Andrei Tarkovskin julkaistut päiväkirjat avaavat ikkunoita ohjaajan elämäntaipaleeseen vuodesta 1970 lähtien, jolloin hän oli 37-vuotias ja yli kolme vuotta aikaisemmin valmistunut Andrei Rublev oli viimein pääsemässä valkokankaille. Koko tämän ajan Rublev oli elänyt limbossa, koska luovaa toimintaa valvoneet neuvostobyrokraatit eivät olleet kyenneet sovittamaan Tarkovskin lyyristä, konventioita haastavaa eeposta omaan yhteiseen ja tarkoin määriteltyyn maailmankuvaansa eikä ohjaaja suostunut vaadittuihin, naurettaviin muutoksiin. Tarkovski antoi päiväkirjoilleen nimen Martyrologia: vaikeuksien luettelo.
Merkillisellä tavalla nämä arkiset päiväkirjat innoittavat ja inspiroivat, vaikka ne hahmottavat silmien eteen tutunoloisen kuvan maailmasta, jossa jokaisen eteenpäin suuntautuvan askeleen ottaminen vaatii kohtuuttomilta tuntuvia ponnisteluja vallitsevan järjestyksen pihdeissä; maailmasta, missä epäoikeudenmukaisuus on normi ja valta annettu pikkusieluisille luusereille. Taiteilija Tarkovski ei saa yleisön palvonnasta huolimatta tehdä yhtäkään itsenäistä ratkaisua ilman että järjestelmä hangoittelisi vastaan ja koittaisi alituiseen pakottaa kulkua toiseen suuntaan. Silti ohjaaja jatkaa, hän kamppailee oikeudestaan toimia vapaana taiteilijana masentavassa maailmassa.
Martyrologian tyyliä leimaavat asiallisuus, sivistyneisyys ja johdonmukaisuus sekä tapahtumien ja tulevaisuuden rauhallinen pohtiminen. Säännöllisesti sen sivuilla törmää luetteloiksi ja listoiksi järjestettyihin muistiinpanoihin, jotka yleensä koskevat kodin taloudenhoitoa ja tärkeysjärjestykseen asetettuja tulevaisuuden projekteja. Suurista ohjaajista Tarkovski kuului historian köyhimpiin.
46-vuotiaana Stalkerin valmistelut pysähtyvät sydänkohtaukseen. Mutta tämäkään ei taivuta Tarkovskin kynää melodramaattisuuteen. "Minkäs sille sitten mahtaa", hän tyytyy toteamaan ja merkitsee muistiin toimivansa itse tulevan elokuvansa lavastajana.
Kaipa Martyrologia puhuttelee, koska meistä useimpien elämät muistuttavat ennemmin Andrei Tarkovskin kuin George Lucasin elämää. Tarkovski muutti lopulta pois rakastamaltaan Venäjältä, jonka historiaa hän oli Andrei Rublevissa syvävalottanut, ja eli elämänsä viimeiset viisi vuotta vieraalla maaperällä valmistaen kaksi elokuvaa, toisen Italiassa ja toisen Ruotsissa.
Kaikkiaan Andrei Tarkovski (1932-1986) sai tehdä seitsemän pitkää ohjausta.
Uutisia: ValoKinon Pianosta ei saada uusintanäytöstä kaluston puuttumisen ja yleisten olosuhteiden perimmäisen nuivuuden takia. Monroe järjestää ilmaisen 16-millisten elokuvien näytöksen todennäköisesti Arthouse Cinema Niagarassa myöhemmin syksyn aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti