Monroen päiväkirjasta, sivu 11
Pieni filmihullu menee suuren elokuvatapahtuman rengiksi Kirjamessujen ihmemaailmaan, jossa kohtaa monenlaisia omituisia olentoja. Tuolla on Kjell Westö ja tuolla Hynynen & Liimatta, välissä vuolaana virtaava ihmisjoki, jolle tyrkyttää Filkkareiden ohjelmaa. Monet ottavat kiinnostuneena, mitä piskuisessa esittelijäkopperossa tarjolla on. Hiljalleen filmihullu alkaa sokeutua, mutta se ei ole vaarallista laatua: ihmisten hahmot alkavat vain kadottaa piirteitään niin, että tuttujakaan kasvoja on vaikea heti tunnistaa.
SUURI HETKI
Lipuu jälleen ohi joukko. Siitä eroaa nainen, silmälasipäinen ja harmahtavahiuksinen. Filmihullu työntää tabloidia otettavaksi. Vaihdetaan pari sanaa ja sokeutuneilta silmiltä putoavat äkkiä suomut: HELENA YLÄNEN. Äkkiä aivan täpinöissään filmihullu tajuaa keskustelevansa elokuvakritiikin esikuvansa kanssa. Yläsestä ja Fräntistä on lähtenyt tälläkin harrastajalla syventyminen elokuvan ympärillä pyörivien ja hyörivien mielipiteiden hämähäkinseitteihin. 90-luvun alusta 2000-luvun puoliväliin, kun Ylänen jäi eläkkeelle, kävin Hesarin sivujen välitylsellä joka viikko antoisan keskustelun Kriitikon kanssa kulloisenkin viikon uutuuksista. Väitellen, joskus kinastellen, mutta useimmiten uutta ymmärtäen. Yläsen kanssa oli jopa miellyttävää olla eri mieltä, sillä kritiikin ydin ei ollut sanotussa, vaan puheen tavassa: Helena Yläsen teksteistä puuttui täysin itsekorostus ja kriitikoiden perisynti, tuomarointi. Ne oli kirjoittanut mieli, joka pyrki ennen muuta ymmärtämään näkemäänsä, miksi jokin oli niin kuin se oli, mitä oli haettu ja oliko se tavoitettu.
Myöhemmin aikomuksenani on käyttää taukoni kuuntelemalla mitä Peter von Baghilla on sanottavana uudesta Lajien synty -kirjastaan. Siitä ei kuitenkaan tule mitään, sillä osun täydessä katsomossa Yläsen viereen ja antaudumme vartin keskusteluun von Baghista, romanttisesta komediasta ja Kajaanin runoviikoista. Helena Yläsen teksteistä huokuva välittömyys on yhtä hänen persoonansa kanssa ja jutustelu on lopetettava vain jotta se ei ryöpsähtäisi yli äyräidensä.
Tämä on parempi muisto kuin yksikään nimikirjoitus voisi toivoa olevansa. Filmihullun loppukuu on pelastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti