The Secret Life of Walter Mitty: erään trailerin anatomia

Kuluvan leffakesän sensaatioihin lukeutuu Ben Stillerin The Secret Life of Walter Mitty - ei kuitenkaan itse elokuva, vaan sen jumalainen traileri.

Kuinka hyvä tämä traileri voi olla? Niin hyvä, että amerikkalaiset skribentit ovat jo kiiruhtaneet nostamaan sen mainostaman elokuvan Oscar-kandidaatiksi. Siis pelkän trailerin perusteella.

Tämä on tietysti hiukan nolokin ylilyönti, mutta kertoo vastaansanomattomasti siitä, millaisen vaikutuksen ko. traileri on tehnyt. Ben Stillerin viidennen ohjaustyön pohjalta löytyy yksi amerikkalaisen novellikirjallisuuden suurista klassikoista, James Thurberin tarina tavallisesta "harmaapukuisesta" miehestä, joka vie vaimonsa kauneushoitolaan ja odotellessaan näkee viisi valveunta itsestään toinen toistaan sankarillisemmissa tilanteissa. Loputtomasti antologioihin lainattu humoristinen kertomus jopa toi amerikkalaiseen kielenkäyttöön käsitteen "Mittyesque". Novelli on filmattu aikaisemminkin, muutama vuosi ilmestymisensä jälkeen vuonna 1947, nimiosassa Danny Kaye. Stillerin versiossa päähenkilö on Life-lehdessä työskentelevä konttorirotta, joka haikailee Kristen Wiigin perään, kunnes päätyy seikkailulle ympäri ämpäri maailmaa tavoitteena pelastaa molempien työpaikka.

Mikä sitten tekee The Secret Life of Walter Mittyn trailerista poikkeuksellisen? Mahtava tapa, jolla se on huolella rakennettu. Stillerin esittämän Mittyn lähtökohdat, elämäntilanne, kerrotaan dialogittomasti islantilaisyhtye Of Monsters And Menin - joka esiintyy Helsingin Flow-festareilla huomenna - tenhoavan voimafolk-kappaleen Dirty Paws tahdissa. Melankolisesti alkava traileri näyttää vaikuttavasti rakennetuin kuvin Mittyn yksinäisen eksistenssin. Kappaleen kehittyessä myös mainosfilmin intensiteetti kiihtyy. Musiikin ja kuvien liitto on inspiroitunut. Katsojan kasvoille heitetään joitakin aivan huikeita otoksia, jollaisia ei Stillerin elokuvissa taatusti ole aiemmin nähty (kuvaajana Stuart Dryburgh). Ennen muuta traileri on mestarillisesti rytmitetty. Viimeistään, kun Dirty Paws etenee dramaattiseen breakiin samalla kun ylimaallista karismaa huokuva Sean Penn herää mustavalkoisessa valokuvassa henkiin, katsoja on myyty. Kappale räjähtää kunnolla käyntiin ja seuraa leuat loksauttava action-kuva Stilleristä syöksymässä jonkun vihollisen kanssa pilvenpiirtäjän ikkunasta. Jopa kappaleen "hey"-huudahdus saa visuaalisen iskun vastineekseen.

Trailerin ongelma on ilmeinen: sen perusteella kaikki toivovat tästä Stillerin mestariteosta, mutta tosiasiat huomioon ottaen elokuvalla on vähäiset mahdollisuudet osoittautua mainoksensa veroiseksi. Stillerin parhaan ohjauksen sijaa pitää edelleen esikoinen Reality Bites, ja sekin on vain kiva. Sen jälkeen on tullut farsseja, joissa hyvät hetket tuppaavat hukkumaan samantekevyyden sekaan. The Secret Life of Walter Mittyn trailerin tekijät ovat hieman liian selvästi inspiroituneet materiaalista ja biisin tehokkuudesta ja, kuten on pelättävissä, muokanneet mainosfilmin, jolla ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä elokuvan tunnelman kanssa. Trailerin vaikuttavuus syntyy pitkälti sen dialogittomuudesta; mitä ikinä Stiller ja Wiig sanovatkaan elokuvassa toisilleen, se ei voi olla yhtä vaikuttavaa kuin pelkät kuvat.

Joka tapauksessa, traileri on elokuvan mainos, ja sellaisena The Secret Life of Walter Mittyn traileri ei voisi parempi olla: elokuva on jo nyt takuuvarma hitti. Ja siinä ON upeita kuvia, joita ei voi väärentää. Lupaukset on herätetty. Olisi sääli, jos niitä ei lunastettaisi. Ainakin vuoden 2013 leffabiisi on nyt löydetty.

Oppitunteja trailerin tekemisestä

Unkarilaisen suurmestarin Béla Tarrin ohjaajan omien sanojen mukaan viimeiseksi jäävä elokuva The Turin Horse voitti tänä vuonna Berliinin kakkospalkinnon, Grand Prix'n. Elokuvasta on levitteillä koko lailla täydellinen traileri, joka näyttää muille esimerkkiä. Vai sortuuko Tarr kertomaan elokuvansa juonesta liikaa?



Janan toiselta laidalta löytyy Tampereen elokuvajuhlilla esitellyn ruotsalaisen animaattorin Johannes Nyholmin traileri hänen uusimmasta lyhytelokuvastaan Las Palmas. Nerokkaaseen oivallukseen pohjautuva klippi on hauskin traileri, ketä on kävellyt vastaan moniin aikoihin, ja on muodostunut youtube-hitiksi. Mutta varoitus ennen katsomista: kertakatselullakin musiikki saattaa jäädä soimaan päähän tuntikausiksi.

Traileri, elämäni valo

Elokuvan mainoselokuva eli traileri on kaunis asia. Jo vuosikymmeniä sitten trailerista kehittyi paljon enemmän kuin pelkkä tuotemainos, se on näyte osaamisesta, joskus ensimmäinen tuliainen löytöretkestä uuteen tarinaan ja oma taiteenlajinsa. Filmihullulle se on bensaa liekkeihin. Lupaus innostavasta huomisesta.

Joka lupaus joko lunastetaan tai sitten ei. Jälkimmäisessä tapauksessa traileri osoittautuu itse pääasiaa kiinnostavammaksi. Vuoden 2010 parhaan esimerkin tästä tarjoaa sarjakuvafilmatisointi Kick-Ass. Syystä tai toisesta (lue: huono ohjaus) lupaavasta asetelmasta lähtevä elokuva ei missään vaiheessa lähde sellaiseen lentoon kuin sen trailerit. Joukon ylivoimainen helmi lähestyy elokuvaa sen parhaan hahmon, 10-vuotiaan tappokoneen Hit Girlin kautta. Traileri on kuin elokuvan parhaista hetkistä tiivistetty puriste, energinen, anarkistinen ja mielettömän hauska. Minun puolestani Chloe Moretzille voisi ojentaa Oscarin vaikka saman tien. (Biisi on The Dickiesien Banana Splits.)



Viimeisiään hengittävän vuoden mieliinpainuvin traileri lienee kuitenkin täysin toisesta puusta veistetty The Social Networkin esittely. Kuten Kick-Assissä, tässäkin kantava oivallus liittyy musiikin valintaan. Belgialaisen tyttökuoro Scalan ja Radioheadin Creepin liitto tuntuu ilmaisevan tiiviisti ja täydellisesti Facebookiin ja muihin sosiaalisiin medioihin kiinnittyvää massiivista konnotaatioverkostoa. Alun montaasi pinnalta persoonattomista statuspäivityksistä ja viesteistä näyttöpäätteellä ovat osoitus siitä, miten traileri voi tuoda elokuvaan lisää käyttämällä omia, elokuvasta riippumattomia keinoja. Toisin kuin Kick-Assissä, katsojalla on vakaa visio siitä, mitä aiheita elokuva käsittelee; ja toisin kuin Kick-Ass, The Social Network ei ole pettymys teatterissa. 



Tulossa olevien elokuvien joukosta yksi on ylitse muiden, Terrence Malickin The Tree Of Life. Kubrickin aseman Yhdysvaltain johtavana elokuvarunoilijana perinyt Malick on tätä ennen ohjannut noin neljässäkymmenessä vuodessa neljä elokuvaa, jokainen niistä suvereeni mestariteos. The Tree Of Lifen traileri ei pyri kertomaan tarinaa, vaan välittämään tunnetta, kokemusta. Siinä vuorottelevat vaivattomasti hengittävät arkikuvat, häkellyttävät lapsuusnäyt ja kosmiset visiot, kaiken taustalla Malickin syvän humanistinen perusnäkemys. The Tree Of Lifen traileri on kaunis asia.