Savage Streetsin erikoisvisa 17.10., kysymykset ja tulokset

TULOKSET

1. Will Smithin Pojat 19,5
2. Carlos 18,5
3. Keuhkotautiset marsut 16
---
Kaura 15,5
Peter Lorren Silmät 15
Some Like It Not 13
Tiedottomat 5
Yllättäjät 2,5
Team Ruusperi 0,5

Artturi ei ole enää koskaan entisensä Savage Streetsin isännöityä ensimmäistä kertaa Monroen leffavisaa. Historiallisen, tasaväkisen ja yllätysrikkaan visan ottivat lopulta suvereenilla ääninäytekierroksen kirillä haltuunsa Will Smithin Pojat, jotka saivat pääpalkinnoksi elokuvien elokuvan, Savage Streetsin. Lisäksi kolmansiksi tulleita Keuhkotautisia marsuja muistettiin erityispalkinnolla elokuvalippujen muodossa, sillä he ainoina tiesivät Tommy Wiseaun pakarat peruskierroksen kuvakysymyksestä “Kankut ja kanuunat”.

Isäntäjoukkueelle visan vetäminen oli kokemuksena, jos mahdollista, mielekkäämpi kuin Showgirlsin katsominen takaperin. Järjestäjäpallo on nyt heitetty eteenpäin, ja Will Smithit ovatkin jo tarjoutuneet jatkamaan mainiota, vastakorkattua perinnettä isännöimällä 14.11. omaa visaansa. Maltamme tuskin odottaa. Pahimpaan nälkään voi onneksi kuunnella Savage Streetsin virallista visasoittolistaa.

Peruskymykset

Tunnista kuvissa esiintyvien kankkujen ja kanuunoiden perusteella mistä elokuvasta on kyse. (0,5 pistettä oikeasta vastauksesta)

Kankkupainotteinen vasen puolikas ylhäältä alas:
1. The Room
2. Lost in Translation
3. Zardoz
4. Bridget Jones - elämäni sinkkuna
5. Eastern Promises

Kanuunapainotteinen oikea puolikas ylhäältä alas:
6. The Rocky Horror Picture Show 7. Fight Club 8. Morsian pukeutui mustaan 9. Masters of the Universe 10. Hohto
1. Mestarikuvaaja Harris Savides poistui keskuudestamme viime viikolla.  Hänen ansiokkaaseen filmografiaansa lukeutuu muun muassa Gus van Santin Young Death  -trilogia. Nimeä kaikki sen kolme elokuvaa. (3 pt.)
- Gerry, Elephant, Last Days

2. Millä taiteilijanimellä paremmin tunnetaan näyttelijä Harris Glenn Milstead? (1 pt.)
- Divine

3. Millä elokuvalla on kautta aikojen eniten Razzie-ehdokkuuksia? Kuinka monta ehdokkuutta elokuva keräsi? (2 pt.)
- Showgirls, 13 ehdokkuutta. (Sai enemmän ehdokkuuksia kuin kategorioita oli. Paul Verhoeven oli ensimmäinen ohjaaja joka pokkasi pystinsä henkilökohtaisesti.)

4. Millä nimellä roolihahmo Numbskull Emptybrook paremmin tunnetaan? (1 pt.)
- Uuno Turhapuro

5. Näyttelijä Vic Morrow kuoli vuonna 1982 Hämärän Pelottavat Varjot eli Twilight Zone: the Movie -elokuvan kuvauksissa. Millä tavalla hän kuoli? Lisävihjeenä voidaan sanoa, että myös Boris Sagal, yksi alkuperäisen Twilight Zone -tv-sarjan ohjaajista kuoli samankaltaisissa olosuhteissa vain vuotta aikaisemmin. (1 pt.)
- Helikopteri putosi hänen päälleen ja roottorin lapa katkaisi hänen päänsä

A vai B?
Vastaus joko A:han tai B:hen - A on pisteen arvoinen, B kahden

6. A) Minkä kirjan uudelleenfilmatisointi on ranskalainen elokuva “La Lievrè de Vatanen” ? B) Kuka näytteli pääosaa?
- A) Jäniksen vuosi B) Christopher Lambert

7. A) Kuka esittää naispääosaa elokuvassa Paholaisen naamio eli Black Sunday? B) Kuka esittää naispääosaa elokuvassa From Beyond?
- A) Barbara Steele   B) Barbara Crampton

8. A) Kuka edesmennyt amerikkalainen näyttelijä saadaan kun yhdistetään "Terminator 2 - Tuomion päivä" -elokuvassa ihmiskunnan vastarintaa tulevaisuudessa johtaneen hahmon etunimi ja tätä näytelleen teinin sukunimi? B) Mistä hän tuli eniten tunnetuksi valkokankaalla?
-  A) John Furlong B) Hän dubbasi Russ Meyerin äänen kaikissa ohjaajan elokuvaesiintymisissä

9. A) Movies were his passion. Women were his inspiration. Angora sweaters were his weakness. B) Fast cars. Fast girls. Fast carrots. Fast carrots?
- A) Ed Wood (1994) B) Fast Times at Ridgemont High (1982)

10. A) Things fall down. People look up. And when it rains, it pours. B) When he pours, he reigns.
- A) Magnolia (1999) B) Cocktail (1988)

Are You Cage Enough? -Bonuskierros. Joukkueiden tulee listata soitettavan kappaleen loppuun mennessä niin monta Nicolas Cagen tähdittämää elokuvaa kuin mahdollista. Kolmelle eniten oikeita vastauksia antaneelle joukkueelle jaetaan laskevassa järjestyksessä kolme, kaksi ja yksi pistettä. Jokainen väärä vastaus rokottaa loppulukemasta yhden oikean vastauksen.

Parhaat Cage-tietäjät:
Carlos 14 kpl (3 pt.)
Peter Lorren Silmät 13 kpl (2 pt.)
Will Smithin pojat & Keuhkotautiset marsut 12 kpl (1 pt.)

Vihjeet

11. Mikä elokuva?
4 pt. Dustin Hoffman on luonnehtinut elokuvaa yhdeksi realistisimmista näkemistään ystävyyskuvauksista. Sen soundtrackilla kuullaan mm. Nick Cavea, Roy Orbisonia, sekä omalaatuiset versioinnit kappaleista Hurdy Gurdy Man ja Mockingbird.
2 pt. Tämän 1994 valmistuneen tie-elokuvan pääosakaksikoksi kaavailtiin alun perin Nicholas Cagea ja Gary Oldmania.
1 pt. Elokuvan ovat ohjanneet Peter ja Bobby Farrelly. Sen päähenkilöt on nimetty koomikkolegenda Harold Lloydin mukaan.
- Nuija ja tosinuija

12. Kuka näyttelijätär?
4 pt. Tämä näyttelijä kieltäytyi aikanaan Elvis Presleyn kosinnasta, mutta piti sormuksen kuitenkin itsellään. Hän kuoli vuonna 2011, 73-vuotiaana. Hänellä oli pitkä työ- ja ystävyyssuhde eksploitaatio-ohjaaja Ted V. Mikelsin kanssa.
2 pt. Hän syntyi Hokkaidossa, Japanissa. Hän aloitti uransa tanssijana, osasi aikidoa ja karatea ja työskenteli mm. koomikkolegenda Harold Lloydin kanssa.
1 pt. Parhaiten tämä kulttinäyttelijä muistetaan elokuvasta Faster Pussycat, Kill! Kill!
- Tura Satana

13. Kuka ohjaaja?
4 pt. Syntyi 21.4.1963 Texasissa. Hänen isänsä oli USA:n armeijan kenraalina, josta johtuen henkilö asui lapsuutensa Saksassa ja  Skotlannissa Yhdysvaltojen armeijatukikohdissa. Näytellyt Broadwaylla. Ohjannut uransa aikana kolme pitkää elokuvaa vuosina 2001-2010, sekä musiikkivideoita mm. Scissor Sistersille sekä Bright Eyesille. Koomikkolegenda Harold Lloydiin hän ei liity tietääksemme mitenkään.
2 pt. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa perustuu samannimiseen kulttimaineen saavuttaneeseen off-Broadway musikaaliin. Elokuva kertoo Itä-Saksasta radikaalein keinoin pakenevan nuorukaisen tarinan. Ohjaaja näytteli itse pääosan.
1 pt. Muita ohjaustöitä muun muassa Shortbus ja Rabbit Hole.
- John Cameron Mitchell

Ääninäytteet

14. Ensimmäinen ääninäyte soitetaan takaperin. Tunnista elokuva ja yksi näyttelijöistä. (2 pt.)
- Big Lebowski; Jeff Bridges, David Huddleston, Philip Seymour Hoffman

15. Seuraavassa ääninäytteessä hahmot keskustelevat keksityn elokuvan kanssa. Nimeä a) elokuva, b) elokuvan sisällä oleva, keksitty elokuva, c) alkuperäinen gangsteriklassikko, jota tuo keksitty elokuva parodioi. (3 pt.)
- a) Yksin kotona 2, b) Angels With Filthy Souls, c) Angels With Dirty Faces

16. Mikä klassikkoelokuva on näytteessä dubattu saksaksi? (1 pt.)
- Tuulen viemää

17. Minkä englanninkielisen elokuvan google translate on näytteessä kääntänyt suomeksi? (1 pt.)
- There Will Be Blood

18. Näytteessä on katkelmia kolmesta elokuvasta ja niiden taustalla häiriötekijä. Mitkä kolme elokuvaa tässä näytteessä kuullaan, ja mistä elokuvasta häiriötekijä on tuttu? (3 pt.)
- Häiriötekijä: Kuumat kinkut, Fast Times at Ridgemont High (Jackson Browne - Somebody’s Baby). Elokuvat: 1) Diktaattori, 2) Pink Flamingos, 3) The Warriors.

Anguish sähköisti Dromeweenauksen

Eilinen Halloween-ilta Niagarassa vahvisti ennakkokäsitystä, että tämänsyksyinen kolmiosainen Cinemadrome näyttää festivaalin olevan vahvimmillaan. Tunnelmat tapahtumakokonaisuuden ensimmäisen kahden ja puolen elokuvan aikana liikkuivat pääosin vahvojen perustunteiden äärellä.

Bigas Luna: Angustia (Anguish/Ahdistus, 1987)

Tässä on elokuva, joka ensinnäkin on sitä parempi, mitä vähemmän siitä etukäteen tietää, ja joka siksi toisekseen aivan erityisen kipeästi vaatisi elokuvateatterin katsomispaikakseen. Sen vuoksi niitä, jotka eivät ole teosta nähneet, kehotetaan lukemaan alla seuraavasta vain "lyhyt arvio" ja jättämään pidempi pohdinta väliin. Siispä:

Lyhyt arvio: Upea elokuva.

Pitkä arvio: Anguish, joka sijoittuu valtaosin elokuvateatteriympäristöön, käsittelee niitä tunnesalamoita, joita elokuva parhaimmillaan kykenee herättelemään ihmisessä. Pikkunokkelasta lähtökohdasta kasvaa poikkeuksellisen älykäs ja syvästi inspiroitunut tutkimusmatka niihin vastaanottotapoihin, joita elokuvan kokeminen eri ihmisissä nostattaa.

Ensimmäisen kelan ajan Bigas Luna pitää valttikorttinsa tarkkaan piilossa. Seuraamme bisarria kauhutarinaa keski-ikäisestä optikosta, jolla on aivan hivenen tärähtänyt äitisuhde: mammanpoika pitää emoonsa telepaattista yhteyttä ja kuljeskelee tämän opastamana kartuttamassa silmämunakokoelmaansa ei-niin-vapaaehtoisilta luovuttajilta. Tämä on erinomaisen viihdyttävää kaikessa c-elokuvamaisessa outoudessaan.

Toisen kelan pyörähtäessä liikkeelle Luna tekee yhtäkkisen voimasiirtonsa ja siirtää tapahtumien keskiön elokuvateatteriin, jossa muiden muassa kaksi teinityttöä katselee murhaoptikon seikkailuja Anul Sagibin ohjaamassa The Mommy -pätkässä, missä silmätohtori on etsiytynyt saalistamaan elokuvateatteriin. Lunan ohjaus giallolta kovasti maistuvan kauhuilun aikana on ollut niin vahvaa, että siirtymä toiselle kerronnan tasolle tulee aitona järkytyksenä. Luna ei kuitenkaan tee metaelokuvaa vitsin vuoksi. Anguishia ei voi tutkailla muuna kuin kokonaisuutena vasta sen alusta loppuun nähtyään ja sisäistettyään.

The Mommya katsoo siis kaksi nuorta naista. Toinen heistä on popkorneineen aivan elementissään, mutta hänen ystävättärensä ei kestä valkokankaan kauheuksia ja rukoilee bestistään jättämään kanssaan leffan kesken. Lunan katse (ilman muuta elokuvassa, jonka keskushenkilö on silmälääkäri, keskeinen motiivi on katse) kääntyy näin kohti yleisöä, jonka ääripäät hän hahmottelee tytöissä. Mutta seuraa enemmän, Lunan varsinainen aihe. The Mommyn yleisön joukossa on nimittäin häiriintynyt, kovasti Dylan Bakerin näköinen yksilö, jolla todellisuuden ja fiktion tasot eivät enää pysy hallussa. Tämä mielipuoli kuvittelee valkokankaan Äidin puhuvan hänelle. Ja koska valkokankaalla tapahtuu surmia, täytyy niin tapahtua "todellisuudessakin". Elokuvien kauhu siirtyy tosimaailmaan.

Elokuvia elokuvien sisällä on tehty ennen Anguishia ja jälkeenkin, mutta tässä joukossa Lunan merkkiteos seisoo omassa luokassaan. On selvää, että hän loi neljännesvuosisata sitten kulttielokuvan, jota ei vieläkään ole kunnolla löydetty. Kuitenkin Anguish on ajankohtaisempi ja puhuttelevampi nyt, Auroran joukkomurhan jälkeisessä maailmassa, kuin koskaan. Ehkä teosta ei ole aiemmin kyetty näkemään yhtä "todellisena". Tänään se tuntuu veitsenterävältä kommentilta elokuvien vaikutuksesta terveisiin ja epäterveisiin mieliin. Luna tekee kuvitteellisen The Mommy -giallon Dario Argenton ja Lucio Fulcin hengessä asettaen näiden teokset kyseenalaiseksi ilman edes ohimenevää tuntua moralisoinnista. Todella vaikuttavan Anguishista tekee sen toteutus; Luna osoittautuu paljon giallo-maestroja etevämmäksi. Käsittämättömän upeana scope-kopiona Niagarassa nähty Anguish on erinomaisesti kuvattu, loistavasti leikattu kokonaisteos, jonka huonoimmat näyttelijäsuoritukset pyyhkivät pöytää parhailla mitä Argenton teoksissa on nähty. Mikä ei toki paljon vaadi. Mutta poikaa ja äitiä esittävät Michael Lerner ja Zelda Rubinstein ovat taitavia luonnenäyttelijöitä, joille Luna on antanut tilaa ja aikaa tehdä kymmenissä halpiskauhuiluissa nähdyt psykopaattikummajaiset kunnolla. Tämä tekee elokuvasta eksponentiaalisesti vahvemman, vaikka Luna ei tingi goresta.

Luna manipuloi katsojaansa harkitusti. Hän herättää yleisössä kiihottuneisuutta, huvittuneisuutta, empatiaa ja tietysti aitoa ahdistusta. Viimeksi mainitun saavuttamiseksi ohjaaja menee tarpeellisen pitkälle. The Mommyssa (joka on, muistutettakoon, "epäelokuva") on järjettömän pitkä ja raastava sekoilukohtaus, jossa äiti hypnotisoi poikaansa ja kangas täyttyy spiraaleista ja ääniraita tolkuttomasta naurusta, joilla on esikuvansa roskaelokuvan perinnössä. Kohtaus on samaan aikaan ahdistava ja tietoinen niistä keinoista, joilla elokuvantekijä voi katsojaa ärsyttää. Jos näkemänsä ymmärtää oikein, käsittää miksi herkempi tytöistä on raunioina teatterin plyysipenkeillä.

Jess Francon elokuvista on joku tokaissut, että ne ovat huonoja elokuvia, joiden takana on erittäin älykäs mies. Luna osoittaa, että hyviäkin elokuvia voivat tehdä erittäin älykkäät. Tarkkuus, jolla Luna erittelee elokuvateatterissa tapahtuvan tragedian syyt ja seuraukset, hyytää luuytimiä lähes profetiallisessa luonteessaan.

George McGovan: Sammakot (Frogs, 1972)

Aivan toisista syistä viihdyttävä Sammakot alkaa nätillä jaksolla, jossa Sam Elliottin (The Big Lebowski) esittämä valokuvaaja tallentaa näkemäänsä roskaamista Yhdysvaltain etelävaltioiden tyypillisessä rämeikkömaastossa. Hetken tappajaSAMMAKOISTA kertova elokuva antaa odottaa jotain luultua enemmän. Se hetki jää lyhyeksi.

Sammakot on yksi tahattoman huumorin huikeimmista kukkasista, mitä elokuvassa on nähty. Koska hillittömän epäpätevyyden edessä naurussa riittää, on surkuttelu turhaa, mutta voidaan esittää, että Sammakoiden aineksissa olisi riittänyt "parempaankin". Hitchcockin Lintuja ilmeisimpänä esikuvanaan pitänyt räpellys on aivan ilmeisesti lähtenyt ympäristönsuojelun asialle enemmän tai vähemmän tosissaan. Se, että vahva sanoma on tukahtunut toivottoman ohjauksen ja lapsentasoisen käsikirjoituksen alle, on tosiaan vähän sääli. Hukattu tilaisuus. No, joka tapauksessa.

Sammakoissa on montakin vihjettä siihen suuntaan, että sen ohjaaja ei pelaa herrasliigassa ja tykkää enemmän Barbra Streisandista kuin John Waynesta. Henkilögallerian miehet ovat selvästi monisyisempiä (tekijöiden kykyjen rajoissa) kuin naiset: he ovat heikkoja ja yksi heistä selvästi naismainen. Poikkeuksena on sankarillinen Sam Elliott, jonka komeudesta ohjaaja ottaa kaiken irti, kohokohtana hysteriaa yleisössä aiheuttaneet liian tiukat farkut, joissa Elliott ei ollut kaukanakaan Tom of Finlandin näyistä. Vastaavasti naiset eivät olleet, sikäli kuin asiaa pysyi arvioimaan, saaneet juuri lainkaan ohjaajan huomiota. Ottaen huomioon elokuvan yleisen surkuhupaisuuden, Elliott ja etenkin vanha legenda Ray Milland kykenivät kunniallisiin suorituksiin.

Milland esittää pyörätuoliin sidottua patriarkkaa, jonka itsenäisyyspäiväjuhliin Elliottin valokuvaajaheebo päätyy puolivahingossa. Vanha tervaskanto kieltäytyy kasaantuvien todisteidenkin edessä hyväksymästä tosiseikkaa, että Kermit on vetänyt herneen nenäänsä ja vaihtanut Rambo-moodiin. Seuraa tasaisen tappavassa sarjassa mielikuvituksellisia, toinen toistaan hykerryttävämpiä Ennustus-tyylisiä kuolemia suolla, joka on härkäsammakoiden lisäksi käärmeiden, hämähäkkien, liskojen, alligaattoreiden ja tietoisesti liikehtivän naavan (!) kansoittama. "Kyllä se luonto voittaa tämän sodan", kuten joskus Café Veijon Baarissa laulettiin.

Taitamattomuutensa vuoksi Sammakot on suunnattoman riemastuttava, ei siitä pääse mihinkään. Sitä katselessa ihmettelee vain, miten aikuiset ihmiset voivat kirjoittaa näin huonosti. Lopputuloksesta näkee, että kukaan ei ole oikein tiennyt, minkälaista elokuvaa tässä nyt tehdään, kauhua vaiko komediaa vai mitä. "Oikean" elokuvan mittapuulla sopii huomauttaa, että lähikuvat suon faunasta ovat sinällään oikein komeita ja kiinnostavia, ja niitä soisi kierrätettävän jossain paremmassa - ja paljon vähemmän hauskassa - teoksessa.

Tämän absurdiuden jälkeen illan kolmas ruokalaji, Ulli Lommelin Halloween-variaatio The Boogeyman (1980) vaikutti niin toivottoman kankealta ja ryppyotsaiselta, että jälkimmäinen puolisko jäi parempien ihmisten ihmeteltäväksi. Ensiveri on joka tapauksessa viilletty, ja jatkoa seuraa lupauksia herättävissä tunnelmissa.

MonroeCup 1/6, kysymykset ja tulokset

MONROECUPIN TILANNE

Los Carlos 6
Peter Lorren silmät 5
Some Like It Not 4
Will Smithin pojat 3
Keuhkotautiset marsut 2
Savage Streets 1

Visa 1, 24.10. (teematon)


Perusvisaus

1. Mikä yhdistää Noah Wylea, Taylor Kitschiä ja Charlton Hestonia? (1 pt.)
- John Carter, jota Wyle ja Kitsch ovat esittäneet, ja joka on Hestonin syntymänimi
2. Vierailet Uppsalassa, missä paikallinen elokuvakerho on järjestänyt uudemman suomalaisen elokuvan minifestivaalin. Kaikki elokuvat on tekstitetty englanniksi eikä ohjelmaflyerista löydy niille kuin englanninkieliset nimet. Sinulta pyydetään järjestävän tahon toimesta alkukielisiä nimiä näille elokuville: A) Ambush B) A Summer by the River C) Priest of Evil D) Garter Snake. (4 pt.)
- A) Rukajärven tie B) Kuningasjätkä C) Harjunpää ja pahan pappi D) Vares - sukkanauhakäärme
3. Kuka yhdistää näitä elokuvia: Tappava ase, Predator, Die Hard ja Matrix? (1 pt.)
- Joel Silver (tuot.)
4. Millä elokuvan osa-alueilla seuraavat ovat niittäneet isoimmat laakerinsa: A) Carl Reiner B) Andrzej Sekula C) Joanna Johnston D) Rachel Portman
- A) Ohjaaja/näyttelijä (mm. Superhulttio, Kuollut mies ei palttoota kaipaa, Ocean’s 11) B) Kuvaaja (mm. Reservoir Dogs, Pulp Fiction, Amerikan Psyko) C) Puvustaja (mm. Forrest Gump, Saving Private Ryan, Kuudes aisti) D) Säveltäjä (mm. Benny ja Joon, Emma, Oman elämänsä sankari)
5. Sylvia Kristel kuoli viikko sitten. Minkä ikäisenä; mikä oli hänen läpimurtoelokuvansa; ja mitä genreä edusti hänen ohjaamansa lyhäri, joka nähtiin Tampereen Filkkareiden kilpailussa pari vuotta sitten? (3 pt.)
- 60 v.; Emmanuelle; animaatio

A vai B?
Vastaus joko A:han tai B:hen - A on pisteen arvoinen, B kahden

6. A) Kuka ohjaaja yhdistää näyttelijänä elokuvia Taksikuski, ‘Round Midnight, Quiz Show ja Muusa? B) Kuka elokuvalegenda esiintyi yleisölle Helsingissä eilen (23.10.)?
- A) Martin Scorsese B) John Waters
7. A) Mikä menestyskomedia oli Josef Faresin esikoisohjaus? B) Mikä on Josefin koomikkoveljen nimi?
- A) Jalla! Jalla! B) Fares (Fares)
8. A) Kuka on Transformerseissa Megatronin ääni? B) Entä Sentinel Primen?
- A) Hugo Weaving B) Leonard Nimoy
9. A) Minkä elokuvan kuvauksissa Russell Crowe rikkoi Meg Ryanin ja Dennis Quaidin avioliiton?
B) Missä elokuvassa kuullaan Michael Hordernin kuuluisin äänirooli?
- A) Proof of Life/Todistettavasti elossa B) Barry Lyndonissa, kertojana
10. A) Ketä kuultiin pahan leijonan äänenä Leijonakuninkaan alkukielisessä versiossa? B) Kuka esitti Haadeksen valtiasta Disneyn Herkuleksessa?
- A) Jeremy Irons B) James Woods

Leffamusat

11. Mikä elokuva, kuka esiintyi pääosassa? (2 pt.)
- The Man With the Golden Arm/Kultainen käsivarsi; Frank Sinatra
12. Mikä elokuva? (1 pt.)
- A Boy Named Charlie Brown/Eläköön Jaska Jokunen (joka ei muuten ollutkaan jouluspesiaalin tavoin tv-elokuva, pahoittelut)
13. Mikä elokuva, kuka sävelsi? (2 pt.)
- Kourallinen dollareita, Ennio Morricone
14. Mikä elokuva, kuka sävelsi? (2 pt.)
- München, John Williams
15. Mikä elokuva, kuka sävelsi? (2 pt.)
- Prinsessa Mononoke, Joe Hisaishi


Vihjeet

16. Kuka 42-vuotias näyttelijä?
4 pt. Näytteli Nick Van Owenia Jurassic Park: The Lost Worldissa. Vuonna 1998 hyvä pääosa draamassa A Cool, Dry Place (Valinnan vaikeus) Monica Potterin ja Joey Lauren Adamsin kanssa.
2 pt. On esittänyt Norman Batesia, sekä Trentiä Doug Limanin läpimurto-ohjauksessa Swingers.
1 pt. Tunnetaan ennen muuta konekivääridialogiin kykenevänä koomikkona mm. elokuvista Wedding Crashers, Dodgeball ja Old School.
- Vince Vaughn

17. Kuka espanjalaissyntyinen näyttelijä?
4 pt. Näytteli Tarantinon Inglourious Basterdsissa Fredrick Zolleria.
2 pt. Tunnetuin rooli pääosa Goodbye Leninissä.
1 pt. Syntymänimi Daniel César Martin Brühl González Domingo.
- Daniel Brühl

18. Kuka amerikkalainen kirjailija?
4 pt. Hän oli Manhattanin (1979) naispääosan esittäjän isoisä.
2 pt. Hänen novelliinsa perustuu Don Siegelin elokuva Tappajat eli The Killers.
1 pt. Sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1954. Vaikka ei suoranaisesti kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia, perustuu hänen novelliinsa Humphrey Bogartin ja Lauren Bacallin tähdittämä Kirjava satama (To Have and Have Not).
- Ernest Hemingway

Cinemadrome - sekä tärppejä nimikirjoitusten metsästäjille

Tasaisesti Halloweenin molemmin puolin lankeaa elokuvallisia Tapauksia kalenterin käyttöä vaativassa määrin. Jo eilen Monroen lähetystö suoritti pyhiinvaellusretken Helsingin elokuvamekka Bio Rexiin, jossa juhlittiin Arnold Schwarzeneggerin omaelämäkerran ilmestymistä esittämällä actionheeroksen pääteos Terminator 2 70 millimetrin kopiona. Governatorin ura kääntyi tämän lakipisteen jälkeen väistämättömään laskuun.

Tamperelaisittain pimenevä syksy jatkuu tältä pohjalta jokseenkin terminoivissa merkeissä: Cinemadromen ohjelmakattauksessa on tunnetusti liha haurasta, veri viihtynyt enemmän ihon ulko- kuin sisäpuolella ja ihmishenki arvioitu samalle kurssille Zimbabwen dollarin kanssa. Halloween-spessussa (27.10.) nähdään mm. espanjalaisen "taide"ohjaaja Bigas Lunan kuriositeettinen varhaistyö Anguish, joka on virkistävän outo paitsi tarinaltaan myös tässä tapauksessa kerronnallisilta ideoiltaan sekä Tappajahain mitä ilmeisin esikuva Frogs (1972), jota näkemättä voi tasapainoisen elokuvaelämän jatkaminen olla vaikeaa.

Esinäytöksen jälkeen 'Drome pistää isoa vaihdetta silmään ja tuo 10.11. Niagaraan kaikki neljä Rambo-elokuvaa filmikopioina. Dromedaarit itse julistavat tempauksen vuoden kulttuuriteoksi - Teosta isolla kirjaimella onkin kyse, sen kulttuurin kanssa on vähän niin ja näin... Toki onhan bandannamiehen kuvioita tutkittu akateemisella tasollakin oikein isolla kädellä, mutta yleensä yhteiskuntakuvallisessa viitekehyksessä, koska rambojen tutkiminen elokuvina ei ehkä ole yhtä antoisaa. Nostalgian, kaappiin suljettujen fantasioiden, kultti-ikonin ja tahattoman huumorin pyttipannu maistuu silti niin monelle, että lippuja on syytä mennä noutamaan ajoissa, jos mielii sisään päästä. Eikä tämä tilaisuus toistu.

Voi olla vaikea uskoa, että vasta näiden hulppeuksien jälkeen seuraa varsinainen Cinemadrome-viikonloppu (16.-17.11.), joka on jaettu niin, että perjantaina nähdään uusia alternative-outouksia (diginä) ja lauantaina vielä neljä vanhempaa kuvaa. Vanhin näistä on 87 vuoden takaa: Oopperan kummituksen maineikkain versio, pääkummana Lon Chaney ja elävältä säestäjinä Tampereella näissä ympyröissä jo aiemminkin hienon vaikutuksen tehneet Antti Utriainen ja Ukulele Igor, nyt trioksi laajentuneena. Nostetaan muista tässä nyt esiin God Bless America, koska sen on ohjannut Poliisiopiston ikuistama koomikkolegenda Bobcat Goldthwait, joka ohjaa pinnansa katkaisevana WASPina Joel Murray'a (Billin pikkuveli, Gregin paras kaveri Pete Dharmassa ja Gregissä); 80-lukulaisten ihmissusielokuvien klassikko The Howling; ja klassisen japanilaisen samuraitoimintasarjan Lone Wolf and Cub hyvällä tyylitajulla amerikkalaiseen pakettiin kääräisevä Shogun Assassin. Kaiken kaikkiaan tuloillaan vaikuttaisi olevan Cinemadromen selvästi paras tapahtuma, jossa erityistä kiittämisen halua herättää aidon filmin määrä.

'Dromen lisäksi kalenteriin pääsyä vaativat superkiinnostavat vieraat, jotka Tampereelle ja sen lähimaastoon lennähtävät.

Helsingin Night Visions tuo ensinnäkin edellämainitun Joel Murrayn, joka toimii kuin lämppärinä Paul Verhoevenille. Scifin ja poliittisen sun muun korrektiuden rajoja tinkimättömästi koetellut joka jätkän lemppari hollantilais-auteur tuo mukanaan alkuperäisen Robocopin, jota ei ole kankaalta tässä maassa koskaan nähty leikkaamattomana, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Mutta hollantilaismaestrokin jää vielä hopeasijalle, kun ainutlaatuinen John Waters tuo This Filthy World -show'nsa Bio Rexiin. On harmi - jos ei mikään yllätys - että tämä huikea omaelämäkerrallinen stand up -keikka on jo loppuunmyyty. Mikäli et ole nähnyt Jeff Garlinin toimesta dvd.lle taltioitua versiota Watersin loistokkaasta, hysteerisen hauskasta, silmät avaavasta ja leuat loksauttavasta monologista, on henkisessä sivistyksessäsi järkyttävä aukko.

Palataksemme lopuksi Tampereelle: 11.11. Tampere-taloon saapuva Kris Kristofferson on rakas niin elokuvan kuin musiikinkin ystäville. 76-vuotias veteraani on tehnyt molemmilla saroilla massiivisen uran, joka oikeastaan lähti kunnolla liikkeelle 1971, kun jo manan majoille soutanut Janis Joplin lauloi Krisin mestariteoksen Me and Bobby McGee listojen kärkeen. Krisin tavallaan kaikessa hiljaisuudessa edennyt elokuvaura käsittää mm. kolme elokuvaa Sam Peckinpahin kanssa, Scorsesen Alice ei asu enää täällä, Michael Ciminon Heaven's Gaten pääosan, Alan Rudolphin Songwriterin (jonka musiikista tuli Oscar-ehdokkuus), unohtumattoman isätulkinnan John Saylesin mestariteoksessa Lone Star (+ 2 muuta Sayles-teosta), toisen hienon isäroolin James Ivoryn A Soldier's Daughter Never Criesissa - ja Blade-trilogian. Kristofferson jatkaa edelleen vailla tietoakaan eläköitymisestä. Eikä vierivä kivi sammalta kerää.

villit/raakalaiset (stone cold)

Quentin Tarantino ei pidä Oliver Stonesta. Ja tämä juontuu kauempaa kuin Aleksanterista, mikä yleensä on syynä laajempaan vihamielisyyteen Stonea kohtaan. Mutta Tarantinolla on paljon henkilökohtaisemmat motiivit, jotka liittyvät Natural Born Killersiin. Hän ei milloinkaan hyväksynyt Stonen tekemiä muutoksia alkuperäiskäsikirjoitukseensa. Stone siirsi ennen Pulp Fictionia vielä noviisina pidetyn nuoremman mestarin vision mustasta komediasta hiiltyneen mustaksi yhteiskuntasatiiriksi. Harmi, että QT:n ego ei kestänyt, sillä tulos on tämän yhden kerran selkeä parannus tekstivirtuoosin skeemaan.

Oliver Stone on tietysti ollut läpi uransa herkeämättömän ja anteeksipyytelemättömän poliittinen elokuvantekijä. Sen sijaan Quentin Tarantinon arvostelijat - nuo Elokuvasta mitään ymmärtämättömät fariseukset - syyttävät tosin lahjakkaaksi tunnustamaansa ohjaajaa haluttomuudesta tarttua poliittisiin aiheisiin. No, nyt meillä on Raakalaiset, joka antaa osviittaa siitä, mitä yhteiskunnallisesti valveutunut Tarantino-elokuva voisi olla: hurja, ilmaisukeinoilla leikittelevä, väkivaltainen - konkreettisessa ja käsitteellisessä mielessä - mädännäisyyden ruumiinavaus, mutta ei puoleksikaan niin cool kuin esim. Kill Bill. Ja "cool" tulee ymmärtää tässä yhteydessä totuttua laajempana käsitteenä, joka sisältää kerronnan vilpittömyyden ja yhtenäisyyden, yleisen uskottavuuden.

Lienee muitakin, jotka odottivat Raakalaisista paluuta raikkaasti porhaltaneen U-käännöksen kovaksikeitettyyn, mutta hurttiin menoon. Elokuvia vaikutti yhdistävän rikostarina ja napakka dialogi. Raakalaiset on myös Stonen ensimmäinen romaanisovitus sitten U-käännöksen. Mutta, ja tämä pitänee laskea Stonelle kunniaksi, Raakalaiset osoittautuu sittenkin eri puusta veistetyksi, samalla kun U-käännös jää edelleen jonkinlaiseksi poikkeamaksi filmografiassa.

Alkuasetelma vaikuttaa tarpeeksi viattomalta. On kaksi miestä ja molempien rakastama nainen, jotka ylläpitävät Kaliforniassa tehdasta, joka tuottaa maailman parasta pilveä. Ja sitten asiat alkavat mennä pieleen? Kyllä, mutta ei sen tavallisen kaavan mukaan, jossa takakontillinen rahaa/huumeita sisältävä auto varastetaan tmv. Ei, vaan kalifornialaispoikien lampeen molskahtaa paljon isompi hai: meksikolainen kartelli, joka tekee tarjouksen, josta ei ole tarkoitus kieltäytyä. Näin ollaankin äkisti keskellä oikeaa maailmaa, sitä, missä Meksikon "huumesota" vuotaa rajan yli rikkaiden jenkkien harmiksi. Tähän pisteeseen päästessään kokenut Stone pistää ison vaihteen silmään ja läväyttää tuon sodan fyysisen todellisuuden ikävästi katsojan naamalle. Stone näyttää satuttavammin kuin kukaan ennen häntä, mitä todella merkitsee se, kun päämääräänsä pyrkivä rikollinen lakkaa täysin välittämästä onnettomuudekseen tiellään seisovista ihmisistä. Missään elokuvassa ei liene näytetty yhtä uskottavasti ja perusteellisesti pohjustetusti, kuinka helppoa ihmisen satuttaminen on. Se on järjettömän pelottavaa.

Se, että huumeiden merkitys valuuttana ja poliittisena valtana hahmottuu elokuvassa näin selkeästi ja johdonmukaisesti on taatusti peruja Don Winslow'n romaanista. Perusleffaa monisyisemmän kuvion lisäksi Winslow on viehättynyt myös sanaleikkeihin: Irakin sodassa sielullisesti vahingoittunut Chon saa O:n kanssa wargasmeja ja Ben puhuu "ruohonjuuritason" liikeneuvotteluissa joint ventureista. Tärkein leikittely liittyy kuitenkin sanaan "savages", jota elokuvan mittaan käyttävät monet ja aina eri merkityksessä. Dualismin voimakkain kahtiajako on huumerikollisten epäinhimillinen raakalaismaisuus käytännössä ja toisaalta O:n kaipuu alkukantaisuuteen, primitivismiin. Raakalaiset saa Winslow'n käsissä irti yhdestä käsitteestä tarpeeksi ainesta ihmisyyden peruskäsitteen valottamiseen. Tätä dualistista lähtökohtaa alleviivaa ongelmallinen ratkaisu tarjota katsojalle peräti kaksi loppua, toinen romanttisen dramaattinen ja toinen monimutkaisempi ja todellisempi. Se on kiinnostava ajatus paperilla, mutta ei varmasti miellytä kaikkia valkokankaan valossa.

Epätasaisuudestaan ja jopa tietystä holtittomuudestaan huolimatta Raakalaiset on kuin onkin ohjaajansa paras elokuva sitten - U-käännöksen. Se puhuttelee vaikuttavasti monella tasolla ja esittelee maailmasta kuvan, joka, yltiöpäisyydestään huolimatta, on perustaltaan uskottava ja järkyttävä. Sen puutteet ovat silti niin vakavat, ettei niitä käy jättää mainitsematta.

Ensinnäkin Raakalaiset on pahasti pieleen roolitettu. Aaron Taylor-Johnson (Ben), Taylor Kitsch (Chon) ja Blake Lively (O) silmin nähden kyllä yrittävät kaikkensa miellyttääkseen mestariohjaajaa, mutta loppujen lopuksi he näyttävät ja maistuvat kalifornialaisilta nukeilta, joiden kohtaloista ei niin kauheasti jaksa kiinnostua. On pieni ihme, ettei elokuva uppoa yksin heidän mukanaan. Lisäksi tarinan alustaminen kestää ja kestää Livelyn onnettoman kertojanäänen välittäessä välttämättömät taustatiedot.

Raakalaiset on myös moderniin tapaan aivan liian kirkas elokuva, konkreettisesti. Tony Scottin kuvaajana tunnettu Dan Mindel ei todellakaan ole mikään Robert Richardson, Oliver Stonen ydintuotannon näköjään korvaamaton tekijä. Digiprojisointi vain korostaa visuaalisen ilmeen julistemaisuutta ja estää elokuvaa nousemasta vielä yhden pykälän voimakkaammaksi.

 

Stonemaiseen tapaan Raakalaisissa on valtaisa määrä jengiä, puherooleissakin. Tekniikka on menneisyydessä tuottanut parempiakin tuloksia, mutta pälvikaljuinen John Travolta on ylinäyttelemisen rajallakin piristysruiske päänuorisokaartin keskellä. Jo 45-vuotias Salma Hayek tekee kartellipomon muotokuvan pätevästi, mutta ei koskaan ole kunnolla kotonaan rooleissa, joissa ei saa hymyillä. Elokuvan niin sanotusti kääräisee taskuunsa mielettömän karismaattinen Benicio del Toro, joka näyttelee suorastaan kuvottavan intensiivisesti - väitän - pahinta ihmistä, joka milloinkaan on nähty valkokankaalla.

Hänestä Tarantinokin tykkäisi.