AJAN LYHYT HISTORIA
Alexandre Aja eli Alexandre Jouan Arcady syntyi Pariisissa elokuussa 1978. Jo parikymppisenä hän pääsi tekemään ensimmäistä pitkää elokuvaansa. Furian (1999) pääosassa liehui Marion Cotillard. Toisesta ohjauksesta Haute Tension (2003) muodostui läpimurto. Sen nähtyään toimittaja Alan Jones nimitti Ajan yhdeksi Splat Pack -joukosta, johon Jones luki sellaisia Nuovo Gore -ohjaajia kuin Neil Marshall, James Wan ja Greg Mclean. Haute Tension sai paljon kiitosta teknisestä sulavuudestaan ja tehokkaasta kauhutunnelmastaan, mutta pinnan alla ei valitettavasti ole paljon tyhjää kummempaa. Tällä elokuvalla Aja kuitenkin lunasti lippunsa Amerikkaan, jossa ensimmäisenä valmistui Wes Craven -uusinta The Hills Have Eyes (2006), josta lisää tuonnempana. Jatkoksi Aja ohjasi toisen remaken, tällä kertaa eteläkorealaista perua olleen The Mirrorsin (2008). Se sai nuivan vastaanoton, mutta eipä alkuperäisteoskaan kummoinen ollut. Uudelleenlämmittely oli myös Piraija 3D (2010), joka sitä vastoin sai yleensä ottaen hyvät arvostelut. Aja käytti tässä ohjauksessa useita pornotähtiä. Vielä tänä vuonna saapuu ensi-iltaan Joe Hillin kertomukseen pohjautuva Horns, jossa pääosan vetää Daniel Harry-Potter.
KALLIOLLE KUKKULALLE
Alexandre Ajan kolmas pitkä ohjaus, The Hills Have Eyes, on maailman huonoin elokuva. Millä kriteereillä?
1) Se on huonoin minun näkemäni elokuva. Valinta on pakostakin subjektiivinen.
2) Olen nähnyt sen alusta loppuun. En siis jättänyt kesken. Tosin silmäni eivät aina tapittaneet valkokankaalle.
3) Sen huonous ilmenee muualla kuin teknisessä kehnoudessa.
Viimeinen kohta on tässä se oleellisin. Alexandre Aja ei suinkaan ole lahjaton. Hän osaa käyttää ilmaisuvälinettä ja tietää, miten kompositio rakennetaan ja miten leikkausta käytetään erilaisten tehojen aikaan saamiseksi. The Hills Have Eyes - uusinta on hyvin tehty elokuva. Silti se on suunnattoman tyhmä, epäoriginelli, vastenmielinen ja loukkaava. Yhdellä sanalla sanottuna se on ruma.
Tavattoman tyhmäksi sen tekee se, että Aja käytännöllisesti katsoen kopioi Wes Cravenin alkuteosta kohtaus kohtaukselta vähintään ensimmäisen näytöksen ajan. Kun hän erkanee alkuperäisvisiosta, hän painottaa tarinan hirviöiden vastenmielisyyttä ja menee eksploitaation hengessä lähelle näiden visvaisia ja epämuodostuneita kasvoja. Koska Aja ei kykene liittämään minkäänlaista kantaa ottavaa näkökulmaa näihin (ydinsäteilyn vaurioittamiin) uhri-hirviöihin, vain katsoja päätyy hyväksikäytetyksi. Ajan versio on pelkkä kauhugalleria - eikä edes sitä: ällötysgalleria.
Elokuvan tyhmyyttä alleviivaa se, että sen kolme parasta näyttelijää - Vinessa Shaw, Ted Levine ja Kathleen Quinlan - tapetaan ensimmäisinä. Loogisesti jäljelle jäävät huonoimmat ja vähiten kiinnostavat näyttelijät. Kuinka paljon tyhmempi ohjaaja voi enää olla?
Kysymys jonkin elokuvan huonoimmuudesta on mielenkiintoinen. Onhan varmasti elokuvia, jotka monilla kriteereillä ovat huonompia kuin The Hills Have Eyes. Veit Harlanin pahamaineinen natsipropangandateos Jud Süss on varmasti niin vastenmielinen, etten halua edes katsoa sitä. Mutta Jud Süssistä - ja muista vastaavista poliittisista propagandaelokuvista - tekevät huonon sen tiettyyn ideologiaan sitoutuneet päämäärät; sen huonouden voi siis selittää tietyillä, ei niinkään elokuvaan, vaan ajankohtaan ja vallitsevaan kulttuuriin liittyvillä näkökohdilla. Aja ei voi "puolustautua" näillä syillä. Kaikki mitä valkokankaalla näkyy, on Aja halunnut vapaasta tahdostaan meille näyttää. Tämä on hänen mielipiteensä siitä, mikä on hyvää ja näyttämisen arvoista elokuvaa. Verrattuna joihinkin muihin epäonnistuneisiin ohjaajiin, jotka ovat halunneet sietämätöntä materiaalia filmaamalla provosoida, ei Ajalla ole kerrassaan mitään sanottavaa. Epämiellyttävän pinnan alla ei ole mitään pohtimisen arvoista. Tai jos on, se on tämä ajatus: että Aja pitää kaikkia vammautuneita inhottavina ja luonnottomina. Ajatus saa tukea muuallakin ohjaajan tuotannossa.
On tietysti kahmalokaupalla läpisurkeita elokuvia, jotka mässäilevät ällöttävällä kuvastolla, mutta useimmat niistä toimivat sellaisen roskaelokuvakulttuurin diskurssissa, jossa niitä pitää lukea tietystä etäännytetystä kulmasta, hyväksyen määrättyyn pisteeseen saakka, että nämä eivät ole "oikeita" elokuvia. Näissä elokuvissa ei esiinny Oscar-ehdokkaita ja Kubrickin kanssa työskennelleitä näyttelijöitä, jotka luovat toisenlaista diskurssia.
Toisaalta kuluneet seitsemän vuotta ovat varmasti syöneet jo paljon The Hills Have Eyesin tehosta, mikä palauttaa näkökulman subjektiivisuuteen. Kyse on muistista: olen saattanut nähdä jälkeenpäin vielä huonompia elokuvia, mutta yksikään niistä ei ole täyttänyt muistiani yhtä voimakkailla vastenmielisyyden tunteilla.
Kaiken huipuksi Ajan Hills epäonnistuu kauhuelokuvana. Monien muiden lailla Ajakin erehtyy luulemaan kauhean ja luonnottoman näköistä pelottavaksi. Se on vain vastenmielistä. Teot ja aikeet ovat pelottavia, ja niiden(kin) kuvaamisessa Aja epäonnistuu. Jopa Hills-remaken surkea jatko-osa (jonka olen nähnyt osittain) on edeltäjäänsä parempi.
Ennen kaikkea 70-luvulla valmistunut alkuteos on, jos ei huikea saavutus, niin lajissaan hyvätasoinen kumminkin. Ajan versio on sylkäisy senkin kasvoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti