mutta, toisaalta Russellista oli tullut kulttinimi ja toisaalta Russellin kamun Wahlbergin lempiprojekti Taistelija tarvitsi ohjaajan Darren Aronofskyn lähdettyä.

Taistelija (2010) pelasti Russellin uran. Se ei ole yhtä kiinnostava kuin hänen ensimmäiset työnsä - hän ei edes kirjoittanut, vaan toimi pelkästään ohjaajana -, mutta fiksua, ihmisläheistä työtä kuitenkin. Ja se oli hitti.

Unelmien pelikirjalla 54-vuotias Russell lunastaa oikeutuksensa come backiin. Se on nimittäin hyvä elokuva. Todella hyvä. Se saattaa olla jopa viime vuoden paras amerikkalainen elokuva heti Django Unchainedin ja Mestarin jälkeen.

Unelmien pelikirjalla Russell haluaa sanoa, että elämä on hankalaa taviksellekin, mutta ihmiselle, jonka pää ei tahdo pysyä kasassa, se on pirun lähellä mahdotonta. Luultavasti Unelmien pelikirja on Russellin henkilökohtaisin teos. Siitä kielii sen intensiivisyys: UP on harvinaisen levoton elokuva. Ei mikään ihme, että se on Oscar-ehdokkaana muun muassa leikkauksesta (Jay Cassidy, Crispin Struthers), joka kutoo elokuvan kasaan Patin mielenlaatua vastaaksi alati hieman hengästyneeksi ja oikulliseksi kokonaisuudeksi. Leikkaus toimii yksi yhteen ohjaajan suosiman käsivarakuvauksen kanssa. (Unelmien käsikirja saattaa muuten olla paras näkemäni digisiirto. Jostain syystä digiversio näyttää poikkeuksellisen inhimilliseltä.) Mutta vasta kirjoittajana Russell on todellinen velho. Hän kuvaa hankalia ihmisiä, joihin on vaikea kunnolla tykästyä, ja joiden siirrot ovat arvaamattomia, mutta tarinan dramaturgia pysyy kaaoksenomaisuudestaan huolimatta aina kasassa. Dialogi kuulostaa aina autenttiselta. Jos Russell jossain kohtaa päästää itsensä helpolla, niin korkeintaan lopussa, jossa langat solmitaan vähän halvanlaisesti yhteen.



Epäilemättä näyttelijöiden on helppoa työskennellä tällaisessa ympäristössä, missä esitettävä teksti on vahvaa ja käsivara tarjoaa kaiken tilan mitä toivoa saattaa. Ensemblesta loistaa kaikkien täydellinen luottamus muihin. Patina esiintyvä Bradley Cooperkin on opetellut roolia varten näyttelemään. Hän on elokuvan ehdoton keskus ja kertoo tarinansa erinomaisella rytmillä ja antaumuksella. Pippurinen Jennifer Lawrence pelaa hyvin yhteen Cooperin kanssa. Russell jopa käyttää Lawrencen takapuolta siinä missä Taistelijassa Amy Adamsin. Lupaavan tavaramerkin tuntua... Patin vanhemmiksi on paritettu inspiroituneesti Robert DeNiro ja Jacki Weaver. Yhden yllätyksen tarjoaa Patin parasta mielisairaalakaveria esittävä pellekoomikko Chris Tucker, jonka lämmintä, suorastaan suloista suoritusta seuratessa meinaavat Rush Hourit ja Fifth Elementit unohtua vallan.

Se, että Unelmien pelikirja on haluttu nähdä komediana, tuntuu vievän elokuvalta jotain pois. Se on komedia vain siinä missä Yksi lensi yli käenpesänkin on komedia. Mutta toisin kuin mainittu verrokki, Unelmien pelikirja ei varsinaisesti saa nauramaan - se tietoisesti välttää pelaamasta vitsien varassa. Se kyllä huvittaa ja viihdyttää, mutta ei tee vaikeuksissa grillaantuvista henkilöistään koomikkoja. Heistä kun ei sellaisiksi olisi: Tiffanysta ja Patista ja hänen perheestään (äiti-Doloresta lukuun ottamatta) on siinä määrin vaikea pitää. He nyt vaan ovat keskimääräistä valkokangasolentoa temperamenttisempia ja arvaamattomampia.

Psykon alma mater

"Please, call me Hitch - hold the cock."

Mukavasti aikaa tappaen kulkeva Hitchcock käy hyvin harmittomasta perjantai-illan viihteestä. Omalla helpon romcommaisella tavallaan se kuvailee, miten Alfred Hitchcock teki kuuluisimman elokuvansa: Psykon. Elokuvana Sacha Gervasin ohjaus rullailee brittiläisellä keveydellä eteenpäin hyötyen huomattavasti Jeff Cronenwethin nätistä kuvauksesta. Tosikko voisi tosin vetää pitkän rivin herneitä nenään Hitchcockin triviaaleista puolista. Kuten siitä, miten Psykon merkitsemä riski (tuossa vaiheessa jo maailman tunnistetuimmalle, kovapalkkaisimmalle, monesti Oscar-ehdokkaaksi asetetulle ja juuri hittielokuvan Vaarallinen romanssi tehneelle ohjaajalle) ylidramatisoidaan. Tai miten Psykon tärkein osatekijä, ilmiömäisen roolin hahmotteleva Anthony Perkins esitetään hermostuneesti ujoilevana homoseksuaalina, jonka karisma á la James D'Arcy lähestyy nollaa. Tai miten toinen Anthony, Hopkins, ei näytä eikä kuulosta yhtään Mestarilta itseltään, vaikka tunnetaan muiden hyveidensä ohella erinomaisena imitaattorina. Mikä, sivumennen sanoen, ei lainkaan estänyt AMPASia sijoittamasta Hitchcockia Oscar-ehdokkaaksi maskeerauksesta.

Loppujen lopuksi elokuvan heikkoudet eivät yleensä ottaen ole yhtä kiinnostavia kuin sen vahvuudet, sikäli kuin sellaisia löytyy. Hitchcock oikoo kunnianhimottomuutta osoittaen monessa kohdin mutkia turhan suoriksi, mutta sen ydintä juo ihan mielellään, koska kyseessähän on lopulta näytelmä eikä dokumentti. Tosi asiassa Hitchcock on avioliittokuvaus. Gervasin elokuvan nimi tuskastuttaa typeryydellään, koska kyseessä ei ole elämäkerta; osuvampi nimi voisi olla "Naimisissa neron kanssa". No, niin...eihän tuo hyvä nimi ole, mutta siitä tässä elokuvassa kumminkin on kyse. Se on kirjoittamattomasti omistettu kaikille vaimoille, jotka ovat uhrautuneet juhlittujen taiteilijasiippojensa rinnalla. Hitchcockin todellinen päähenkilö on jännityksen mestarin tiettävästi ainoa nainen, Alma Reville, jonka kunnian palauttamisprojektiksikin Hitchcockin voisi latistaa.

Helen

Voi olla, että Hollywood traditioitaan kunnioittaen liioittelee tässäkin, mutta Hitchcockin mukaan Alma oli Alfredin tärkein kumppani myös elokuvauralla antaen nimettömänä panoksensa käsikirjoitustohtorina ja avustamalla leikkaushuoneessa. Sekä, tietysti ja ennen kaikkea, tukemalla kaikenlaisiin kiintoisiin obsessioihin ankkuroitunutta miestään kaikissa elämäntaipaleen vaiheissa. Ehkäpä Helen Mirren ei näytä hänkään originaalilta, mutta hyödyksi on, että Alma Revillen profiili on paljon vähemmän kulunut; joka tapauksessa Mirren tekee lämpimällä suorituksellaan kauniisti kunniaa kohteelleen. Teoksen parhaassa kohtauksessa Mirren sanoo komeasti suorat sanat typerälle, mustasukkaiselle ja kiittämättömälle miehelleen ilman, että missään tuntuisi kliseisen "kohotuksen" häivääkään. Ja tunnustettakoon samalla, että edellä sanotusta huolimatta, ja vaikka on 15 vuotta rooliin liian vanha, Hopkinsin näytteleminen on samoin lämmintä, huumorintajuista ja rentoa, ja sitä seuraa mielellään.

Janet

Aika paljon syntejä Hitchcock siis anteeksi saa. Mutta pitäisikö muka unohtaa koko rouva Reville, tai Mirren ja Hopkins? Eikä se siihen lopu, sillä teoksen hylätäkseen pitäisi unohtaa vielä uuden hengen itsestään löytänyt Scarlett Johansson, joka tekee aivan hurmaavan Janet Leigh'n.

Scarlett

Aidosta asiasta ei Hitchcockin kohdalla siltikään puhuta. Psykologisen ohuutensa vuoksi tämä nimenomainen elokuva ei saa näkemään Alfredin töitä uudessa valossa, minkä takia se unohtuu aika nopeasti mielestä. Parasta lieneekin katsoa Hitchcock sydämellisenä avioliittokuvauksena ja Psyko järisyttävän upeana taideteoksena.

Alma