Huomenna keskiviikkona aurinko laskeutuu raukeasti taivaanrannan taakse noin kaksikymmentä minuuttia ennen kello kymmentä ja taivas on - näin luvataan - pehmeän pilvinen, ilma leuto ja tuuli pelkkä haavan lehdissä käyvä henkäys. Silloin Valon terassilla syttyy uusi vangitseva valo ja elävät kuvat alkavat tanssia jälleen kankaalla.
ValoKinossa saa vuoron Andrei Tarkovskin ensimmäinen pitkä ohjaus Ei paluuta, vuodelta 1962. Elokuvahistorian merkittävimpiin kuuluvan uran käynnistänyt teos tunnetaan myös Vladimir Bogomolovin novellin nimellä: Ivanin lapsuus. Venetsian elokuvajuhlilla Kultaisella leijonalla palkittu elokuva on kuvaus sodasta lapsen kokemana; sota sekä fyysisenä tapahtumana että valtaisana henkisenä myrskynä. Tarkovskin lähestymistapa ilmaisumuotoon on jo varma ja omintakeinen. Heti ensimmäisissä kuvissa luonto tallennetaan ihmeellisellä herkkyydellä sekä kuvan että äänen kautta, ja kaikkea ympäröi suggeroiva tarkovskilainen kosketus. Kamera liikkuu kuin untuvilla ja mestarillinen säveltäjä Vjatsheslav Ovtshinnikov täydellistää elokuvan unimaisen, lyyrisen ilmapiirin.
Ivanin lapsuutta edelsi puoli vuotta aikaisemmin valmistunut puolipitkä Katujyrä ja viulu, jossa Tarkovski oli jo löytänyt tärkeimmät työtoverinsa. Toivottavasti tämä legendaarinen filmi saadaan nähtäväksi Tampereelle lähitulevaisuudessa.
Viime viikon VK-aloituksesta tallennettu pienoisdokumentti löytää tiensä FilmiLiekkiin aivan parin päivän sisään. Kurkkaa, oletko sinäkin kuvassa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti