Taannoisessa Monroen Leffavisassa pelattiin cinefiilistä seurapeliä, jossa luotiin uusia tarinoita ottamalla tunnettujen elokuvien otsikoista yksi kirjain pois. Tässä muutamia valintoja lajin parhaista.
The Sagecoach. Wise man teaches apprentices in the Art of All-Knowing via growing a delicious herb.
Eternal Sunshine of the Potless Mind. Being happy without being high.
Seven Ears in Tibet. A gruesome murder mystery in the slopes of Mount Everest.
Apocalypse. No. The End doesn't come.
Ad Max. The rise and fall of a young copy writer in the wastelands of advertising.
Ocean's 1. This time Clooney does it alone.
Rash. Itchy epidemic rages in multi-cultural LA.
Bi. Tom Hanks finds his orientation overnight.
Onan the Barbarian. Story of the man who invented masturbation.
The Tee of Life. Golf as a metaphore for life. Starring Kevin Costner, Will Smith, Shia LaBeouf and Kim Ki-Duk.
The Ew World. It's a disgusting world we live in - the darker side of Terrence Malick revealed.
Bringing Out the Dad. A comedy about a family in turmoil after the father realises he likes Barbra Streisand, Hollywood musicals and The Chippendales.
A Series of Unfortunate Vents. An air conditioning fixer just can't catch a break.
My Life Without E. A young woman stops going to rave parties.
Old Mountain. Civil wars come and civil wars go, but the old mountain remains in this chronicle spanning decades.
Ill Bill. The Bride finds out that Bill can't put up much of a fight.
Miami Ice. Jamie Foxx and Colin Farrell are the coolest ice cream vendors on Miami Beach.
The Bi Lebowski. The Dude plays for both teams.
Mall Soldiers. A group of middle-aged family men form a voluntary group that patrols the local mall preventing disturbances. Starring Will Ferrell and Ben Stiller.
28 Days Late. A story of an unexpected pregnancy.
Need for seed. Old farmer travels the land in search for seeds to save his farm and lives of his hungry family.
Dude, Here's My Car. After a crazy night, Ashton Kutcher and Sean
William Scott decide to leave their place, only to find that the car is
exactly where they had parked it the previous day.
Land Before Tim. A retrospective about the world before the birth of Tim.
Casio Royale. A math geek dreams of the ultimate calculator before SAT's.
Leiat Helsingin yllä. Mystinen hologrammi ilmestyy pääkaupungin taivaalle: "Help me, Erkki Tuomioja!"
(Stephen Kingin) Ujo. Kylällä liikkuu kuulemma vesikauhuinen koira, mutta Pentti ei tiedä siitä mitään, koska on liian ujo liikkuakseen ihmisten ilmoilla.
Lisää alkulähteellä: http://www.reddit.com/r/AskReddit/comments/21enm7/take_a_film_title_and_remove_one_letter_what_is/
Pelaa myös kotona! Vaikka yksin (olosuhteiden pakosta).
Hauskaa Vappua!
tiistai 29. huhtikuuta 2014
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Cinemadrom8-raportti
"Puolikas 'drome', kiitos!" Sairastapauksen vuoksi FilmiLiekin edustus tämänkeväisillä Cinemadrome-festivaaleilla rajoittui lauantaihin. Niinpä todistajanlausunnot muun muassa viikonlopun ylivoimaiseksi kohokohdaksi yleisesti nostetusta Manos: The Hands of Fatesta jäävät tällä kertaa uupumaan. Mutta Niagara-931-akselilla kuului jo toiveikkuutta herättäviä huhuja mahdollisesta uusinnasta jahka syys saa. Malja sille aatokselle!
Vaikka lauantai-ilta sujui saumattomasti tunnelmallisessa yhteishengessä, osoittautui ajankohta kenties sittenkin hieman liian myöhäiseksi; siinä mielessä nimittäin, että huhtikuun viimeinen viikonloppu puhkui jo täyttä kevättä eikä aurinkoisuus ja linnunlaulu sopinut täysin yks' yhteen Dromen tarjonnan kanssa. Niinpä ilmeisen moni potentiaalinen dromettaja olikin valinnut ulkoilmailot pimeässä istumisen sijaan. Väkeä riitti silti festivaalihengen pitimiksi ja joviaalisuutta riitti joskus liiankin kanssa: rento ja pingottamaton suhtautuminen tapahtumaan loivat yleensä ilmaan mukavaa värinää, mutta johtivat toisinaan - etenkin pikkutunteja lähestyttäessä - vähän tylsiin ylilyönteihin. Tietyssä vaiheessa saavutetun humalan seurauksiin kuuluvat penkille sammuminen ja kyvyttömyys ymmärtää paikalla olevan muitakin, jotka ovat maksaneet lipuistaan. Tässä mielessä isoin kritiikki kohdistuu Dromen omaan talkoohenkilökuntaan, joka piti rapisevine pusseineen ja pulloineen, tölkkeineen isointa meteliä. B-leffaa eli ei, kyllä se silti pistää vituttamaan, kun on tehnyt puolikuntoisena 200 kilometrin matkan ja päätyy kuuntelemaan muiden olohuonekäyttäytymistä, etenkin jos kankaalla pyörii White of the Eyen kaltainen melkein taideteos. Ihan ghetto-kinoa kun Drome ei kuitenkaan ole.
Ennen White of the Eyeta ilta käynnistettiin melkein alkukuvanomaisesti harvinaisen uutuus-scifin Tampereen ensi-illalla. Ecuadorilaisen Sebastián Corderon ohjaama Europa Report osoittautui kunnianhimoiseksi yritykseksi elvyttää tutkimusretken alagenreä scifin äänilajissa. Ilmeisen vaikea ja alibudjetoitu projekti sai viime syksynä USA:n ensi-iltansa liki kaksi vuotta kuvausten päättymisen jälkeen ja floppasi pahasti. Erityisen hyvänä sitä ei noin kokonaisuutena voikaan pitää, mutta katsomisen arvoisena silti. Se nimittäin ottaa aiheensa mukavan vakavasti eikä yritä tieten tahtoen aliarvioida katsojien älykkyyttä. Europa Report yrittää kuvata mahdollisimman todentuntuisesti ihmiskunnan ensimmäistä tutkimusretkeä Jupiterin Europa-kuuhun samalla nivoen mukaan jännitys- tai kauhutarinan konventioita. Cordero on teknisesti pätevä ja osaava elokuvantekijä, mutta ehkä perusongelma on sittenkin valitussa tyylilajissa: Europa Report on tehty mukadokumentaarisen found footage -trendin opein. Periaatteessa siis kaikki kuvamateriaali on peräisin aluksen "omista" kuvatallenteista. Tämä kuitenkin tuntuu rajoittavan Corderon skaalaa, tehden kokonaisuudesta vähän teennäisen. Pahempaa on kuitenkin, että mukaan on ympätty Maassa projektia johtavan Embeth Davidzin (ja yhden apulaisensa) kommentaari. Hyväänkin näyttelemiseen kykenevä Davidz on Eton-englantia ääntävänä, kylmäkiskoisena köyhän naisen Tilda Swintonina täysin sietämätön. Häntä haluaa koko ajan vain lyödä, varsinkin lopussa, jossa hän vääntää rautalangasta, mitä katsojien tulee tarinasta ajatella. Käsikirjoitus olisi saanut käydä vielä kerran korjattavana.
Cordero ei muutenkaan loista näyttelijäohjaajana, mikä usein onkin tällaisten "hard scifi"-elokuvien kompastuskivi. Useimmat retkikunnan jäsenistä ovat täysin mitättömiä. Michael Nyqvist sentään saa hahmostaan jotain irti. Ehdoton valopilkku on eteläafrikkalainen Sharlto Copley. District 9:ssa läpi lyönyt Copley on paljastunut poikkeuksellisen rohkeaksi, älykkääksi ja teknisesti virtuoosimaiseksi näyttelijäksi - Europa Reportissa hän esittää pilke silmäkulmassa oman tulkintansa stereotyyppisestä amerikkalaissankarista, josta ei ironiaa puutu. Silti elokuvan ehdoton kohokohta on hänen hahmonsa kuolinkohtaus (tämä kohtalo käy ilmi jo elokuvan prologissa), jossa Copley taatusti improvisoiden löytää kaikki oikeat nuotit astumatta yli.
Vain neljä elokuvaa valmiiksi saattanut skotlantilainen kulttiohjaaja Donald Cammell on kuuluisin yhdessä Nicolas Roegin kanssa tekemästään Performancesta. 17 vuotta myöhemmin valmistunut Tappajan silmin (White of the Eye, 1987) on sekin kulttimainetta nauttiva jännäri, jossa naisia pilkkova (misogynia kohosi melkeinpä teemaksi tässä Dromessa) sarjamurhaaja mellastaa modernissa Villissä Lännessä. Pääepäillyksi kohoaa David Keithin sittemmin jonnekin kadonnutta lahjakkuutta ja intensiteettiä huokuva karismaattinen, hifi-laitteistojen guruna itsensä elättävä perheenisä.
Cammellia ei niinkään kiinnosta kaikkien tehojen repiminen kuluneesta juonikuviosta, vaan sen taakse kätkeytyvien syvempien merkitysten esiin kaivaminen. On kiistanalaista, kuinka hyvin hän tässä sitten lopulta onnistui, mutta elokuva on joka tapauksessa kiehtova ja usein innovatiivisesti kuvattu sekä leikattu, vaikkei ehkä aina ihan...järkevä. Filmin (kopio oli muuten ilahduttavan hyväkuntoinen, miksi olikin varsin ironista, että se meni ainoana poikki) edetessä tulee väistämättä mieleen, että Cammell ei ehkä pelannut ihan täydellä pakalla. On vaikea kuvitella täysin selväpäisen mielen päätyvän tällaisiin ratkaisuihin. Visuaalisesti elokuvan paras anti sijoittuu ensimmäisen kelan vaiheille, mutta kuuluisuutensa se on ansainnut loppukäänteillään, joissa viitataan Godardin Hullu Pierrotiin ja vedetään aihe täysin överiksi kuin vastapainona siihen asti vallinneelle tasapainoisuudelle. Ehkäpä tähänkin kätkeytyy jonkinlainen ulkopuolisen tarkkailijan kritiikki Yhdysvaltain myyttiä kohtaan.
Myyttinen on myös Joel M. Reedin Bloodsucking Freaks eli The Incredible Torture Show eli Master Sardu and the Horror Trio, joka voisi lisäksi olla nimeltään "Miehet, jotka vihaavat naisia". Kidutuspornon varhaisesta esi-isästähän tässä on kyse. Protagonisti Sardulla on limaisissa kellariteattereissa pyörivä makaaberi varietee-show, jossa esitellään teatraalisesti eri tapoja kiduttaa ja surmata vähintäänkin yläosattomia naisia - paitsi, että yleisön tietämättä kaikki on ihan totta. Reed yrittää nähtävästi jonkinlaista satiiriakin, kun näytöksen aiheellisesti tyrmäävä kriitikko joutuu Sardun ja tämän kääpiöapurin (tottakai) kidnappaamaksi ja Sardu yrittää pakottaa tästä tunnustusta työlleen. Valitettavasti jää kertomatta mihin lopputulokseen päädytään, sillä leffa on legendaarisuudestaan huolimatta täysin avuton ja jäi siksi kesken. Mauttomuuden komiikka ei pure, koska leffa laahaa ja ajoituksesta ei ole tietoakaan. Joskus roska on vain roskaa. Ylivoimaisesti parasta näytöksessä oli hillitön vanhojen eroottisten elokuvien trailerishow, joka vielä esitettiin filmiltä!
Kesken jäi myös illan viimeinen, Herb Robinsin käsittämätön The Worm Eaters (1977). Aivan yhtä huonosta ei ole kyse ja leffa olisi tullut katsottua loppuun parikymmentä minuuttia lyhyempänä. Sillä lyhärin aiheestahan tässä on oikeastaan kyse. Ohjaaja-käsikirjoittaja-päätähti-auteur Robins esittää Herman Umgaria, jossain USA:n Keski-Lännessä vaikuttavaa saksalaisemigranttia, joka pitää maailman huonointa leirintäaluetta ja kasvattaa matoja. Tarinan pahikset yrittävät vallata Hermanin alueet vaurastumishankkeidensa tieltä, mutta Herman iskee takaisin syöttämällä vähän kaikille ja satunnaisesti matoja, jotka jostain syystä mutatoivat uhrit jättiläismäisiksi matoihmisiksi (erittäin halvoissa kumipuvuissa). Mikään mastermind ei Herman ole, joten hänen touhuistaan puuttuu suunnitelmallisuus ja koherenssi - ja sitä myöten puuttuvat ne leffastakin. Herää vain kysymys, mistä näitä pöhköjä kameran taakse riittää - ja mistä heidän rahoittajiaan. Kopio oli niin hyväkuntoinen, että tuskin sille ihan valtavasti oli käyttöä riittänyt valmistumisensa jälkeen; tekstitykset olisivat silti olleet kivat, sillä sen verran tolkutonta mongerrusta Robinsin aksentti on. Kuten sanottu, leffa on vaan liian pitkä, mutta muutamat hämmentyneet naurut sen ensimmäisestä tunnista saa irti. Mainettahan komedia on kerännyt muutamilla madonsyöntikohtauksillaan, jotka on toteutettu "oikeasti", vaikka ainakin joistain lähikuvista huomaa selvästi, että näyttelijät tekevät kaikkensa ollakseen oikeasti pureksimatta suussaan kiemurtelevia matoja. Muutamaa vuotta aiemminhan John Watersin Pink Flamingosissa oli syöty koiran ulostetta. Watersin anti-establishment-provokaatio vesittyy kuitenkin Robinsin lahjattomammissa käsissä joksikin mitäänsanomattomaksi. Parasta The Worm Eatersissa on sen alkutunnari ja pikkukakkosmaiset piirroskreditit.
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Visa 23.4.: "Verta, Pornoa ja Dromegandaa"
MONROECUP
1) Savage Streets 15 pt. (3+6)
2) Some Like it Not 12 pt. (2+5)
3) R-Rated Iguana 10 pt. (5+4)
4) Peter Lorren Silmät 8 pt. (5+3)
MONROEN LEFFAVISA
23.4.: Verta, Pornoa ja Dromegandaa (max. 42 pt.)
I. kierros (11 pt.)
1. Missä kulttielokuvassa tapaamme perheen, jonka tytär on prostituoitu, jonka asiakkaisiin kuuluu muun muassa hänen dokumentaristi-isänsä; perheen poika on koulukiusattu, joka hakkaa äitiään, joka on myöskin prostituoitu ja heroiini-addikti? Ja kuka ohjasi? (2 pt.)
2. Yhdistä oikea näyttelijä oikeaan elokuvaan: 1) Asta Paredes 2) Yannick Rosset 3) Sharlto Copley 4) David Keith - A) Europa Report B) White of the Eye C) Return to Nuke’m High D) Chimeres (4 pt.)
3. Mikä oli kaikkien aikojen ensimmäinen Cinemadrome-festivaaleilla esitetty elokuva: A) Plan 9 From Outer Space B) Martyrs C) The Disappearance of Alice Creed D) I Spit on Your Grave? (1 pt.)
4. Kuka näytteli pääosan Abel Ferraran esikoisohjauksessa The Driller Killer? (1 pt.)
5. Kenen elokuvalegendan poika kirjoitti menestysromaanin World War Z? (1 pt.)
II. kierros: A/B? (10 pt.)
7. A) Kuinka monta pitkää elokuvaa Cinemadromessa viikonloppuna nähdään? B) Mikä niistä on vanhin?
8. A) Täydennä: “Go ahead, punk, _ _ _” B) Mistä elokuvasta ohjaaja Tom Six on kuuluisin?
9. A) Kuka ammuttiin omana itsenään Zombielandissä? B) Kuka teki pääosan mustassa komediassa God Bless America?
10. A) Millä elokuvalla Kim Ki-duk voitti Venetsian Kultaisen leijonan 2012? B) Minkä elokuvan jury julisti alunperin voittajaksi?
11. A) Minkä elokuvan kuuluisimmassa kohtauksessa yökerhon sprinklereistä alkaa suihkuta verta? B) Kumman jalkansa Lawrence sahaa poikki Saw I:ssä?
III. kierros: Äänet (9 pt.)
14. Elokuva? Mikä on vastaus tuskaiseen kysymykseen? (2 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=1giVzxyoclE (2.08-2.20)
IV. kierros: Vihjeet (12 pt.)
18. Mikä kaupallinen floppi?
4 pt. Ilmestyi vuonna 1979, se jäi Nino Rotan viimeiseksi sävellystyöksi. Se kuului Dino De Laurentiisin spektaakkelisarjaan. Sitä kuvattiin mm. Bora Boralla ja Polynesiassa.
2 pt. Elämää suurempi rakkaustarina päättyy näyttävään luonnonkatastrofiin. Yllättävä valinta ohjaajaksi oli ruotsalaismestari Jan Troell: IMDb-keskiarvo on 4,3.
1 pt. Pääosissa Mia Farrow, Jason Robards ja Timothy Bottoms. Myöhemmin päivänvalon näki täsmälleen samanniminen Denzel Washingtonin tähdittämä teos.
19. Mikä elokuva?
4 pt. Vuodelta 1978. Ohjaajana Corey Allen, naispääosassa Mia Farrow. IMDb-keskiarvo 4,1.
2 pt. Miespääosassa tässä talvisilla Colorado-vuorilla kuvatussa katastrofi/selviytymiselokuvassa nähtiin Rock Hudson.
1 pt. Elokuvalla on sama nimi kuin eräällä Pahojen mutanttien veljeskunnan perusjäsenellä. Elokuva on kuuluisa siitä, että kuvauksissa erikoistehosteena käytetty styroksi paljastui keväällä lumen alta paikkakuntalaisten riesaksi.
20. Mikä scifi/katastrofielokuva?
4 pt. Vuodelta 1979. IMDb-keskiarvo 4,9, siis kierroksen paras. Kaupallinen floppi. Oscar-ehdokas äänityksestä. Naispääosassa - Natalie Wood, kolmanneksi viimeisessä elokuvassaan.
2 pt. Ohjaajana The Poseidon Adventuren ohjannut britti Ronald Neame. Antanut paljon vaikutteita Deep Impactille ja Armageddonille.
1 pt. Miespääosassa Sean Connery.
VASTAUKSET
1. kierros
1. Visitor Q, Takashi Miike
2. 1C, 2D, 3A, 4B
3. C
4. Abel Ferrara
5. Mel Brooks
6. Tenebre, Dario Argento
2. kierros
7. A) 7 B) Manos - The Hands of Faith
8. A) “...make my day.” B) The Human Centipede
9. A) Bill Murray B) Joel Murray
10. A) Pieta B) The Master/Mestari
11. A) Blade B) Oikean
3. kierros
12. The Hellstrom Chronicle
13. Hohto
14. Se7en; "her pretty head"/Pittin vaimon pää
15. Hyvästi, ihminen/Goodbye Uncle Tom/Addio Zio Tom
16. The Last House on the Left, Wes Craven
17. Deep Throat/Syvä kurkku, Linda Lovelace
4. kierros
18. Hurrikaani
19. Avalanche - lumivyöry
20. Meteorkeskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Cinemadrom8 nostaa hattua Lloyd Kaufmanille ja hänen äpärälapselleen, Tromalle
Epämääräisen ja epäilyttävän elävän kuvan yleensä riemukas juhla, Cinemadrome-festivaali, palaa kevätauringon alla Niagaraan. Taiteesta roskaa taikova tapahtuma on ryöminyt kunnioitettavalla tavalla tamperelaisten elokuvaharrastajien ihon alle eikä Cinemadromea käy enää millään ohittaminen elokuvakalenterissa, olipa taso sitten mitä hyvänsä - minkä Dromen puuhamiehet ovat pitäneet odotettua korkeampana.
Perusasiat ovat silti perusasioita. Niinpä oli väistämätöntä, että Lloyd Kaufman nostaisi päätään ennemmin tai myöhemmin. Ensi viikonloppuna kaksipäiväisenä luoksemme saapuva Cinemadrome osoittaa kunniaa legendaariselle halpistehdas Troma Inc:lle esittämällä olennaiset luvut studion tarun alusta ja lopusta.
Joel M. Reedin kulttiklassikko Bloodsucking Freaks (aka Master Sardu and the Horror Trio aka The Incredible Horror Show) oli vuonna 1975 keskeneräinen kummajainen, kun se pantiin uuteen uskoon Troman yksihuoneisella studiolla ja julkaistiin valmiina kummajaisena vuonna 1976. Siitä saakka se on kerännyt mainetta asiaankuuluvissa piireissä ja osoittanut tietä Troman tulevaisuudelle, joka sinetöityi vuoden 1984 Toxic Avengerilla.
Janan toisesta päästä Drome tuo nähtäville uusinta uutta: noin kolmannen jatko-osan Troma-klassikolle Class of Nuke'em High eli suomeksi Sairasta menoa (1986). Ylpeästi otsikkoa Return to Nuke'em High, vol. 1 (!) kantava kaufmanilainen satiiri tuo lisää mutantteja amerikkalaisen lukion käytäville ja opettajainhuoneeseen niille, jotka kokevat vajausta tässä suhteessa. Vol. 2 makaa jo viittä vaille valmiina 68-vuotiaan auteurin leikkauspöydällä.
Valitettavasti tällä kertaa ei Dromessa nähdä mykkäklassikkoa. Sen sijaan nähdään Manos, The Hands of Fate (1966), yleisesti yhtenä kaikkien aikojen huonoimpana kalkkunana pidetty legendaarinen osaamattomuuden sinfonia. Tahaton komiikka a-go-go!
Kiintoisia löytöjä ovat myös brittiläisen kulttiohjaaja Donald Cammellin yhdessä China Kong -nimisen skenaristin kanssa kirjoittama myöhäisteos White of the Eye (Tappajan silmin, 1987), jonka mystinen atmosfääri ja ällistyttäviksi luonnehditut loppukäänteet kiehuttavat lupaavaa hypeä; sekä The Worm Eaters (1977) niille, jotka ovat kiinnostuneita ihmisistä, jotka pystyvät kommunikoimaan matojen kanssa.
Uutuus-hyllyä edustavat Olivier Beguinin sveitsiläinen, ilmeisen verinen vampirismi-variaatio Chimères sekä hieman kiinnostavampi Europa Report, joka kohottaa kulmakarvoja scifiydellään ja laatunäyttelijöillään: päävastuun kantavat eteläafrikkalainen kameleontti Sharlto Copley (District 9, Elysium, Oldboy) ja eturivin ruotsalainen luonnenäyttelijä Michael Nyqvist (Kimpassa, Millennium-trilogia).
Kaikenlaista Sardusta Torgoon lupaa Cinemadrome tälläkin kertaa. FilmiLiekissä luvassa raportteja viikonlopun etenemisestä.
 |
| Manos a manos. |
Perusasiat ovat silti perusasioita. Niinpä oli väistämätöntä, että Lloyd Kaufman nostaisi päätään ennemmin tai myöhemmin. Ensi viikonloppuna kaksipäiväisenä luoksemme saapuva Cinemadrome osoittaa kunniaa legendaariselle halpistehdas Troma Inc:lle esittämällä olennaiset luvut studion tarun alusta ja lopusta.
Joel M. Reedin kulttiklassikko Bloodsucking Freaks (aka Master Sardu and the Horror Trio aka The Incredible Horror Show) oli vuonna 1975 keskeneräinen kummajainen, kun se pantiin uuteen uskoon Troman yksihuoneisella studiolla ja julkaistiin valmiina kummajaisena vuonna 1976. Siitä saakka se on kerännyt mainetta asiaankuuluvissa piireissä ja osoittanut tietä Troman tulevaisuudelle, joka sinetöityi vuoden 1984 Toxic Avengerilla.
 |
| Lloyd. |
Janan toisesta päästä Drome tuo nähtäville uusinta uutta: noin kolmannen jatko-osan Troma-klassikolle Class of Nuke'em High eli suomeksi Sairasta menoa (1986). Ylpeästi otsikkoa Return to Nuke'em High, vol. 1 (!) kantava kaufmanilainen satiiri tuo lisää mutantteja amerikkalaisen lukion käytäville ja opettajainhuoneeseen niille, jotka kokevat vajausta tässä suhteessa. Vol. 2 makaa jo viittä vaille valmiina 68-vuotiaan auteurin leikkauspöydällä.
Valitettavasti tällä kertaa ei Dromessa nähdä mykkäklassikkoa. Sen sijaan nähdään Manos, The Hands of Fate (1966), yleisesti yhtenä kaikkien aikojen huonoimpana kalkkunana pidetty legendaarinen osaamattomuuden sinfonia. Tahaton komiikka a-go-go!
Kiintoisia löytöjä ovat myös brittiläisen kulttiohjaaja Donald Cammellin yhdessä China Kong -nimisen skenaristin kanssa kirjoittama myöhäisteos White of the Eye (Tappajan silmin, 1987), jonka mystinen atmosfääri ja ällistyttäviksi luonnehditut loppukäänteet kiehuttavat lupaavaa hypeä; sekä The Worm Eaters (1977) niille, jotka ovat kiinnostuneita ihmisistä, jotka pystyvät kommunikoimaan matojen kanssa.
 |
| Europa Report. |
Uutuus-hyllyä edustavat Olivier Beguinin sveitsiläinen, ilmeisen verinen vampirismi-variaatio Chimères sekä hieman kiinnostavampi Europa Report, joka kohottaa kulmakarvoja scifiydellään ja laatunäyttelijöillään: päävastuun kantavat eteläafrikkalainen kameleontti Sharlto Copley (District 9, Elysium, Oldboy) ja eturivin ruotsalainen luonnenäyttelijä Michael Nyqvist (Kimpassa, Millennium-trilogia).
Kaikenlaista Sardusta Torgoon lupaa Cinemadrome tälläkin kertaa. FilmiLiekissä luvassa raportteja viikonlopun etenemisestä.
Visa 2.4.: "Sitä sun tätä, vol. 2"
MONROECUP
(sija, joukkue, pisteet osakilpailussa, cup-pisteet)
1. Hudson Hawks - 31 pt. (6) 2. Iguaani 3 - 29 pt. (5) [RATKONTA] 3. Peter Lorren silmät - 29 pt. (5) 4. Savage Smith - 24 pt. (3) 5. Some Like it Not - 18 pt. (2)
2.4.: Sitä sun tätä, vol. 2
I. kierros: Perusjutut (10 pt.)
1.
Mistä elokuvista seuraavat repliikit ovat kuuluisia: A) “It really tied
the room together.” B) “Me love you long time!” C) “There is no spoon.”
(3 pt.)
2.
Ketkä voittivat muutama viikko sitten Oscarit seuraavissa sarjoissa: A)
Paras naispääosa B) Paras miessivuosa C) Paras pitkä dokumentti
(elokuvan nimi)? (3 pt.)
3. Kuka oli ehdolla 49:ttä kertaa; entä kuka oli ehdolla 24:ttä kertaa? (2 pt.)
4.
Kenen kirjailijan teksteihin perustuvat Moderato Cantabile, Pitkä
poissaolo, Mademoiselle ja Nathalie Granger - viim. mainitun hän myös
ohjasi. (1 pt.)
5.
Mikä seuraavista ei ole kirjafilmatisointi: A) Ben-Hur B) Ashes of Time
C) Vihreän papaijan tuoksu D) Lihan värinä/La carne tremula? (1 pt.)
II. kierros: A/B (10 pt.)
7. A) Mikä oli Hayao Miyazakin esikoispitkä ohjaus? B) Mikä elokuva perustuu Jordan Belfourin kirjaan?
8. A) Missä Disney-animaatiossa pahista esitti Jeremy Irons? B) Mikä elokuva perustuu Giovanni di Lampedusan ainoaan romaaniin?
9. A) Minkä hittianimaation Don Bluth ohjasi Universalille vuonna -86? B) Mikä elokuva perustuu David Mitchellin romaaniin?
10.
A) Minkä elokuvan soundtrack on ollut USAn albumilistan ykkösenä
viimeiset pari kuukautta? B) Mikä kirja perustuu Yann Martelin
palkittuun romaaniin?
11.
A) Mikä on kassatuloissa mitattuna historian menestynein
animaatioelokuva? B) Mikä elokuva perustuu Jim Carrollin
omaelämäkerralliseen romaaniin?
III. Äänet/musat (7 pt.):
13. Elokuva? (1 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=X5ZtwbzUFZE
14. Elokuva? (1 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=ZGbxrNqK4-4
15. Elokuva? (1 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=OWWp7YmI2uw
IV. kierros: Vihjeet (12 pt.)
17. Kuka näyttelijä?
4
pt. Ikä: 93. Oscar-ehdokkuuksien määrä: 4. Ensimmäinen leffarooli
vuonna: 1926. Avioliittojen määrä: 8. Ensimmäisen vaimo nimi: Ava
Gardner.
2
pt. Syntymänimi Ninian Joseph Yule Jr. Viimeisen Oscar-ehdokkuutensa
hän on saanut hevosklassikosta Musta ori (1979). Hän esitti Gusia
komediassa Yö museossa ja Audrey Hepburnin japanilaista naapuria
klassikossa Aamiainen Tiffanylla.
1 pt. Hänen tunnetuin hahmonsa on “All-American teenager” Andy Hardy, jota esitti liki 20:ssa elokuvassa.
18. Mikä elokuva?
4 pt. Tämä espanjalaisen ohjaama ranskalainen elokuva ilmestyi 1972 ja palkittiin vuoden parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarilla.
2
pt. Näyttelijöinä mm. Delphine Seyrig ja Michel Piccoli. Fernando Rey
esitti Mirandan tasavallan suurlähettilästä, joka pyöritti siinä sivussa
huumekauppaa.
1 pt. Se oli Luis Buñuelin 3:ksi viimeinen elokuva.
19. Kuka 43-vuotias näyttelijä?
4
pt. Hän esiintyi imagonsa vastaisesti alastonkohtauksissa taiteilija
Rembrandtina Peter Greenawayn ohjauksessa vuonna 2007. Television
puolella hän on jo legenda.
2 pt. Love Actuallyssa hän esitti elokuvien stand-iniä. Hänellä on myös rooli kaikissa Cornetto-trilogian osissa.
1 pt. Ensimmäisen ison pääroolinsa hän teki elokuvassa Linnunradan käsikirja liftareille. SIttemmin hänestä tuli Bilbo Reppuli.
VASTAUKSET
1. kierros
1. A) The Big Lebowski B) Full Metal Jacket C) Matrix
2. A) Cate Blanchett B) Jared Leto C) 20 Feet From Stardom
3. John Williams; Woody Allen
4. Marguerite Duras
5. C
2. kierros
7. A) Cagliostron linna B) The Wolf of Wall Street
8. A) Leijonakuningas B) Tiikerikissa
9. A) Fievel matkalla Amerikkaan (An American Tail) B) Pilvikartasto
10. A) Frozen B) Piin elämä
11. A) Frozen B) Basketball Diaries
3. kierros
1. The Muppet Movie; Kermit, Jim Henson
2. Forgetting Sarah Marshall
3. True Grit
4. Once Upon A Time In China
5. Tauno Palo
18. Porvariston hillitty charmi
19. Martin Freeman
Kirjallinen spessuosio:
-1
-peli
”Poista kirjain tunnetun elokuvan
nimestä ja kerro uuden elokuvan juoni.”
Esim:
A New Hoe – Luke Skywalker gets a new
tool for farming
One With the Wind - A man finally
accepts and learns to live with the wind
Aging Bull – A sad story of an
elderly bovine
Sven Samurai - A poor village under
attack by bandits recruits Sven, a recently retired Ikea cashier, as
a samurai to help them defend themselves
Tehtävä: juoni on selostettu, mikä
on elokuvan otsikko?
(Esim. Teiniäitileffa klassisen
korttipelin pohjalta = Uno.)
Kaikki oheiset tehtävät ovat
suomalaisista elokuvista:
1. (1 pt.) Aki Kaurismäen elokuvassa
joukko kotiäitejä lähtee aurinkolomalle = (Arjoja paratiisissa)
2. (1 pt.) Veljesten rikosaalto
tyrehtyy tienoiden pahimpaan kolarirysään = (Pahat ojat)
3. (1 pt.) Kylähullu Loiri hyppii
metelöiden puskista paikkakuntalaisia säikytellen = (Ulvova ylläri)
4. (1 pt.) Elokuva kaikesta, mikä
sosiaalisessa mediassa vituttaa = (Perkele! Kuvia somesta)
Bonustehtävä:
5. Luo oma -1 -elokuva
juoniselostuksineen (suomeksi/englanniksi). Tuomaristo antaa
hyväksytystä suorituksesta yhden pisteen – omaperäisin/hauskin
saa huutoäänestyksen/mutun perusteella kaksi pistettä. Aikaa
kirjallisen tehtävän palauttamiseen on visan loppuun.
Kirjoita -1 -leffasi alle:
Finding Emo: Emoa etsimässä [Peter Lorren silmät] - Pikku Mauri etsii
väkijoukkoon kadonnutta emoikoni-äitiään alternative
punk-festivaaleilta.
Kaupungin Vaot [Hudson Hawks] - Chaplinin koskettava mykkäkuvaus
urbaanista prostituutiosta.
Mother of Ears [Savage Smith] - Elokuva Dumbon äidin edesottamuksista
ennen Dumboa.
Aw [Some Like it Not] - Sama kuin Saw, mutta kissanpennuilla.
Ron Sky [Iguaani 3] - Juutalainen Ron (näyt. Ron Jeremy) kohtaa nuoren
Hitlerin 1. maailmansodan juoksuhaudoissa ja kertoo hänelle unelmansa
kuumatka-elokuvasta, josta Hitler saa idean V2-raketteihin. Adolf
tajuaa elokuvan voiman ja alkaa tuottamaan arjalaista ideologiaa
tihkuvia aikuisviihde-elokuvia.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Vanhaa Hollywoodia: Mickey Rooney 1920-2014
Neljä päivää sen jälkeen, kun oli ollut aiheena Monroen Leffavisan vihjekysymyksessä (päivitys tuloillaan), Mickey Rooney jätti lopulliset jäähyväisensä 93-vuotiaana.
Mickey Rooney, syntymänimeltään Ninian Joseph Yule Jr., oli ympäri maailman tunnettu "household name", mutta ei sen tapainen näyttelijä, jota suinpäin kutsuisi jättiläiseksi kollegojensa joukossa. (Varsinkaan, koska hänen varrellaan oli mittaa 157 senttiä.) Hänen merkityksensä linkkinä vanhaan Hollywoodiin ja erityisesti amerikkalaisessa kollektiivisessa tajunnassa on kuitenkin sivuuttamaton. Huhtikuun kuudentena katkesi myös yksi pisimmistä valkokangasurista, mitä historia tuntee.
Mickey Rooney käytännössä syntyi estradeille. Hänen vanhempansa olivat vaudeville-artisteja, jotka esittelivät (vai möivät?) poikansa yleisölle puolitoistavuotiaana. Ensiesiintyminen valkokankailla tapahtui vuonna 1926; tänä vuonna pitäisi olla tulossa vielä Yö museossa 3 ja uustulkinta Tohtori Jekyllistä ja Herra Hydestä - ensimmäisen ja viimeisen väliin jää 88 vuotta. Ja vaikka Rooneysta ei koskaan tullut Brandoa, nämä vuodet eivät olleet merkityksetöntä puuhastelua eikä uraan mahtunut merkittäviä katkoja.
Mickey Rooney on yksi historian kuuluisimmista lapsitähdistä, Judy Garlandin ja Shirley Templen sukua. Näistä ensinmainitun kanssa Rooney muodosti kuuluisan valkokangasparin. Rooney oli jo mykkäkaudella oman lyhytelokuvasarjansa tähti. Studioiden kultaisessa häkissä Rooneysta leivottiin viihdyttämisen ammattilainen ja rahasampo. Rooney osasi laulaa, tanssia - ja näytellä. 30- ja 40-luvun taitteessa kaikki, mihin Rooney koski, muuttui kullaksi. Hän teki samaan aikaan sekä sarjan viehättäviä musikaalisia komedioita legendaksi nousevan Garlandin kanssa - Me hurmurit (Babes in Arms, 1939), Me jazzikuninkaat (Strike Up the Band, 1940), Me tähdet (Babes on Broadway, 1941), Me villissä lännessä (Girl Crazy, 1943) - että ennen kaikkea lopulta 19-osaiseksi kasvaneen Andy Hardy -sarjan.
Lasse Pöystin Suomisen Ollin selkein esikuva, Andy Hardy, ruumiillisti kaikkea muuta tehokkaammin yhdysvaltalaisten ihannekuvan hyvätapaisesta ja neuvokkaasta amerikkalaisteinistä toisen maailmansodan varjostaman aikakauden stressaavassa ilmapiirissä. Andyn saaga alkoi vuoden 1937 A Family Affairista jatkuen täydellä höyryllä vuoteen 1946 ja saaden vielä codan vuonna 1958 Andy Hardy Comes Homen ilmestyessä.
Mikä merkitys taiteessa tai viihteessä on pidetyksi tulemisella? Siis sillä ilmiöllä, kun sanotaan yleisön ottavan jonkun esiintyjän omakseen? Vailla merkitystä tai minkäänlaisen ylenkatseen arvoinen tämä seikka ei ole. Mickey Rooneykin nosti yleisönsä eteen jonkinlaisen peilin, josta he saattoivat nähdä itsensä toiveikkaana, optimistisena versiona, uskoa huomiseen luovana. Illuusio tai ei, tähän sisältyy kiistatonta voimaa.
Vuonna 1939 Rooney sai yhdessä Deanna Durbinin kanssa Yhdysvaltain elokuva-akatemialta erityisen "nuoriso-Oscarin". Seuraavana vuonna hänestä tuli Babes in Armsista palkinnon siihenastisen historian nuorin kandidaatti pääosaroolisuorituksesta. Seurasi vielä kolme muuta ehdokkuutta - The Human Comedy (1943), Taivaan ja helvetin välillä (The Bold and the Brave, 1956), Musta ori (The Black Stallion, 1979) - ja huipennuksena kunnia-Oscar elämäntyöstä vuonna 1983: kuinka moni aavisti tuolloin uran jatkuvan aktiivisena vielä kolme vuosikymmentä?
Carroll Ballardin hienossa esikoisohjauksessa Musta ori Mickey Rooney signeerasi kuusikymppisenä luultavasti hienoimman työnsä. Menestyksen päivänsä hukanneen hevoskouluttajan kuvassa on elämää suurempaa karismaa ja jopa tekniikalla briljeerausta. Sekä katkeruutta, josta Hollywood-glamour on kaukana. Rooneyhan oli näitä kuuluisia, pahamaineisia "studiolapsia", jotka kävivät koulunsakin Hollywood-järjestelmän sisällä. Rooney selvisi lopulta partneriaan Garlandia paremmin, mutta esimerkiksi kahdeksan avioliittoa (joista ensimmäinen Ava Gardnerin kanssa!) kertovat paljonpuhuvaa kieltään.
Toinenkin, aivan toisella tavalla, legendaarinen rooli on nostettava esiin: Holly Golightlyn närkästynyt naapuri herra Yunioshi klassikossa Aamiainen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany's, 1961). Hölmistyttävässä liki cameossa repivät eri suuntiin toisaalta räikeä, stereotyyppeihin perustuva pilkka toisessa maailmansodassa pieksettyä kansaa kohtaan, toisaalta näyttelijän pidäkkeetön heittäytyminen teknisesti huikeasti piirretyn roolin sisään.
Tietopankki IMDb listaa Mickey Rooneylle 338 roolia elokuvissa ja televisiossa. Hän aloitti huipulta ja, jos Yö museossa -hittisarjaa pitää kriteerinä, päätti sen huipulla, Hollywoodmaan kantakalustona. Mickey Rooneyn mukana katosi eräs vahvimmista siteistä mitä ajallamme oli elokuvan varhaishistoriaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)