maanantai 28. lokakuuta 2013

R.I.P.: Coney Island Baby on poissa

Lou Reed (1942-2013) oli nero.



Hänen musiikkinsa inspiroi elokuvantekijöitä yhä uudestaan. Sam Mendesin kauniissa komediassa Away We Go yllättäen soiva Oh! Sweet Nuthin kohottaa ko. kohtauksen sfäärisyyttä. Jason Reitmanin Junoon sopi I'm Sticking With You niin täydellisesti, että olisi voinut luulla Junon inspiroineen kappaletta eikä päinvastoin. Ja sitten on tietysti se valkokankaiden kuuluisin Lou Reed Moment.

Lou Reedistä jäi jälkiä valkokankaalle. Suurin niistä on Julian Schnabelin mestarillinen konserttielokuva Berlin vuodelta 2007, jossa Reed soittaa pääteoksensa lavalla ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Andy Warholin ohjaama The Velvet Underground and Nico (1966) kuuluu rock-elokuvien klassikoihin, koska...no, VU, Warhol ja Nico. Reed esiintyi noihin aikoihin itsestään selvästi useissakin Warholin kokeellisissa elokuvissa. Reed esiintyi omana itsenään myös Wim Wendersin hankalassa Palermo Shootingissa (2008) sekä Paul Austerin ja Wayne Wangin vastustamattomassa Blue in the Facessa (1995), joka syntyi Smoken jälkilämmöissä. Hän vieraili myös Paul Simonin armeliaasti unohdetussa turhamaisuusprojektissa One Trick Pony (1980).

Kolme vuotta sitten Reed ryhtyi elokuvantekijäksikin. Paitsi aiheen myös arvostelujen perusteella kiinnostava puolituntinen dokumentti Red Shirley kuvaa Reedin 100-vuotiasta serkkua, kertoen yhden niin monista siirtolaistarinoista.

Vuonna 1990 Reed yhdessä VU-ystävänsä John Calen kanssa hyvästeli Andy Warholin levyllä Songs for Drella. Sen päätösraidalla Hello It's Me Reed laulaa näin:

I really miss you
I really miss your mind
I haven't heard ideas like that
for such a long long time

2 kommenttia:

  1. Hienoin yhteenveto The Velvet Undergroundin (ja samalla siis myös Lou Reedin) merkityksestä lienee se missä lie musiikkimediassa syntynyt vanha kommentti jossa todettiin, ettei The Velvet Undergound and Nico myynyt kuin 100 kopiota, mutta jokainen levyn ostanut perusti bändin.

    Mikä muuten kuulostaa aika samalta kuin se monesti siteerattu toteamus, että jokainen Sex Pistolsin debyyttikeikalla käynyt myöskin perusti bändin.

    Hyvä niin.

    VastaaPoista