Naapurin jumalatar

Kesällä 1994 miljoonat nuoret miehet rakastuivat äkki arvaamatta keskellä pimeän elokuvasalin syliä. Bussikuskiin.

Jan De Bontin ohjaama Speed oli helteinen toimintaohjus, adrenaliininhimoisten toiveunien todeksi tuleminen. Siinä oli hyökyaaltomaista draivia, Oscar-palkitut äänitehosteet, Dennis Hopperin ja Jeff Danielsin kaltaisia hyviä luonnenäyttelijöitä sekä Keanu Reeves. Mikään edellä mainituista ei silti tehnyt elokuvasta poikkeuksellista. Lajitovereistaan Speedin erotti se, että sillä oli sydän: bussin rattia pyörittänyt ainutlaatuinen Sandra Bullock. Keanu Reeves ja Jan De Bontin ohjaajantaidot myivät lippuja, mutta Sandra Bullock myi julisteita. Miljoonien nuorten miesten seinille.

I want to know what I did so I can do it again and milk it for all its worth.

- Sandyn kiitospuhe MTV Movie Awardseissa 1995, joissa hän voitti Best Female Performance - ja Most Desirable Female -palkinnot

Emme me ihmiset ulkonäköön an sich ihastu - emme korkeisiin poskipäihin, hoikkiin vartaloihin tai voimakkaaseen leukaan ja paksuun tukkaan: ulkoiset ominaisuudet saattavat miellyttää silmää ja kiihdyttää hermoja, mutta ihastuminen suuntautuu siihen persoonallisuuteen, jonka heijastuma ulkonäkö on. Joskus se heijastuma on välittömästi pinnassa, joskus se on kätketympää. Todellisten elokuvatähtien lailla Sandra Bullockilla persoona ja ulkonäkö ovat yhtä, ja katsojan samaistuminen laskettavissa sekunnin murto-osissa.

Eipä sillä, että "Sandy" olisi koskaan kauneudessa pihtaillut, mutta hienon valkokangasnäyttelijän hänestä tekee luonteikkuus, kyky luoda illuusio tavallisuudesta valokuvamallin kuorissa. Olemisen helppous kameran edessä tarkoittaa muun muassa ensiluokkaista rytmitajua, minkä vuoksi Sandy on pistämätön komedienne - ei aina itsestäänselvyys kun puhutaan huumorista naiskauneuden yhteydessä. Tehdessään läpimurtonsa Sandy sai kaikki puhumaan itsestään sinä suloisena naapurin tyttönä, jota ei kai kenelläkään ole koskaan oikeasti ollut. "Naapurin tyttö" oli 29-vuotias. Ennen Speedia hän oli väläytellyt lahjojaan siellä täällä, hienoimmin Peter Bogdanovichin Nashville-draamassa The Thing Called Love (jonka kirjoitti muuan Carol Heikkinen), jossa Sandy varasti show'n muun muassa loppuaan lähestyvältä River Phoenixilta.

Kuusitoista vuotta myöhemmin River Phoenix on vain melankolinen muisto, mutta Sandy on maailman isoimpia tähtiä. Ja kun Sandy 7. maaliskuuta kuluvaa vuotta voitti Oscar-palkinnon parhaasta naispääosasta, miljoonien entisten nuorten miesten rinnassa hypähti. Mutta edellisenä päivänä Bullock oli palkittu Razzie Awardilla huonoimmasta naisnäyttelijäsuorituksesta. Erikoista on, että hän tuskin ansaitsi kumpaakaan palkintoa.

2009 oli millä tahansa mittareilla mitattuna ilmiömäinen vuosi Sandra Bullockille. Hän tähditti vuoden aikana kolmea elokuvaa, jotka tienasivat kotimaassaan yhteensä neljä ja puoli sataa miljoonaa dollaria. Jos lasketaan pois yksittäiset "Avatar-ilmiöt", tämä on varmasti historian huikein esitys naisnäyttelijän kassavetovoimasta. The Blind Side - elämä pelissä on kaikkien aikojen ensimmäinen USA:ssa yli 200 miljoonaa kerännyt elokuva, jonka mainosmateriaaleja kantaa pelkkä naistähden nimi. Ne kaksi muuta elokuvaa olivat The Proposal sekä Razzien tuonut All About Steve, joka sekin tuotti sentään 34 milliä.

Yksikään näistä leffoista ei ole hyvä.

Sandyn fanille tähän ei sisälly yllätystä: hänen uransa on ollut tasoltaan käsittämättömän häilyvä. Vaikka näyttelemisen taso on monesti kestänyt luokattomiakin olosuhteita, ei todellisia huippukohtia juuri ole. Esimerkiksi Speedin jälkeen tehty trilleri The Net on täysin unohdettava "13 tusinassa"-tapaus, jonka ainoa ansio on Sandyn valtavassa läsnäolossa. Todellisia mahalaskuja on ollut useita: Speed 2, Sodassa ja rakkaudessa, Jumalaiset jaja-siskot jne. Sandy-fanin elämä ei ole ihan helppoa ja Razzie Award viestitti myös vihaajien joukon laajuudesta. The Net on kuitenkin erinomainen esimerkki tyypillisestä Sandra-leffasta, sillä Sandy tuntuu erikoistuneen tekemään hyvää työtä muuten vaatimattomissa elokuvissa: Numeromurhat, Miss Kovis, 28 Days, Love Potion # 9, Kunniaton... Filmografian valopilkkuja ovat toki esimerkiksi draamoista Crash, actionereista Speedin lisäksi Demolition Man ja Sandy-komedioiden jalokivi While You Were Sleeping. Mutta 16 vuotta huipulla ja tässäkö kaikki?



Ja nyt auringonlaskusilmäinen, yhä siltä myyttiseltä naapurin tytöltä kuulostava Sandy Bullock on Oscar-voittaja. Vaikka hän tavoittaa hienossa kokovartalohahmotuksessa viimeistä nuottia myöten tietyn etuoikeutetun ihmistyypin ketään kumartelemattoman asenteen, ei näin helpoista rooleista The Blind Siden tasoisissa elokuvissa yleensä sentään Oscareita ojennella. Pikemminkin palkinto oli yhteisön kiitos huikeista dollarimääristä ja - Sandyna olemisesta.

Kaikki tähdet tekevät hyviä ja huonoja elokuvia. Mieluummin sitä kuitenkin katsoo huonon elokuvan, jossa on Sandra Bullock kuin huonon elokuvan, jossa ei ole. Sen äärellä viihtyy, kenen kanssa on hauskaa, ja kuin se tyttö naapurissa, Sandra on aina hauskaa seuraa - mikä oli myös todistettava: Sandyn Razzie-kiitospuhe. Nuff said.