Mikä on maailman paras moderni toimintaelokuva?
Kyetäkseen antamaan jonkinlaisen vastauksen tähän, pitäisi pystyä määrittelemään "moderni" toimintaelokuvassa. Toimintaelokuvia on tehty melkein nollavuodesta lähtien - yhtenä esimerkkinä vaikkapa Porterin varhais-western The Great Train Robbery vuodelta 1903, jonka toiminnan kuvauksessa ei ole kerrassaan mitään vikaa. Mutta jos sen asettaa rinnan Matrixin (1999) kanssa, joitakin eroavaisuuksia on havaittavissa. Missä kohtaa tällä 96 vuoden aikavälillä tapahtui murros, joka leimaa toimintaelokuvia ja toiminnan kuvausta tänäkin päivänä?
Oliko ensimmäinen modernisti toteutettu actioner ehkä First Blood - taistelija vuodelta 1982? Vai kenties joku 70-luvun aasialaisista martial arts -elokuvista? Kuuluvatko ne samaan kastiin ensimmäisen Rambo-seikkailun kanssa? Entäpä John Boormanin Syvä joki (1972), jota monissa yhteyksissä pidetään kaikkien aikojen parhaana toimintaelokuvana? Tämä loistava trilleri toimii toimintaelokuvanakin, mutta voimakas psykologinen painotus vie siinä sijaa nykyaikaiselle actionille tunnusomaiselta kineettisyydeltä - siis liike-energialta, joka tavoitetaan liikkuvan kameran, nopean leikkauksen ja luotisateen risteyskohdassa.
Nämä ja monet muut kysymykset jäävät tässä vaille vastausta, jokaisen itsensä pohdittaviksi.
Pääkysymykseen on paljon helpompi vastata.
Maailman paras toimintaelokuva on Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli, jonka John McTiernan ohjasi vuonna 1988. Se ei ollut ensimmäinen action-leffa, mutta se muodostui genrensä arkkityypiksi samassa merkityksessä kuin Sheriffi (1952) westernille tai Länsirintamalta ei mitään uutta (1930) sotaelokuvalle. Die Hard on lajityyppinsä virheetön muotovalio, mutta myös ajatuksenjuoksu sen pinnan alla kestää päivänvaloa paremmin kuin yhdeksän kymmenestä sen lajitoverista.
Vaikka Die Hard on John McTiernanin elokuva, jos kenenkä, on se etenkin Hollywoodin suurtuotannoille tyypillisesti ryhmätyön tulos. Die Hardissa osui samaan leikkauspisteeseen monta mielenkiintoista lahjakkuutta; joillekin heistä Die Hard merkitsi uran lakipistettä, joillekin vain porttia vielä isompiin menetyksiin. Avainpelaajat olivat:
- ohjaaja McTiernan, jonka pari vuotta aikaisempaa käyntikorttia Predator monet pitävät yhä Die Hardiakin parempana. Yhtä monet puolestaan pitävät McTiernanin parhaana Die Hard 3:a, jonka ensimmäinen puolisko kulkeekin sensaatiomaisesti. Mutta koska toinen puolisko ei ole aivan yhtä rautaa - lähinnä käsiksen puolesta -, on lopputulos epätasaisempi kuin sarjan ensimmäisen leffa. Tämän leffan jälkeen kaikkien aikojen lahjakkain toimintaohjaaja on hiljalleen kadonnut tutkalta.
- supertuottaja Joel Silver, jota Markus Selin on koittanut matkia suomalaisissa miniympyröissä mahdollisimman tarkoin. Silverille elokuvatuottaminen on ennen muuta rahan taikomista tyhjästä, mutta poikkeuksellisen terävänenäisenä lahjakkuuksien haistajana hänen ultrakaupallisessa tuotannossaan on merkittäviä voittoja. Hän tuotti jo Predatorin sekä toisen Die Hardin tärkeän edeltäjän, Commandon, ja Tappavan aseen. Vuosituhannen vaihteessa hän sinetöi asemansa lopullisesti luotsaamalla Wachowskin sisarukset Matrix-menestykseen.
- Commandosta Silver toi mukanaan kirjoittaja Steven E. de Souzan. Commando on Die Hardiin verrattuna avuttomasti ohjattu (by Mark L. Lester), mutta parasta siinä on de Souzan hurtti ironia, joka pääsi hyvään käyttöön Roderick Thorpin romaania Nothing Lasts Forever Die Hardiksi sovitettaessa. Sittemmin de Souza on taantunut kirjoittamaan Beverly Hillsin kyttä -jatko-osia ja muuta roskaa. Silver tilasi toisenkin käsikirjoitusversion kunnianhimoiselta ensikertalaiselta nimeltä Jeb Stuart. Stuartin uran lakipiste osui pari vuotta myöhemmin Takaa-ajetun kohdalle. Hän ohjasi myös hyvän mindfuck-trillerin Switchback (1997) - ja hiljeni sitten 13 vuodeksi.
- kuvaaja Jan de Bont. Hollantilainen oli jo Die Hardin aikoihin alansa huippunimiä, erityisen kuuluisa yhteistyöstään Paul Verhoevenin kanssa. Voittoihin kuuluvat myös Oscar-palkittu Max Havelaar, Cujo, Niilin jalokivi - sekä tietysti Pornopaholainen (1970). Rupesi ohjaajaksi ja teki ensitöikseen yhden action-genren parhaista: Speedin. Mutta viimeiset viisitoista vuotta ovat olleet yhtä isoa epäonnistumista.
- Bruce Willis. Ennen Die Hardia stand up -koomikkona aloittanut Willis tunnettiin lupsakkana tv-tähtenä; Die Hardin jälkeen hänet tunnetaan Hollywoodin virallisena maailmanpelastajana kotitantereella ja avaruudessa.
Täytyy uudestaan hämmästellä, miten valtavasti tuttukin teos avautuu ja laajenee, kun sen pääsee näkemään filmiltä ja valkokankaalta. Dvd-versiossa - ja versiosta voidaan hyvällä syyllä puhua - kuvaa on kirkastettu ja väripalettia vesitetty. Originaali on hätkähdyttävän tumma ja de Bont on pitänyt sähkölaskun aisoissa. Ihmiset ovat todella ruskeita ja kuvien tekstuuri on syvä ja tyydyttävän huokoinen. Kenties tärkeämpää on, että McTiernanin tarkkaan miettimät nyanssit suorastaan hyppäävät dvd-esitykseen tottuneen silmille. Esimerkiksi muutamien tyyppitutkielmien terävyys asettuu vasta nyt kunnolla kohdilleen: kun "miljoonasopimuksia aamiaiseksi tekevä" kokkelinenä Ellis on aiemmin vaikuttanut hymyilyttävästi huvittavalta karikatyyriltä, paljastuukin hän Hart Bochnerin sisäistyneenä nappisuorituksena 80-luvun narsistisen bisnesjuppityypin kritiikiksi. Eikä Bochtner jätä kiveä kiven päälle huutavan hauskassa, täydellisesti rytmitetyssä suorituksessaan. Samalla tavalla Alan Rickmaninkin arkkipahasta löytyy gestiikan vivahteikkuutta, joka aiemmin ei ole päässyt oikeuksiinsa.
Huumori on elintärkeää Die Hardin onnistumiselle, mutta toisesta syystä kuin Tappavassa aseessa, jossa sitä käytettiin pelkkänä kikkana pitämään yleisö hyvällä tuulella toimintajaksojen välissä; Die Hardissa huumorilla inhimillistetään eskapistisen toimintafantasian henkilöhahmoja, ja kun tarinan supersankariin näin saattaa samastua, tuntuu elokuvan mahdoton tarina merkillisen uskottavalta. Tottahan toki Die Hard muistetaan ennen muuta "yippee-ki-yay, motherfucker" -heitostaan, mutta sen tyyliset one-linerit ovat muuten harvassa: niiden tilalla on pelkästään napakkaa vuoropuhelua.
Ja tässä kohdin alkaa raja taiteen ja viihteen välillä sumentua. Liian usein toiminta ja taide sulkevat toisensa pois, ja monien mielestä tämä on asiain luonnollinen tila. Onnistuneita demonstraatioita "taiteellisen" ilmaisun ja rajun toiminnan naittamisesta löytyy kuitenkin muiden muassa Samuel Fullerin, Sam Peckinpahin, John Boormanin, Andrei Kontshalovskin, John Woon, Luc Bessonin, Quentin Tarantinon ja Steven Spielbergin elokuvista. Kiinnostava hiljattainen esimerkki on Jerzy Skolimowskin puolitoista vuotta sitten ilmestynyt Essential Killing. Suorastaan pökerryttävän kineettinen takaa-ajotrilleri, jossa päätähti Vincent Gallo ei pukahda sanaakaan, on eksistentiaalinen toimintaelokuva, jonka jännite kestää viihdeodotuksetkin. Silti elokuva murhattiin epäoikeudenmukaisesti vaikenemalla se kuoliaaksi. Sille on varattu "vain" kulttielokuvan osa.
Die Hardissa kaikki pyrkimykset niin viihdyttämiseen kuin luovaan tekemiseen sulautuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi paremmin kuin koskaan ennen tai tähän mennessä. Toki Léon ja Kill Bill ovat paljon Die Hardia parempia elokuvia, vaikka ne voidaan laskea toimintagenreen, mutta niiden temaattinen skaala on myös kunnianhimoisempi; Die Hardissa kyse on toimintafantasiasta, jonka pintavirtojen alta voi lukea sivuteemoja - eikä toisin päin.
Yksi näistä saumattomaan kokonaisuuteen liittyvistä sivumelodioista on McTiernanin taiturimainen tyylilajinvaihdos trilleristä satiiriin, kun järjestyksenvalvojat saapuvat paikalle. Ohjaaja pitää poliisin erikoisjoukkoja ja FBI:tä mehukkaasti pilkkanaan päästämättä hommaa lipsahtamaan kliseiseksi farssiksi. Kyse on keinoista, joiden avulla McTiernan asettaa arvostelun alaiseksi yhteiskunnan kriisivalmiuden, joka ei salli teorian kirjaimen tulkintaa käytännön edessä. Lukemattomat toimintaelokuvat ovat soveltaneet samaa ajatusta siitä, että yksi päättäväinen sankari pystyy paljon enempään kuin jäykkä institutionalisoitu koneisto, mutta mieleen ei tule toista lajin teosta, jossa tämä kuvio olisi tutkittu yhtä huolella ja pätevästi.
Die Hardin tehokkuus perustuu McTiernanin kyvylle tehdä tarkkoja, dynaamisia kuvia ja liittää niitä toisiinsa helminauhamaisesti. Elokuvan flow on mykistävä. Siitä huolimatta pienistä tyyppihahmotelmista tulee eläviä, hengittäviä ihmisiä, mistä esimerkkinä William Athertonin legendaarinen paparazzi, jonka valkokangasaika tässä ykkösosassa on yllättävän pieni siihen nähden, miten hyvin hän jää muistiin.
Toinen tärkeä, ja isompi, hahmo on mässäilyyn taipuvainen "Sgt. Al Powell" eli Reginald VelJohnson, jonka rooli tekee Die Hardista omaperäisen buddy movien, jossa buddyt kohtaavat vasta lopussa kriisin lauettua. Radiopuhelimitse siteen toisiinsa solmiva parivaljakko on aiheen omalaatuinen ja jännittävä variaatio.
Huolimatta Pulp Fictionista ja 12 apinasta John McClane taitaa olla Bruce Willisin suurin bravuuri. Kopiointi on ehkä vähän laimentanut työn vaikuttavuutta ja saattaa unohtua, että Willis loi nykyaikaisen, haavoittuvaisen toimintasankarin perustyypin. McClane on loistava roolisuoritus, jonka nuori ja vielä kunnianhimoinen Willis tekee täysin lajityypin ilmaisuvaatimukset ymmärtäen. Hän kuljettaa katsojaa mukanaan vaivattomasti tiukasta paikasta toiseen ja uskalsi tuolloin ennen näkemättömällä tavalla näyttää sankarin kokemat kärsimykset ja ahdistukset. Häneltä riittää sympatiaa loppuun saakka jopa Ellis-paralle, ja jakso lasinsirujen silpomien jalkojen kanssa on edelleen...viiltävä. Willisin perusolemukseen kuuluva humorismi saa raikkaalla tavalla katsojan nauramaan kanssaan tapahtumien älyttömyydelle.
Willisin luoman tyypin seuraava huomattava kehitysaskel nähtiin vasta 2000-luvulla, jolloin tarvittiin Matt Damonin kaltainen virtuoosi tuomaan hahmoon uutta verta Bourne-elokuvissa.
Buddy movieta, trilleriä, katastrofielokuvaa ja satiiria westernkaiuin täydelliseksi toimintaleffaksi yhdistänyt Die Hard sai suurmenestyksen sekä katsojien että kriitikoiden joukossa. Tuotantopuolella muun muassa pienoismallien hyödyntämisessä innovatiivinen teos sai peräti neljä Oscar-ehdokkuutta, mutta ilmestyi valitettavasti samana vuonna kuin Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? Die Hardin merkitystä vaikutteiden antajana ei ole kukaan kyseenalaistanut enää aikoihin.
PS. 'Die-hard' on hankalasti suomeen kääntyvä termi, joka tarkoittaa yhtäältä jotakuta vaikeasti tapettavaa, mutta yleisemmässä käytössä johonkin asiaan täydellisesti uskovaa persoonaa; vankkumatonta, järkähtämätöntä asennetta henkilössä, esim. urheilujoukkueen kannattajaa.
PPS. Orionin tyypillisesti ammattitaitoinen konehuone ansaitsee harvinaisen ison kimpun risuja: sekä Terminatorin että Die Hardin esityksissä filmi katkesi kelalta toiselle vaihdettaessa. Yrityksistä huolimatta tätä merkillistä SAMAAN teemasarjaan kohdistunutta huolimattomuutta on erikoisen työlästä antaa anteeksi, sillä kuten ylläkirjoitetusta käy ilmi, kineettinen "draivi" molemmissa elokuvissa on niiden selkäranka. Lisäksi, vaikka se olisi kuinka tahatonta, jälkimakuun hiipi häivähdys ylenkatseellisuutta "kaupallista viihdetuotetta" kohtaan - mitä molemmat teokset ilman muuta pintatasolla ovatkin.
perjantai 10. elokuuta 2012
torstai 9. elokuuta 2012
ValoKino rokkaa jälleen
Tänä iltana koittaa jälleen aika, kun pieni, mutta aikaansaapa elokuvakerhomme ryntää videotykki kainalossa Kahvila Valoon, sillä on elokuu ja hetki otollinen ValoKinolle. Alkaa olla jo oikeutettua puhua perinteestä, siksi monena vuonna on meillä ollut ilo tulla kutsutuksi maanmainion Kahvila Valon vieraaksi naittamaan yhteen elokuvaa ja kahvilakulttuuria kolmena loppukesän yönä.
Tällä kertaa ValoKinon ohjelmisto saattaa olla korkeatasoisempi kuin koskaan - siitä jäljempänä muutama rivi. Mutta elokuvat, mitä ikinä ovatkaan, ovat vain puolet kokemuksesta, jonka sydämellinen ja leppeä tunnelma syntyy Valon persoonallisen hengen ja tapahtumassa mukana elävän yleisön kohtaamispisteessä. Suuresti suosittuun ValoKinoon kannattaa tulla ajoissa, sillä tila on rajallinen!
Edellä sanottu pätee etenkin tänään, Tapahtumien Yönä, kun kaupunkilaiset liikkuvat valtoimenaan yömyöhään yhdestä kiinnostavuudesta toiseen. Eikä siinä kaikki, sillä tämäniltainen VK on ilmainen!
9.8. kello 22.15 Dean DeBlois: Heima (2007)
Aivan totta: Kahvila Valossa pääsee nauttimaan sumppikupillisestaan nerokkaan islantilaisorkesteri Sigur Rósin säestyksellä (tai ensimmäiset onnekkaat pääsevät). Täydelliseksi konserttielokuvaksi luonnehdittu Heima - koti vuodelta 2007 tallentaa sekä tunnelmallisimpia hetkiä bändin kiertueelta, haastatteluita että ryhmän kotimaan huikaisevaa luonnonkauneutta. Ohjauksesta vastaava kanadalainen DeBlois on pääammatiltaan animaattori, jonka molemmat tämän alan ohjaukset, Lilo & Stitch ja Näin koulutat lohikäärmeesi, ovat yltäneet Oscar-ehdokkaiksi. Sigur Rós on taiderock-yhtyeenä sekin hyvin elokuvallinen, mistä esimerkkinä Floria Sigismondin ohjaamat musiikkivideot, alallaan omaa luokkaansa. Yhtye teki myös unohtumattoman musiikin Islannin tärkeimpiin elokuvaohjaajiin lukeutuvan Fridrik Thor Fridrikssonin surulliseen Kaikkeuden enkelit -teokseen. Kaksi muistetuinta Sigur Rós -hetkeä elokuvissa liittyvät erääseen jaguaarihaihin Wes Andersonin Steve Zissoun vedenalaisessa maailmassa ja Danny Boylen 127 tuntia -ohjauksen fantastiseen loppujaksoon.
Sigur Rós, tänä iltana ValoKinon sisäpihaterassilla, hyvässä lykyssä tähtitaivaan alla.
16.8. kello 22.15 Herbert J. Biberman: Salt of the Earth (1954)
Kesä 2012 on ollut lievästi ilmaistuna arvaamaton, siksi säävaraus tässäkin ulkoilmatapahtumassa kannattaa ottaa vakavasti. Sade tai tuuli voi tulla väliin ja siirtää ValoKinoa "myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan". Mutta Zeuksen hymyillessä - tai hänen huomionsa tullessa jälleen kerran varastetuksi jonkun hehkeän immen toimesta - nähdään ajallaan yksi elokuvahistorian jaloimmista teoksista. Keskellä synkeintä mccarthyismin aikaa syntynyt Salt of the Earth (Maan suola) on ihme, täyspitkä sosialistinen elokuva, tekijöinä joukko Hollywoodista häädettyjä mustalistalaisia: ainoa koskaan mustalle listalle joutunut amerikkalainen elokuva. Ja samasta syystä hyvin huonosti tunnettu: edes Suomessa YLE ei ole esittänyt sen kuin kahdesti, vuosina -73 ja -97. Tekstittämättömänä esitettävä elokuva käsittelee New Mexicon osavaltiossa sinkkikaivoksessa työskentelevien meksikolaisten maahanmuuttajien säälittävää asemaa ottaen pohjaa tapahtumista, jotka seurasivat todellista lakkoa. Vuonna 1992, ajan tuulien puhaltaessa toisesta suunnasta, Salt of the Earth otettiin Yhdysvaltain kongressin kirjaston kansalliseen elokuvarekisteriin, mitä pidetään tuossa maassa suurena huomionosoituksena. Bibermanin ja muiden epäoikeudenmukaisesti kohdeltujen elokuvantekijöiden uria kädenojennus ei enää ehtinyt pelastamaan.
23.8. kello 22.15 Fritz Lang: M - kaupunki etsii murhaajaa (1931)
Fritz Lang oli hänkin vainottu taiteilija, joka emigroitui Yhdysvaltoihin, kun kansallissosialistinen puolueeksi itseään nimittänyt sosiopaattien sikarikerho valtasi jalansijan - kaikki jalansijat - saksalaisessa yhteiskunnassa. Tästä muutoksesta kansan yhteishengessä Lang lausui vertauskuvallisia teitä pitkin yhden jos toisenkin painavan sanan pääteoksessaan M, jonka tulee sekä sisältönsä että elokuvallisten ansioidensa johdosta kuulua kaikille elokuvan historian kymmenen parasta -listoille. Poliittisen subversionsa lisäksi M on yksi täydellisimpiä trillereitä ikinä, pääosassa Peter Lorren silmät. Vanhan klassikon ääniraita on arvoitus, mutta tekstitys suomeksi löytyy.
Tällä kertaa ValoKinon ohjelmisto saattaa olla korkeatasoisempi kuin koskaan - siitä jäljempänä muutama rivi. Mutta elokuvat, mitä ikinä ovatkaan, ovat vain puolet kokemuksesta, jonka sydämellinen ja leppeä tunnelma syntyy Valon persoonallisen hengen ja tapahtumassa mukana elävän yleisön kohtaamispisteessä. Suuresti suosittuun ValoKinoon kannattaa tulla ajoissa, sillä tila on rajallinen!
Edellä sanottu pätee etenkin tänään, Tapahtumien Yönä, kun kaupunkilaiset liikkuvat valtoimenaan yömyöhään yhdestä kiinnostavuudesta toiseen. Eikä siinä kaikki, sillä tämäniltainen VK on ilmainen!
9.8. kello 22.15 Dean DeBlois: Heima (2007)
Aivan totta: Kahvila Valossa pääsee nauttimaan sumppikupillisestaan nerokkaan islantilaisorkesteri Sigur Rósin säestyksellä (tai ensimmäiset onnekkaat pääsevät). Täydelliseksi konserttielokuvaksi luonnehdittu Heima - koti vuodelta 2007 tallentaa sekä tunnelmallisimpia hetkiä bändin kiertueelta, haastatteluita että ryhmän kotimaan huikaisevaa luonnonkauneutta. Ohjauksesta vastaava kanadalainen DeBlois on pääammatiltaan animaattori, jonka molemmat tämän alan ohjaukset, Lilo & Stitch ja Näin koulutat lohikäärmeesi, ovat yltäneet Oscar-ehdokkaiksi. Sigur Rós on taiderock-yhtyeenä sekin hyvin elokuvallinen, mistä esimerkkinä Floria Sigismondin ohjaamat musiikkivideot, alallaan omaa luokkaansa. Yhtye teki myös unohtumattoman musiikin Islannin tärkeimpiin elokuvaohjaajiin lukeutuvan Fridrik Thor Fridrikssonin surulliseen Kaikkeuden enkelit -teokseen. Kaksi muistetuinta Sigur Rós -hetkeä elokuvissa liittyvät erääseen jaguaarihaihin Wes Andersonin Steve Zissoun vedenalaisessa maailmassa ja Danny Boylen 127 tuntia -ohjauksen fantastiseen loppujaksoon.
Sigur Rós, tänä iltana ValoKinon sisäpihaterassilla, hyvässä lykyssä tähtitaivaan alla.
16.8. kello 22.15 Herbert J. Biberman: Salt of the Earth (1954)
Kesä 2012 on ollut lievästi ilmaistuna arvaamaton, siksi säävaraus tässäkin ulkoilmatapahtumassa kannattaa ottaa vakavasti. Sade tai tuuli voi tulla väliin ja siirtää ValoKinoa "myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan". Mutta Zeuksen hymyillessä - tai hänen huomionsa tullessa jälleen kerran varastetuksi jonkun hehkeän immen toimesta - nähdään ajallaan yksi elokuvahistorian jaloimmista teoksista. Keskellä synkeintä mccarthyismin aikaa syntynyt Salt of the Earth (Maan suola) on ihme, täyspitkä sosialistinen elokuva, tekijöinä joukko Hollywoodista häädettyjä mustalistalaisia: ainoa koskaan mustalle listalle joutunut amerikkalainen elokuva. Ja samasta syystä hyvin huonosti tunnettu: edes Suomessa YLE ei ole esittänyt sen kuin kahdesti, vuosina -73 ja -97. Tekstittämättömänä esitettävä elokuva käsittelee New Mexicon osavaltiossa sinkkikaivoksessa työskentelevien meksikolaisten maahanmuuttajien säälittävää asemaa ottaen pohjaa tapahtumista, jotka seurasivat todellista lakkoa. Vuonna 1992, ajan tuulien puhaltaessa toisesta suunnasta, Salt of the Earth otettiin Yhdysvaltain kongressin kirjaston kansalliseen elokuvarekisteriin, mitä pidetään tuossa maassa suurena huomionosoituksena. Bibermanin ja muiden epäoikeudenmukaisesti kohdeltujen elokuvantekijöiden uria kädenojennus ei enää ehtinyt pelastamaan.
23.8. kello 22.15 Fritz Lang: M - kaupunki etsii murhaajaa (1931)
Fritz Lang oli hänkin vainottu taiteilija, joka emigroitui Yhdysvaltoihin, kun kansallissosialistinen puolueeksi itseään nimittänyt sosiopaattien sikarikerho valtasi jalansijan - kaikki jalansijat - saksalaisessa yhteiskunnassa. Tästä muutoksesta kansan yhteishengessä Lang lausui vertauskuvallisia teitä pitkin yhden jos toisenkin painavan sanan pääteoksessaan M, jonka tulee sekä sisältönsä että elokuvallisten ansioidensa johdosta kuulua kaikille elokuvan historian kymmenen parasta -listoille. Poliittisen subversionsa lisäksi M on yksi täydellisimpiä trillereitä ikinä, pääosassa Peter Lorren silmät. Vanhan klassikon ääniraita on arvoitus, mutta tekstitys suomeksi löytyy.
maanantai 6. elokuuta 2012
Heinäkuun kesäinen leffavisa 18.7
Tulokset
1. IHQANA-96 32
2. Peter Lorren Silmät 28
3. Savage Streets 23
4. Will Smithin pojat 13
Monroen kesävisa 18.7
Peruskysymykset [YHT. 12p]
1. Mitkä kolme pitkää elokuvaa Lynne Ramsay on ohjannut? (3p)
- Ratcatcher / Rotanpyydystäjä (1999)
- Morvern Callar (2002)
- We Need to Talk About Kevin / Poikani Kevin (2011)
2. Kuka näyttelee Ozin velhoa tulevassa Ihmemaa Oz esiosassa: 'Oz: The Great and Powerful'? (1p)
- James Franco
3.Mitä mustasukkainen vaimo tekee ennen kuin ampuu miestään George Cukorin elokuvassa Adam's Rib / Aatamin kylkiluu, vuodelta 1949? (2p)
- Lukee aseen käyttöohjetta
4. Ketkä viisi ovat näytelleet Tom Ripleytä? [Patricia Highsmithin kirjoihin perustuvissa elokuvissa] (5p)
- Alain Delon (Plein Soleil / Kuuma aurinko, 1960)
- Dennis Hopper (Der amerikanische Freund / Amerikkalainen ystävä, 1977)
- Matt Damon (The Talented Mr. Ripley / Lahjakas herra Ripley?, 1999)
- John Malcovich (The Ripleys Game, 2002)
- Barry Pepper (Ripley Under Ground, 2005)
5.Kuka seuraavista ohjaajista ei ole tehnyt elokuvaa perustuen Marcel Proustin 'Kadonnutta aikaa etsimässä' -romaaneihin? (1p)
a) Luchino Visconti
b) Volker Schlöndorff
c) Raoul Ruiz
d) Chantal Akerman
- A) Visconti
Muiden elokuvat ovat:
Schlöndorff: Un amour de Swann/ Swannin rakkaus (1984)
Ruiz: Le temps retrouvé [Uudelleenlöydetty aika] (1999)
Akerman: La Captive [Vanki] (2000)
A vai B [YHT. 10p]
6.A Mikä oli ensimmäinen John Hustonin ja Humphrey Bogartin yhteistyö ohjaajana ja näyttelijänä?
- Maltese Falcon / Maltan haukka (1941)
6.B Mikä oli viimeinen John Hustonin ja Humphrey Bogartin yhteistyö ohjaajana ja näyttelijänä?
- Beat the Devil / Afrikan aarre (1953)
Humphrey Bogart näytteli John Hustonin ohjauksessa yhteensä kuusi kertaa [edellisten lisäksi: Yli Tyynenmeren (1943), Sierra Madren aarre (1948), Myrskyvaroitus (1948) ja Afrikan kuningatar (1951)], mutta he tutustuivat jo elokuvan High Sierra (1941) kuvauksissa, jossa John Huston toimi käsikirjoittajana.
7.A Kuka näyttelee Nick Furyä uudessa Avengers elokuvassa?
- Samuel L. Jackson
7.B Kuka näyttelee Nick Furyä vuoden 1998 TV-elokuvassa: 'Nick Fury: Agent of Shield'
- David Hasselhoff
8.A Mikä jäi Jean Cocteaun viimeiseksi pitkäksi ohjaukseksi?
- Le testament d'Orphée, ou ne me demandez pas pourquoi! / Orfeuksen testamentti (1960)
8.B Mikä jäi Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi ohjaukseksi?
- Querelle (1982)
9.A Mikä on The Duden suosikkijuoma elokuvassa Big Lebowski?
- Valkovenäläinen
9.B Mikä on Frank Boothin suosikkiolut elokuvassa Blue Velvet?
- Pabst Blue Ribbon
10.A Kenestä kuvataiteilijasta Henri-Georges Clouzot on ohjannut dokumenttielokuvan?
- Pablo Picasso (Le mystère Picasso / Picasso - arvoitus, 1956)
10.B Kenestä taiteilijasta Ed Harris on ohjannut elokuvan?
- Jackson Pollock (Pollock, 2000)
Vihjeet [YHT. 12p]
11. Kuka näyttelijätär?
4p
Hänen ensimmäiset elokuvaroolinsa olivat 'Digging to China / Tunneli Kiinaan' (1998) ja 'Practical Magic / Lumotut sisaret' (1998)
Hän on näytellyt Patricia Clarksonin, Al Pacinon, Mickey Rourken, Holly Hunterin ja Cate Blanchettin tyttäriä.
Al Pacino: S1m0ne (2002)
Holly Hunter: Thirteen (2003)
Cate Blanchet: Missing (2003)
Mickey Rourke: The Wrestler (2008)
Clarkson: Whatever Works (2009)
2p
Hän on syntynyt 1987.
Hänen viimeisimmät elokuvaroolinsa ovat elokuvista 'The Ides of March / Vallan kääntöpuoli' (2011), 'The Conspirator / Salaliittolainen' ja 'Whatever Works' (2009).
1p
Hän on seurustellut sekä Jamie Bellin sekä Marilyn Mansonin kanssa.
Hän näyttelee TV-sarjassa True Blood, sekä mini-sarjassa Mildred Pierce.
Hän on näytellyt elokuvissa 'The Wrestler - painija' (2008) ja 'Across the Universe' (2007)
- Evan Rachel Wood
12. Kuka näyttelijä?
4p
Hän on syntynyt 1967.
Häntä kuullaan Rob Zombien animaatioelokuvassa 'The Haunting World of El Superbeasto' Dr. Satanin äänenä.
Hän on näytellyt mm. Steven Spielbergin, Ron Howardin, Tim Burtonin, Peter Weirin, Woody Allenin ja George Clooneyn ohjauksessa.
Spielberg: Saving Private Ryan,
Ron Howard: Cinderella Man
Tim Burton: Planet of the Apes
Peter Weir: Truman Show
Woody Allen: Deconstructing Harry
George Clooney: Ides of March
2p
Hän sai ainoan oscar ehdokkuutensa elokuvasta Cinderella Man.
Hän näyttelee sivuosia elokuvissa The Last Station, Big Momma's House / Hamekyttä ja Man on the Moon sekä Benno Levinin hahmoa David Cronenbergin elokuvassa Cosmopolis.
1p
Hänen tunnetuin roolinsa on elokuvan Sideways pääosa.
- Paul Giamatti
13. Kuka näyttelijätär?
4p
Hän on ollut oscar ehdokkaana näyttelijänä viisi kertaa ja kerran dokumentin ohjaajana.
Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli Alfred Hitchcockin elokuvassa The Trouble with Harry / Mutta kuka murhasi Harryn?
ja viimeisin Richard Linklaterin elokuvassa Bernie.
2p
Näyttelijä Warren Beatty on hänen veljensä.
Amerikan elokuvainstituutti jakoi hänelle elämäntyöpalkinnon seitsemäs heinäkuuta 2012.
Ainoan oscarinsa hän voitti vuonna 1984 naispääosasta elokuvassa Terms of Endearment / Hellyyden ehdoilla.
1p
Hänen muita tunnettuja elokuviaan ovat:
The Apartment / Poikamiesboksi (1960)
The Children's Hour / Huhu (1961)
Irma la Douce - pikku pariisitar (1963)
Steel Magnolias / Teräskukat (1989)
- Shirley MacLaine
Ääninäytteet [YHT. 20p]
14. Mikä elokuva, ohjaaja, kuka näyttelee pääosaa? (3p)
- Garden State, Zach Braff, Zach Braff
15. Mikä elokuva, ohjaaja, ketä kolmea näyttelijää kuullan (5p)
- Dead Man, Jim Jarmusch, Johnny Depp, John Hurt, Robert Mitchum
16. Mikä elokuva, ketkä kaksi keskustelevat (3p)
- Grosse Pointe Blank, John Cusack, Alan Arkin
17. Mikä elokuva, ohjaaja, kuka laulaa? (3p)
- The Labyrinth / Labyrintti, Jim Henson, David Bowie
18. Mikä elokuva, kuka laulaa, kenen kanssa tämä laulaja on tehnyt ja esittänyt kappaleen elokuvaan 'Marked for Death' / Kuoleman merkki' (1990) (3p)
- The Harder They Come / Kingstonin kovanaama (1972), Jimmy Cliff, Steven Seagal
19. Mikä elokuva, ohjaaja, kuka laulaa? (3p)
- Tommy, Ken Russell, Elton John
1. IHQANA-96 32
2. Peter Lorren Silmät 28
3. Savage Streets 23
4. Will Smithin pojat 13
Monroen kesävisa 18.7
Peruskysymykset [YHT. 12p]
1. Mitkä kolme pitkää elokuvaa Lynne Ramsay on ohjannut? (3p)
- Ratcatcher / Rotanpyydystäjä (1999)
- Morvern Callar (2002)
- We Need to Talk About Kevin / Poikani Kevin (2011)
2. Kuka näyttelee Ozin velhoa tulevassa Ihmemaa Oz esiosassa: 'Oz: The Great and Powerful'? (1p)
- James Franco
3.Mitä mustasukkainen vaimo tekee ennen kuin ampuu miestään George Cukorin elokuvassa Adam's Rib / Aatamin kylkiluu, vuodelta 1949? (2p)
- Lukee aseen käyttöohjetta
4. Ketkä viisi ovat näytelleet Tom Ripleytä? [Patricia Highsmithin kirjoihin perustuvissa elokuvissa] (5p)
- Alain Delon (Plein Soleil / Kuuma aurinko, 1960)
- Dennis Hopper (Der amerikanische Freund / Amerikkalainen ystävä, 1977)
- Matt Damon (The Talented Mr. Ripley / Lahjakas herra Ripley?, 1999)
- John Malcovich (The Ripleys Game, 2002)
- Barry Pepper (Ripley Under Ground, 2005)
5.Kuka seuraavista ohjaajista ei ole tehnyt elokuvaa perustuen Marcel Proustin 'Kadonnutta aikaa etsimässä' -romaaneihin? (1p)
a) Luchino Visconti
b) Volker Schlöndorff
c) Raoul Ruiz
d) Chantal Akerman
- A) Visconti
Muiden elokuvat ovat:
Schlöndorff: Un amour de Swann/ Swannin rakkaus (1984)
Ruiz: Le temps retrouvé [Uudelleenlöydetty aika] (1999)
Akerman: La Captive [Vanki] (2000)
A vai B [YHT. 10p]
6.A Mikä oli ensimmäinen John Hustonin ja Humphrey Bogartin yhteistyö ohjaajana ja näyttelijänä?
- Maltese Falcon / Maltan haukka (1941)
6.B Mikä oli viimeinen John Hustonin ja Humphrey Bogartin yhteistyö ohjaajana ja näyttelijänä?
- Beat the Devil / Afrikan aarre (1953)
Humphrey Bogart näytteli John Hustonin ohjauksessa yhteensä kuusi kertaa [edellisten lisäksi: Yli Tyynenmeren (1943), Sierra Madren aarre (1948), Myrskyvaroitus (1948) ja Afrikan kuningatar (1951)], mutta he tutustuivat jo elokuvan High Sierra (1941) kuvauksissa, jossa John Huston toimi käsikirjoittajana.
7.A Kuka näyttelee Nick Furyä uudessa Avengers elokuvassa?
- Samuel L. Jackson
7.B Kuka näyttelee Nick Furyä vuoden 1998 TV-elokuvassa: 'Nick Fury: Agent of Shield'
- David Hasselhoff
8.A Mikä jäi Jean Cocteaun viimeiseksi pitkäksi ohjaukseksi?
- Le testament d'Orphée, ou ne me demandez pas pourquoi! / Orfeuksen testamentti (1960)
8.B Mikä jäi Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi ohjaukseksi?
- Querelle (1982)
9.A Mikä on The Duden suosikkijuoma elokuvassa Big Lebowski?
- Valkovenäläinen
9.B Mikä on Frank Boothin suosikkiolut elokuvassa Blue Velvet?
- Pabst Blue Ribbon
10.A Kenestä kuvataiteilijasta Henri-Georges Clouzot on ohjannut dokumenttielokuvan?
- Pablo Picasso (Le mystère Picasso / Picasso - arvoitus, 1956)
10.B Kenestä taiteilijasta Ed Harris on ohjannut elokuvan?
- Jackson Pollock (Pollock, 2000)
Vihjeet [YHT. 12p]
11. Kuka näyttelijätär?
4p
Hänen ensimmäiset elokuvaroolinsa olivat 'Digging to China / Tunneli Kiinaan' (1998) ja 'Practical Magic / Lumotut sisaret' (1998)
Hän on näytellyt Patricia Clarksonin, Al Pacinon, Mickey Rourken, Holly Hunterin ja Cate Blanchettin tyttäriä.
Al Pacino: S1m0ne (2002)
Holly Hunter: Thirteen (2003)
Cate Blanchet: Missing (2003)
Mickey Rourke: The Wrestler (2008)
Clarkson: Whatever Works (2009)
2p
Hän on syntynyt 1987.
Hänen viimeisimmät elokuvaroolinsa ovat elokuvista 'The Ides of March / Vallan kääntöpuoli' (2011), 'The Conspirator / Salaliittolainen' ja 'Whatever Works' (2009).
1p
Hän on seurustellut sekä Jamie Bellin sekä Marilyn Mansonin kanssa.
Hän näyttelee TV-sarjassa True Blood, sekä mini-sarjassa Mildred Pierce.
Hän on näytellyt elokuvissa 'The Wrestler - painija' (2008) ja 'Across the Universe' (2007)
- Evan Rachel Wood
12. Kuka näyttelijä?
4p
Hän on syntynyt 1967.
Häntä kuullaan Rob Zombien animaatioelokuvassa 'The Haunting World of El Superbeasto' Dr. Satanin äänenä.
Hän on näytellyt mm. Steven Spielbergin, Ron Howardin, Tim Burtonin, Peter Weirin, Woody Allenin ja George Clooneyn ohjauksessa.
Spielberg: Saving Private Ryan,
Ron Howard: Cinderella Man
Tim Burton: Planet of the Apes
Peter Weir: Truman Show
Woody Allen: Deconstructing Harry
George Clooney: Ides of March
2p
Hän sai ainoan oscar ehdokkuutensa elokuvasta Cinderella Man.
Hän näyttelee sivuosia elokuvissa The Last Station, Big Momma's House / Hamekyttä ja Man on the Moon sekä Benno Levinin hahmoa David Cronenbergin elokuvassa Cosmopolis.
1p
Hänen tunnetuin roolinsa on elokuvan Sideways pääosa.
- Paul Giamatti
13. Kuka näyttelijätär?
4p
Hän on ollut oscar ehdokkaana näyttelijänä viisi kertaa ja kerran dokumentin ohjaajana.
Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli Alfred Hitchcockin elokuvassa The Trouble with Harry / Mutta kuka murhasi Harryn?
ja viimeisin Richard Linklaterin elokuvassa Bernie.
2p
Näyttelijä Warren Beatty on hänen veljensä.
Amerikan elokuvainstituutti jakoi hänelle elämäntyöpalkinnon seitsemäs heinäkuuta 2012.
Ainoan oscarinsa hän voitti vuonna 1984 naispääosasta elokuvassa Terms of Endearment / Hellyyden ehdoilla.
1p
Hänen muita tunnettuja elokuviaan ovat:
The Apartment / Poikamiesboksi (1960)
The Children's Hour / Huhu (1961)
Irma la Douce - pikku pariisitar (1963)
Steel Magnolias / Teräskukat (1989)
- Shirley MacLaine
Ääninäytteet [YHT. 20p]
14. Mikä elokuva, ohjaaja, kuka näyttelee pääosaa? (3p)
- Garden State, Zach Braff, Zach Braff
15. Mikä elokuva, ohjaaja, ketä kolmea näyttelijää kuullan (5p)
- Dead Man, Jim Jarmusch, Johnny Depp, John Hurt, Robert Mitchum
16. Mikä elokuva, ketkä kaksi keskustelevat (3p)
- Grosse Pointe Blank, John Cusack, Alan Arkin
17. Mikä elokuva, ohjaaja, kuka laulaa? (3p)
- The Labyrinth / Labyrintti, Jim Henson, David Bowie
18. Mikä elokuva, kuka laulaa, kenen kanssa tämä laulaja on tehnyt ja esittänyt kappaleen elokuvaan 'Marked for Death' / Kuoleman merkki' (1990) (3p)
- The Harder They Come / Kingstonin kovanaama (1972), Jimmy Cliff, Steven Seagal
19. Mikä elokuva, ohjaaja, kuka laulaa? (3p)
- Tommy, Ken Russell, Elton John
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Chris Marker in memoriam
"Minä kirjoitan teille kaukaisesta maasta..."
Tällä lauseella aloitti Chris Marker elokuvansa Kirje Siperiasta (Lettre de Sibérie, 1957), ensimmäisen kokopitkäksi luonnehdittavan urallansa. Tuo lause säilyy 29.7.2012 viimeiset hyvästinsä jättäneen mestarikirjoittajan ja elokuvan jättiläisen kuuluisimpana tuotannossa, joka on yhtä hienonhienoa verbaalista ja visuaalista viivaa.
Christian François Bouche-Villeneuvenä vanhempiensa syliin ojennetun ranskalaisohjaajan pois meno ei synnyttänyt korkeita aaltoja, vaikka laatutietoiset lehdet omistivatkin auteurin muistolle merkittävästi palstatilaa, sillä 91-vuotiaana Marker ei ollut enää ajankohtainen eikä hän joka tapauksessa koskaan ollut tavoitellut suuren yleisön suurta huomiota: Chris Marker teki dokumenttielokuvia.
Jos ilmaisen rehellisen mielipiteeni, että Chris Marker oli kaikkien aikojen suurin dokumentaristi, ei Markerilla varmaan olisi mitään sitä vastaan, sillä koko uransa totuuden tutkimiselle omistautunut runoilija-älykkö päätyi jo varhain siihen tulokseen, että totuudella on monet kasvot, jotka heijastavat eri asioita riippuen näkökulmasta. Ikävä kyllä, tarkoittaa tämä myös, ettei hän olisi pahastunut elokuviaan sietämättöminä pitäville - joita ei voi kyllä kovin monta samaan aikaan maan päälle mahtua. Miten vaikkapa lähestyä pääteoksiin kuuluvaa Ihanaa toukokuuta (Le Joli Mai, 1963), jota ehdotan kaikkien aikojen "kaupunkimuotokuvaksi", siten, että se vaikuttaa vastenmieliseltä? Se vaikuttaa mahdottomalta, se vaikuttaa atleettiselta suoritukselta, missä taito katsella näkemättä, kuunnella kuulematta ja havaita tajuamatta pidetään tiukalla keskittymisellä yllä noin kaksi tuntia ja neljäkymmentäviisi minuuttia Markerin kameran kulkiessa ja mikrofonin tallentaessa loputtomasti kiehtovia yksityiskohtia ja piirteitä Pariisin kaupunginosissa. Ohjaajan samalla kertoessa kuvan ulkopuolella Pariisin herättämiä ajatuksiaan.
Usein taiteilijoiden muistokirjoituksia kirjoitetaan, koska halutaan palauttaa mieliin, mitä he ovat tehneet ja miten hyvin, mihin saavutuksiin yltäen. Joskus hienoimpien tekijöiden kohdalla merkitään muistiin, minkä (yleensä lähtemättömäksi luonnehditun) vaikutuksen he ovat jättäneet jälkeensä. Chris Marker kuuluu siihen kaikkein harvalukuisimpaan, korkeimmalle kohoavaan joukkoon, jonka menettämistä suremme siksi, ettei hänen sijalleen ole laittaa ketään. Markerin vaikutus esseedokumentin luojana ulottuu moniin tämän ajan suurimmista dokumentaristeista Werner Herzogista Michael Mooreen ja Jean-Marie Straubista Jean-Luc Godardiin, mutta kukaan heistä, edes JLG, ei yltänyt tällä alueella samaan järjen, lauseen, kuvan, leikkauksen ja äänen synteesiin yhtä hienotajuisella tasolla.
Tällaiselle taiteilijalle on kieleen varattu voimakas, kiteyttävä sana: korvaamaton.
Tällä lauseella aloitti Chris Marker elokuvansa Kirje Siperiasta (Lettre de Sibérie, 1957), ensimmäisen kokopitkäksi luonnehdittavan urallansa. Tuo lause säilyy 29.7.2012 viimeiset hyvästinsä jättäneen mestarikirjoittajan ja elokuvan jättiläisen kuuluisimpana tuotannossa, joka on yhtä hienonhienoa verbaalista ja visuaalista viivaa.
Christian François Bouche-Villeneuvenä vanhempiensa syliin ojennetun ranskalaisohjaajan pois meno ei synnyttänyt korkeita aaltoja, vaikka laatutietoiset lehdet omistivatkin auteurin muistolle merkittävästi palstatilaa, sillä 91-vuotiaana Marker ei ollut enää ajankohtainen eikä hän joka tapauksessa koskaan ollut tavoitellut suuren yleisön suurta huomiota: Chris Marker teki dokumenttielokuvia.
Jos ilmaisen rehellisen mielipiteeni, että Chris Marker oli kaikkien aikojen suurin dokumentaristi, ei Markerilla varmaan olisi mitään sitä vastaan, sillä koko uransa totuuden tutkimiselle omistautunut runoilija-älykkö päätyi jo varhain siihen tulokseen, että totuudella on monet kasvot, jotka heijastavat eri asioita riippuen näkökulmasta. Ikävä kyllä, tarkoittaa tämä myös, ettei hän olisi pahastunut elokuviaan sietämättöminä pitäville - joita ei voi kyllä kovin monta samaan aikaan maan päälle mahtua. Miten vaikkapa lähestyä pääteoksiin kuuluvaa Ihanaa toukokuuta (Le Joli Mai, 1963), jota ehdotan kaikkien aikojen "kaupunkimuotokuvaksi", siten, että se vaikuttaa vastenmieliseltä? Se vaikuttaa mahdottomalta, se vaikuttaa atleettiselta suoritukselta, missä taito katsella näkemättä, kuunnella kuulematta ja havaita tajuamatta pidetään tiukalla keskittymisellä yllä noin kaksi tuntia ja neljäkymmentäviisi minuuttia Markerin kameran kulkiessa ja mikrofonin tallentaessa loputtomasti kiehtovia yksityiskohtia ja piirteitä Pariisin kaupunginosissa. Ohjaajan samalla kertoessa kuvan ulkopuolella Pariisin herättämiä ajatuksiaan.
Usein taiteilijoiden muistokirjoituksia kirjoitetaan, koska halutaan palauttaa mieliin, mitä he ovat tehneet ja miten hyvin, mihin saavutuksiin yltäen. Joskus hienoimpien tekijöiden kohdalla merkitään muistiin, minkä (yleensä lähtemättömäksi luonnehditun) vaikutuksen he ovat jättäneet jälkeensä. Chris Marker kuuluu siihen kaikkein harvalukuisimpaan, korkeimmalle kohoavaan joukkoon, jonka menettämistä suremme siksi, ettei hänen sijalleen ole laittaa ketään. Markerin vaikutus esseedokumentin luojana ulottuu moniin tämän ajan suurimmista dokumentaristeista Werner Herzogista Michael Mooreen ja Jean-Marie Straubista Jean-Luc Godardiin, mutta kukaan heistä, edes JLG, ei yltänyt tällä alueella samaan järjen, lauseen, kuvan, leikkauksen ja äänen synteesiin yhtä hienotajuisella tasolla.
Tällaiselle taiteilijalle on kieleen varattu voimakas, kiteyttävä sana: korvaamaton.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)