torstai 22. joulukuuta 2011

5 vaihtoehtoista elokuvaa jouluksi

"Jouluelokuva" on muodostunut jouluperinteeksi monessa kodissa. Pyhien aikaan on pakko saada katsella Ihmeellinen on elämä, Grinch, Lumiukko, Love, Actually, Santa Clause, Joulupuu on kärvennetty tai vaikka Tähtien sota. Kukin makunsa mukaan, mutta silloin tällöin tekee hyvää vähän ravistella perinteitä - jouluelokuvavalinnalla voi myös avartaa mieltään. Seuraavat viisi filmiä tarjoavat toivottavasti uutta näkökulmaa joulun aikaan.  

5. Kahdeksan surmanluotia (Mikko Niskanen, Suomi, 1972, 312 min.)

Heille, joille mikään ei ole tarpeeksi vaihtoehtoista, sopii katseltavaksi suomalainen vastine Berlin Alexanderplatzille. Koska suomalaisen joulun ilmapiiri on usein lähempänä Niskasen suurteosta kuin Coca-Cola-mainoksia. Neliosaisena tästä kaikkien aikojen koko perheen hyvän mielen elokuvasta riittää riemua joulun jokaiselle päivälle aaton aatto mukaan laskien.

4. Jesus Christ Superstar (Norman Jewison, 1973, USA, 107 min.)

Tutustu myyttisen päivänsankarin tarun kohokohtiin vasta parikymppisten Lloyd Webberin ja Ricen ensimmäisen yhteistyön myötä. Tommyn lisäksi muita täysin toteutettuja rock-oopperoita ei sitten olekaan. Nasaretilaisen edesottamukset Jerusalemissa nähdään inhimillisyyttään tuhoon tuomitun Juudaksen silmin. Jewisonin elokuva on - kuten itse oopperakin - pikemmin kiinnostava kuin hyvä tai huono: postmoderni lähestymistapa ei ehkä sittenkään ollut paras ratkaisu. Huumori on useammin tahatonta kuin tarkoituksellista eikä kamera varsinaisesti rakasta amatöörimäistä Ted Neeley'ä Jeesuksena. Musiikki on suurimmaksi osaksi mitätöntä, mutta nimikappaleessa on potkua ja hitti I Don't Know How To Love Him on kaunis. Plussan puolelta löytyy Douglas Slocomben (2001: Avaruusseikkailu) komea kuvaus. Parasta on silti teoksen nimi. Atom Egoyanin aution saaren elokuva!

PS. Ooppera on yhä hyvin voimissaan: sitä esitettiin Lahdessa viime elokuussa!





3. Die Hard (John McTiernan, 1988, USA, 131 min.)

Maailmanhistorian paras toimintaelokuva on myös definitiivinen jouluraina. Alan Rickman käy pilaamassa Nakatomi-yhtiön joulupippalot, mutta Bruce Willis tekee Rickmanille saman korkojen kera. Cinefiili voi ihastella muun menon ohessa partaveitsen terävää leikkausta juotettuna Jan De Bontin millintarkkoihin kuvakompositioihin. Let it snow! Let it snow! Let it snow!

2. Fanny ja Alexander (Ingmar Bergman, 1982, Ruotsi, 312 min.)

No, niin...tässä annetaan reilusti myöten traditioille, vaikka vielä pysytäänkin kaukana Tim Allenista ja Jim Carreystä. Suositellaan alkuperäistä tv-versiota, josta riittää santsattavaa koko jouluksi. Joulupitsan lämmittämisen voi ajoittaa siihen, kun Ekdahlin perhe asettuu mahtavasti yhteisen joulupöydän ääreen. Näin voi kuvitella itsensä osaksi juhlaväkeä.

1. Eyes Wide Shut (Stanley Kubrick, 1999, UK/USA, 159 min.)

CRUISE KIDMAN KUBRICK. Yksi kaikkien aikojen suurimmista psykologisista elokuvista on myös erinomainen vaihtoehtoinen jouluelokuva. Koko juttu tapahtuu kolmen päivän aikana joulun alla. Juomapelinä voi ottaa vaikka huikan glögiä joka kerran kun näkee joulukuusen. Lopun joulua voi sitten miettiä, mitä kaikkea joulukuusi tässä mestariteoksessa mahtaa symboloida.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti