Elokuvaseikkailu 2010

Tämä on kaikille teille, jotka olitte Kahvila Valossa Tapahtumien Yönä viime torstaina katsomassa Chaplinin Poikaa.

Tuona iltana, kun järjestimme puitteita elokuvaesitykselle, paikalla oli myös ystävämme Markus Nikkilä kameroineen tallentamassa muistiin Monroen ensimmäistä filmiprojektorilla toteutettua ulkoilmanäytöstä noin kolmeenkymmeneen vuoteen. Tunnelma oli jännittyneenodottavanpuuhakas, mutta tietenkään kaikki ei mennyt täydellisesti.

Ilta toi yllättävän ja dramaattisen käänteen, kun elokuvan pyörittyä muutaman minuutin projektorin lamppu poksahti. Eikä kenellekään ollut tullut mieleen ottaa varalamppua mukaan. Amatöörit... Kiitos Niagaran Arton, uusi lamppu saatiin, vaikka odottamaton väliaika venähtikin parikymmentäminuuttiseksi, ja Poika nähtiin kuin nähtiinkin elokuun pimeässä myöhäisillassa.

Lopulta kaikilla katsojilla - joita oli ilahduttavan runsaasti - oli Charlien parissa aplodeista päätellen hauskaa, mutta välikohtaus muistutti hyvin, että elokuvan esittäminen (katsomisesta puhumattakaan) ei ole kuollutta, teknistä toimintaa, vaan elävä tapahtuma. Toisin kuin digitaalisessa toistamisessa, filmiprojektiossa kankaalle heijastetaan valoa käsinkosketeltavan aineen läpi.

Joillekin meistä siinä piilee elokuvan kauneus.