Ruotsin suurimpiin näyttelijöihin kuulunut Erland Josephson kuoli viime lauantaina, helmikuun 25. päivänä 88 vuoden ikäisenä. Viimeisinä vuosinaan Parkinsonin tautia sairastaneen Josephsonin elämäntyö ruotsalaisessa teatteri- ja elokuvakulttuurissa on sitä luokkaa, ettei menetystä helpolla korvata.
Paitsi näyttelijänä, vitaalinen Josephson ilmaisi tuntojaan myös ohjaajana, kirjailijana, käsikirjoittajana ja runoilijana. Hänen työnsä näkyvin osa liittyy kuitenkin 50-luvulla alkaneeseen yhteistyöhön Ingmar Bergmanin kanssa, jonka alter egoksi näyttelijä usein ymmärrettiin. Muiden muassa teokset Elämän kynnyksellä, Kuiskauksia ja huutoja, Kohtauksia eräästä avioliitosta, Syyssonaatti ja Fanny ja Alexander käsittänyt elokuvallinen ystävyys huipentui, kun Bergman pyysi Josephsonin toiseen pääosaan Liv Ullmanin rinnalle viimeiseen ohjaukseensa, raa'an kauniiseen Sarabandiin.
Yksityishenkilönä Josephsonia on kuvattu vaikuttavaksi, ja läheisiä ystäviä oli monia. Kansainvälisellä näyttämöllä Josephson jäi jonkin verran nuoremman Bergman-hongan Max von Sydowin varjoon, mutta CV on Josephsonillakin kaikkea muuta kuin vaatimaton: Tarkovskin Nostalgia ja Uhri, Kaufmanin Olemisen sietämätön keveys, Szabón Hanussen, Greenawayn Prosperon kirjat sekä hiljattain kuolleen Angelopouloksen Odysseuksen katse puhuvat omaa kieltään näyttelijän nauttimasta rajat ylittävästä arvostuksesta. Suomalainen elokuvantekijä Jörn Donner sai kiinnitettyä mestarin elokuvaansa Dirty Story (1984).
Art House Cinema Niagarassa esitetään 12.3. jugoslavialaisen maanpakolaisen Dusan Makavejevin Tukholmassa toteuttama mainio komedia Montenegro eli helmiä ja herjoja, jossa Erland Josephson tekee keskeisen miesroolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti