Elokuvakerho Monroe tuo ensi maanantaina Tampereen ensi-iltaan Kiti Luostarisen dokumenttielokuvan Luhangan pitäjästä, Kotona kylässä (2012). Tämän elokuvan katsomista parempaa tapaa astua kohti kirkastuvaa kesää on vaikea kuvitella.
Suomalainen dokumenttielokuva elää juuri nyt kulta-aikaansa laadukkaiden teosten saavuttaessa myös yleisönsä. Näin ei ole aina ollut, ja sato, jota dokumentaristiyhteisö nyt kylvää, kynnettiin parikymmentä vuotta sitten. Tuolloin joukko pystyviä ajattelevan ihmisen elokuvantekijöitä alkoi rakentaa uuden Suomi-dokkarin tukipuita. Tähän ensimmäiseen aaltoon kuuluivat Luostarisen lisäksi esimerkiksi John Webster, Anu Kuivalainen, Susanna Helke & Virpi Suutari, Visa Koiso-Kanttila ja Taru Mäkelä, Kanerva Cederströmiä ja Pirjo Honkasaloa unohtamatta. He olivat tietoisia toisistaan ja tunsivat toistensa työt; osa heistä teki aktiivista yhteistyötä eräänlaisella "sparrausrinki"-mentaliteetilla. Heidän teoksensa antoivat valtavasti vaikutteita elokuvafestivaalien ja television kautta dokumentaristeille, joita voimakkaasti yksinkertaistaen voisi kutsua toiseksi aalloksi: heihin kuuluivat mm. Pia Andell, Jouko Aaltonen, Arto Halonen, Iiris Härmä, Selma Vilhunen, Miia Tervo, Jukka Kärkkäinen, J-P Passi, Katja Gauriloff ym. Tässä nimekkäässä, lukuisin palkinnoin arvostetussa hienossa joukossa Kiti Luostarinen on yksinkertaisesti suurin.
Kotona kylässä havainnollistaa hyvin, miksi. Siinä on pääteoksen ja synteesin tuntua; Monroe esittää elokuvasta täyspitkän teatterileikkauksen, ja vaikka sillä on mittaa vain 84 minuuttia, on Kotona kylässä tiivistämisen taitajan pisin työ. Ohjaaja on aina valinnut aiheensa läheltä: esimerkiksi edellinen teos, rakastettu Palnan tyttäret kuvasi Luostarisen ystäviä. Nyt hän kuvaa omaa kotikyläänsä, Luhankaa, Suomen 7. pienintä kuntaa.
Ensimmäisistä kuvista ja lauseista lähtien katsoja tuntee olevansa hyvissä käsissä. Luostarinen ohjaa mestarin varmalla otteella ja horjumatta, pudotellen kuvansa tasapainoisina ja ilmavina. Hänen muotokielensä on näennäisen yksinkertaista, sen voiman syntyessä, kuten esim. Yasujiro Ozulla, kuvien sisäisestä rikkaudesta. Mikään ei ole turhaa, otokset vaikkapa heinänkorsista eivät koskaan ole vain tunnelmakuvitusta, vaan liitoksissa edeltäviin ja seuraaviin kuviin. Koko tämä ihana, viipyilevä elokuva kylpee valossa, kuin oodina auringolle, joka vaikuttaa jokaisen päivän mahdollistajana. Elokuvan lähes koko ensimmäinen puolikas on omistettu kesälle, onnellisen elämän idyllille. Kuvaajan nimeä ei voi jättää nostamatta: hän on Alexander Burov.
Kotona kylässä on tietysti ennen kaikkea elokuva kylästä, pienestä paikkakunnasta, maaseudusta, joka ei suinkaan ole vielä täysin tyhjä. Vajaan 800 asukkaan Luhanka on sydän-Suomea, pieni, mutta keskellä kaikkea. Ihmiset käyvät töissä Jyväskylässä. Kuvaamalla tätä pientä yhteisöä suuren kaupungin kyljessä, Kotona kylässä on samalla implisiittisesti elokuva kaupungista. Jokaisella kuvallaan teos kommentoi kaupunkifiksoituneen ajattelun yksisilmäisyyttä ja muistuttaa siitä, mikä merkitys pienyhteisöillä on. Luostarinen osoittaa hienovireisesti, miten kaupungeista puuttuu Luhangan kaltaisia kyliä leimaava naapurihenki ja mistä silloin jäädään paitsi.
Kiti Luostarisen elokuvia nähneet tietävät silti toki, että ohjaajalle tärkeimpiä ovat ihmiset; ja heidän kuvaajanaan Luostarinen on omaa luokkaansa. Kotona kylässäkin täyttyy ihmisistä, joiden aitous on käsinkosketeltavaa ja jotka tulevat ymmärretyiksi muutamalla yksinkertaisella kuvalla. Heistä lähtee myös elokuvan lämmin huumori: Luostarisen ei tarvitse kertoa vitsejä, vaan elokuvan hauskuus syntyy hänen ihmistensä luonteikkuudesta. Kotona kylässä on täynnä ihania lauseita ja ajatuksia; yksi vitsailee ryhtyneensä nyt filmitähdeksi, toinen on ryhtynyt pilvipaimeneksi. Luonto, jonka keskellä kaikki elävät, on harrastuksista tärkein, mutta ihmiset tekevät paljon yhdessä kokoontuen käsityörinkeihin tai kuoroon. Miehet metsästävät ja kaikki pilkkivät. Näin se käy.
Luostarinen pysyy tällä kertaa itse pois kuvasta: hänen kertojatekstiään lukee kauniisti Tiina Weckström. Musiikista vastaa Ilari Edelmann, mutta paljon kuullaan laulelman mestarilta Toni Edelmannilta - Luostarisen aviomieheltä.
Minä rakastan tätä elokuvaa. Kiti Luostarinen tekee elokuvia, joista tällaisia tunnustuksia tuntuu pakottavalta lausua. Kotona kylässä on puolitoista tuntia elämänviisautta, lämpöä ja pieniäsuuria oivalluksia: jokainen meistä ansaitsisi oman Luhankansa.
Kotona kylässä Monroen esittämänä maanantaina 19.5. kello 18.00 Art House Cinema Niagarassa. Ohjaaja saapuu paikalle esittelemään elokuvan. Esityksen jälkeen mahdollista keskustella nähdystä ohjaajan kanssa. Liput 3 euroa. Tervetuloa!
