Visa: 2.3. "Komedia, tai saako tälle nauraa?"

Monroen leffavisa 2.3.

1) Hudson hawks 33 pt. (6+4+6+3+0+6+6)
2) Big Geese 32,5 pt. (5)
3) Iguaanit 26 pt. (2+0+2+6+0+2+4)
4) Kongon kingit 22 pt. (3+6+5+4+4+3+3)
5) Savage Streets 19 pt. (5+2+3+2+5+4+2)
6) MA15 7 pt. (4+5+4+5+6+5+1)

#7 Monroen leffavisa 2.3. ”Komedia, tai saako tälle nauraa?” (56 pt.)

A/B+1C (16 pt.)

1. A) Mistä trilogiasta edesmennyt George Kennedy ehkä parhaiten muistetaan?
B) Mikä oli hänen hahmon nimi tuossa sarjassa?
C) Kuka näytteli tuota hahmoa tv-sarjassa, johon nuo elokuvat perustuvat?
2. A) Kuka näyttelee naispääosaa ja Waynen rakkaudenkohdetta Cassandraa elokuvassa Wayne's World?
B) Minkä nimisessä bändissä Cassandra soittaa elokuvassa?

3. A) Minkä niminen on Timo Koivusalon äskettäin ensi-iltansa saanut elokuva?
B) Mikä on Mel Brooksin viimeisin ohjaustyö?
4. A) Kuka näyttelee pääosaa elokuvassa Nunnia ja Konnia (Sister Act)?
B) Mistä maasta Eddie Murphyn hahmo prinssi Akeem on kotoisin elokuvassa Prinssille morsian/Coming to America (1988)?
5. A) Ketkä veljekset ovat Scary Movie -sarjan takana?
B) Mikä oli ensimmäinen elokuva National Lampoon –sarjassa?
6. A) Mikä oli Ghostbustersien auton kutsumanimi ensimmäisessä elokuvassa?
B) Kuinka monessa kokopitkässä, teatterilevityksen saaneessa elokuvassa David Zucker ja Jim Abrahams työskentelivät yhdessä?
7. A)  Mikä oli Judd Apatown esikoisohjaus?
B) Paluu tulevaisuuteen on klassikkoelokuva, mutta oli lähellä, että elokuvaa ei oltaisi tunnettu toisella nimellä. Minkä nimiseksi elokuvan tuottajat vaativat elokuvaa muutettavaksi? – Spaceman from Pluto.
8. A) Kuka toimi kertojana vuoden 2005 elokuvassa Linnunradan käsikirja liftareille?
B) Mikä komedia toi Alan Rickmanin ja Sigourney Weaverin yhdessä valkokankaalle?

II Kierros, naurunremakkaa. (15 pt.)

9. Mistä elokuvasta ja mitä hassua tässä tapahtuu kengille? (2 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=j4X7Wv70404 [0.25–1.42]
10. Minkä hassunhauskan elokuvan alusta ja kuka ohjasi elokuvan? (2 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=NiuBWPKHTPA [4.02-5.36]
11. Nimeä elokuva ja sen kaksi miespääosan esittäjää. (3 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=mvrXZkI3zE0 [0-1.26]
12. Mistä elokuvasta? (1 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=KoSmxnBXMGU [0.40-1.46]
13. Mistä elokuvasta ja ketä ohjaajanakin kunnostautunutta näyttelijää tässä kuullaan? (2 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=3ZCU4e-JBrw
14. Mistä klassikosta ja keitä kahta näyttelijää tässä kuullaan? (3 pt.) [0-1.33]
15. Nimeä elokuva ja näyttelijätär. (2 pt.) https://www.youtube.com/watch?v=CTRQqLdRR_M

III Kierros, vihjeet. (12 pt.)

16. Kuka koomikko?

4 pt. Tämä vuonna 1952 syntynyt koomikko on nähnyt ja tehnyt melkein kaiken. Hän on ohjannut, näytellyt, käsikirjoittanut, tuottanut, laulanut, tanssinut. Hän käsikirjoitti ensimmäisen elokuvansa The Beach Boys; It’s OK vuonna 1976. Muutama vuosi myöhemmin räjähtikin sitten pankki.
2 pt. Ja tuo pankki sijaitsi Chicagossa, jonne matkassa oli varsin monta ja hullunkurista mutkaa. Hänen esikoisohjaus (ja sattumoisin myös viimeinen ohjaus) on vuodelta 1991 nimeltä Nothing But Trouble. Kyseisellä koomikolla on pieni fiksaatio avaruusolentoihin.
1 pt. Hänen yksi ikonisimmista rooleista on toinen varsin tyylikkäistä veljeksistä, jota hän on näytellyt kahdesti. Hän on näytellyt myös vakoojaa Chevy Chasen kanssa, sekä haamunarauttajaa molemmissa kahdessa elokuvassa.

17. Kuka koomikko?

4 pt. Tämä koomikko on tehnyt myös oikeastaan kaiken mahdollisen, vaikka hän on syntynyt 1966. Miehen CV:n kuuluu näyttely, ohjaus, käsikirjoitus, sävellys, laulu ja oma tuotantoyhtiö. Hän käsikirjoittaa useimmat omat elokuvansa. Ensimmäinen näyttelysuoritus elokuvissa on elokuvasta nimellä Going Overboard.
2 pt. Tämän koomikon suoritukset ovat viimeisten vuosien aikana laskeneet enemmän kuin lehmän häntä kriitikoiden mielestä. Yksi hänen viimeisimmistä elokuvista sisälsi Al Pacinon Dunkin Donuts -mainoksen.
1 pt. Koomikon alkuajan tuotantoon kuuluu mm. elokuvat Billy Madison, Happy Gilmore ja Wedding Singer. Myöhempiä elokuvia on Grown ups, Click ja Pixels.

18. Mikä elokuva?

4 pt. Elokuvan ensamble on varsin huomattava, sisältäen mm. Alan Rickmanin, Janeane Garofalo ja George Carlinin. Elokuvan ohjaaja myös käsikirjoitti elokuvan ja näyttelee siinä, vaikka hänellä ei olekaan yhtään vuorosanaa elokuvassa. Hän myös kokosi kasan vanhoja tuttujaan aiemmista elokuvista mukaan tähän elokuvaan.
2 pt. Alanis Morissette tekee yhden harvoista elokuvarooleistaan kyseisessä elokuvassa. Ja rooli onkin varsin vahva tässä elokuvassa.
1 pt. Pääosissa nähdään Matt Damon, Ben Afleck, Chris Rock ja Salma Hayek.



Kirjallinen osio



Vastaukset.

1. A) Mies ja alaston ase/ Naked gun B) (etsivä/kapteeni) Ed Hocken C) Alan North
2. A) Tia Carrere B) Crucial Taunt
3. A) Risto Räppääjä ja Yöhaukka B) Dracula, verevä vampyyri
4. A) Whoopi Goldberg B) Zamunda
5 A) Wayansin veljekset B) Animal House
6 A) Ecto-1 B) 8
7 A) 40 Year-Old Virgin B) Spaceman from Pluto
8 A) Stephen Fry B) Galaxy Quest

9. Ei mitään menetettävää/Nothing to Loose, kengät syttyvät tuleen.
10. Beverly Hills Cop/Kyttä, Martin Brest
11. Suburban commando, Paul “Hulk” Hogan ja Christopher Lloyd
12. Anchorman/ Ron Burgundy
13. Poliisiopisto 3, Bobcat Goldthwait
14.The Odd Couple, Jack Lemmon & Walther Matthau
15. Paul & Kristen Wiig

16. Dan Aykroyd
17. Adam Sandler
18. Dogma

Kirjallinen osio:

Vuorosanat: 1. Animal House (1978), 2. The Wedding Singer (1998), 3. Arthur (1981), 4. Ghostbusters (1984), 5. Lethal Weapon (1987)

Hahmot: 1f, 2e, 3g, 4i, 5h, 6d, 7b. 8a, 9j, 10c.

I RANG MAMA Groundhog day, The Truman Show, The Big Lebowski.

Monroen Filkkaritärpit 2016

Filkkarit eli Tampereen elokuvajuhlat tulevat taas! Yksi suomen tärkeimmistä elokuvatapahtumista järjestetään tänä vuonna 9.-13. maaliskuuta. Luvassa on uutta, vanhaa, lyhyttä ja vähän pitkääkin elokuvaa reilun viiden päivän ajan. Festivaalit käynnistyvät keskiviikkona, mutta jo tiistaina 8. päivä nähdään elokuvateatteri Niagarassa muutama lämmittelynäytös.

Filkkareiden ohjelma on jälleen hyvin monipuolinen, ja oikeastaan kaikki näytökset ovat kiinnostavia. Alla muutama tärppi viikon ohjelmasta. Tietenkin kannattaa myös itse perehtyä ohjelmistoon ja etsiä omat suosikit esimerkiksi ohjelmalehdestä tai ohjelmakirjasta.

Yleisenä vinkkinä voisi antaa uusille festarivieraille, että kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia näytöksiä myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Aina takuuvarma näytös on tietysti myös sunnuntain Palkitut elokuvat.

Invalidihotelli (Hôtel des invalides)

LYHYTELOKUVAN KAANON: PARIISI
(pe 18 Niagara / la 12 Niagara)

Jatkuvista sarjoista oma suosikkini on kymmenettä kertaa järjestettävä Lyhytelokuvan kaanon. Klassikko-lyhäreiden historiassa tällä kertaa keskitytään Pariisi-aiheisiin leffoihin. Suur-ohjaajien Franjun, Lelouchin ja Ivensin dokumenttien lisäksi näytöksessä nähdään Albert Lamorissen fikto Punainen ilmapallo (Le ballon rouge), joka lyhytelokuvalle hyvin poikkeuksellisesti voitti Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta.
(Katso myös: Paris, oui! 1, Paris oui! 2)

PENELOPE SPHEERIS
(pe 16 Plevna / la 16 Plevna)
Penelope Spheeris on amerikkalainen ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan erityisesti musadokkareistaan The Decline of the Wester Civilization sekä kulttiklassikosta Wayne’s World. Filkkareilla nähdään Spheerisin lyhäreiden sarja, joka keskittyy hänen uransa alkuvaiheisiin. Luvassa on ainakin kokeellisuutta, anarkiaa ja dokumentaarista leikittelyä.
(Katso myös: Wayne’s World Live Cinema)

RAKE SPECIAL
(to 16 Niagara / pe 20 Niagara)
Raimo Silius on kuratoinut omaa Filkkareiden näytössarjaansa jo 20 vuotta. Raken näytökset koostuvat kotimaisten arkistojen unohtuneista helmistä. Tänä vuonna ohjelmaan kuuluu kolme dokumenttia suurista Tampereen kirjailijoista Lauri Viita, Eeva-Liisa Manner ja Hannu Salama.
(Katso myös: Arkiston aarteet 1, Arkiston aarteet 2)

Eeva-Liisa Manner - Runoista ja runoilijan töistä

KELAAMO

(pe 16 Pakkahuone) 

Tuoretta kotimaista lyhytelokuvaa nähdään Filkkareilla useissa erikoisnäytöksissä sekä kotimaisessa kilpasarjassa. Tämän vuoden kiinnostavimman kotimaisen kokonaisuuden tarjoaa kuitenkin nuorten elokuvaharrastajien verkkoyhteisö Kelaamon näytössarja, jossa nähdään muun muassa viime syksynä Artova Film Festivalilla palkittu Hanna Kaihlasen dokumentti Memory Mixtape.

BAFTA-EHDOKKAAT
(ti 18 Niagara / pe 18 Klubi) 

Valikoima Ison-Britannian Oscareiden eli Baftojen vuoden 2015 parhaan lyhytelokuvan ehdokkaista on kiinnostava katsaus uuteen Brittiläiseen elokuvaan.

OFF-TRE 2016

(la 15 Ravintola 931)

OFF-TRE on varsinaisesti Filkkareiden varjotapahtuma, jossa esitetään kuusi Tampereen elokuvajuhlilta virallisesti ulosjäänyttä elokuvaa. Tämä elokuva-alan hylkiöiden vaihtoehtonäytös järjestetään virallisen tapahtuman välittömässä läheisyydessä, eli elokuvateatteri Niagaran aulabaari 931:ssä. Suosittelenkin ottamaan lauantain iltapäiväkaljat täällä hyvien elokuvien äärellä!

(katso myös: Musavideorama)

Boston Apocalypse - read between the lies

Tom McCarthyn Spotlight


Massachusettsin Bostonista on tullut 2000-luvulla kuin huomaamatta amerikkalaisten elokuvantekijöiden lempikohde, kun USA:n varjopuolia halutaan käsitellä. Köyhässä valkokaulustyöläisten kaupungissa uskotaan perinteisiin, tuppisuisuuteen ja Celticsiin. Sekä katoliseen kirkkoon.

Viime vuosina valkokankaille on maalattu kaupungista masentava kuva. Kaikki alkoi vuonna 2003 Clint Eastwoodin menestyselokuvasta Menneisyyden ote (Mystic River), joka oli synkkä kertomus pedofiliasta ja murhasta. Kolme vuotta myöhemmin Martin Scorsese käsitteli The Departedissa kaupungin järjestäytynyttä rikollisuutta ottaen innoitusta kaupungin kuuluisimmasta rikollisesta, "Whitey" Bulgerista. Heti seuraavana vuonna Ben Affleck otti esikoisohjauksensa Gone Baby Gone aiheen samalta Dennis Lehanelta, joka oli kirjoittanut myös Menneisyyden otteen. Sillä kertaa kidnapattiin pikkutyttöjä. Meno on kaikissa Boston-elokuvissa ollut lohdutonta, ainoa, jolla oli hauskaa oli Jack Nicholson eikä hänellekään lopulta hyvin käynyt. Ja viime vuonna Boston sai selkäänsä kahdesti, ensin kun "Whitey" Bulger otettiin kunnolla suurennuslasin alle Scott Cooperin Black Massissä - ja sitten Tom McCarthy hakkasi viimeiset naulat arkkuun Oscar-palkitulla Spotlightillaan, joka kertoi bostonilaisille, että se ainoa kunnollisuuden linnake, mikä heidän kaupungissaan oli jäljellä - katolinen kirkko - on kaikkein pahin. Celticsin viimeisestä mestaruudestakin on jo kahdeksan vuotta. Onneksi on edes Matt Damon.

Spotlight on The Hateful Eightin ja Anomalisan vanavedessä parasta amerikkalaista elokuvaa viime vuodelta. Se on kristallinkirkkaasti kerrottu näytelmä Boston Globe -sanomalehden Spotlight-osaston pitkäjänteisestä tutkivasta journalismista, joka 15 vuotta sitten paljasti katolisen kirkon kytkökset pedofiliaan kaupungissa "verhot edestä vetäen" (kreik. apokalypsi).


Spotlight on viisikymppisen Tom McCarthyn viides ohjaus. McCarthy on toiminut Hollywoodissa käsikirjoittajana sekä näyttelijänä pikkurooleissa, mutta kunnianhimoisissa elokuvissa, kuten Good Night, and Good Luck., Syriana, Kaikki kuninkaan miehet, Michael Clayton, Isiemme liput - sekä Perhe on pahin. Syvimmiltään McCarthy on kuitenkin elokuvantekijä, ja elokuvillaan The Station Agent (2003), The Visitor (2007) ja Win-Win (2011) hän on ansainnut paikkansa amerikkalaisen elokuvan suurena humanistina. Älykäs ja hallittu Spotlight ei tee mitään muuta kuin vahvistaa tätä asemaa.

Elokuvaohjaajana McCarthy ei ole suuri visualisti. Sen sijaan hän panostaa kaikkensa ihmisiin. Näyttelijätyö on kaiken A ja O, mikä tarkoittaa myös dialogin viilaamista niin luonnolliseksi kuin mahdollista. McCarthyn sukulaissieluihin lukeutuu myöskin näyttelijätaustainen Todd Field, vavahduttavien In the Bedroomin (2001) ja Little Childrenin (2006) ohjaaja. Molemmat loistavat paitsi näyttelijäohjaajina myös kirjoittajina.


Spotlight on ryhmäkuva. Se kuvaa huipputoimittajien "erikoisyksikköä", ammattilaisia, jotka ottavat työnsä hyvin vakavasti. McCarthy ohjaa ensemble-kohtaukset niin taitavasti, että niihin kätkeytyvä taito...kätkeytyy. Erittäin hyvin. Puolen tusinan egoistisen, eri temperamenteilla varustetun niminäyttelijän blokkaaminen pienessä huoneessa on paljon vaikeampaa kuin tulee ajatelleeksi, mutta McCarthy saa tempun näyttämään helpolta. Mark Ruffalo (jolla on tämän, A Normal Heartin, Foxcatcherin, Kostajat 2:n ja Infinitely Polar Bearin jäljiltä ilmiömäiset viimeiset puolitoista vuotta) ja Rachel McAdams päätyivät Oscar-ehdokkaiksi enemmän tai vähemmän koko kastin puolesta. Michael Keaton on erinomainen legendaarisena "Robby" Robinsonina. Allekirjoittaneen suosikki on uudeksi päätoimittajaksi palkattu ulkopuolinen Liev Schreiber, joka esittää katolisen kaupungin pääuutiskanavan juutalaista pomoa. Aina aliarvostettu näyttelijä tekee ihmeitä epäkiitollisessa roolissa huokuen valtavaa sisäistä voimaa äärimmilleen hillityssä suorituksessa. Koko kastista Schreiber tekee eniten tekemällä vähiten.

Aivan yhtä hyvä Spotlight ei ole kuin McCarthyn piskuinen mestariteos The Station Agent. Spotlight on pikemminkin älykäs kuin persoonallinen, taitava kuin kaunis. Mutta tendenssielokuvana se avaa aihettaan paljon syvemmältä kuin vastaavat elokuvat yleensä, ja se tekee sen tehokkaasti. Spotlight oli ansiosta Oscar-ehdokkaana leikkauksestaan (kaikki ohjaajan elokuvat editoinut Tom McArdle). Loistavasti jäsenneltynä Spotlight on myös jälleen kerran osoitus siitä, miten vahva väline elokuva onnistuessaan on painettuun sanaan verrattuna. Spotlight tuo todellisen maailman ihmiset silmiemme eteen uhreista poliitikoihin, väärintekijöistä kertomisen ammattilaisiin. Ennen muuta Spotlight onkin hieno tutkielma journalismista, sen ehdoista ja mahdollisuuksista. Sen roolista maailmamme jäsentäjinä.

Oscar-viikko (7/7): 5 syytä miksi David Langin pitää voittaa (Youth-arvostelu)

Paolo Sorrentinon Nuoruus (Youth)

Nuoruus on viimeisen vuoden nautittavimpia elokuvia. Alakuloinen pohjavire peittyy kerronnan iloa säteilevään ohjaukseen, missä visuaaliset motiivit ovat Paolo Sorrentinon uran jännittävimpiä. Lopputuloksena Nuoruus on paljon parempi kuin Oscar-juhlittu Suuri kauneus (La grande bellezza, 2013), jonka ansiot hukkuivat poskettomaan ylipituuteen.

Nuoruus on kuvattu samassa Waldhaus-hotellissa Sveitsin Alpeilla, joka nähdään Olivier Assayasin Clouds of  Sils Mariassa (2014). Elokuva assosioituu toiseenkin vuoden 2014 elokuvaan, Ruben Östlundin Turistiin, kertoessaan Alpeilla arjesta irtautuneiden lomalaisten hieman epätodellisesta ajasta. Päähenkilö on Michael Cainen virheettömästi esittämä säveltäjä, joka on vetäytynyt eläkkeelle vaimonsa menetettyään. Juhlittu säveltäjä viettää aikaansa sveitsiläisparantolassa lähinnä nuoruudenystävänsä, Harvey Keitelin (joka ei ole ollut näin hyvä aikoihin) esittämän amerikkalaisen elokuvantekijän kanssa menneistä ajoista jutellen. Cainen vastaeronnut tytär (Rachel Weisz) yrittää parhaansa mukaan huolehtia viimeisistä säikeistä, jotka vielä liittävät Cainen tämän entiseen elämään konserttisalien keskipisteenä.

Paolo Sorrentino on vasta 45-vuotias, mutta useat hänen elokuvistaan käsittelevät vanhenemista ja kuolemanpelkoa. Nuoruus syöksyy suorimmin asiaan. Caine ja Keitel ovat molemmat luovuttaneet elämän suhteen, vaikka toinen heistä ei ole sitä itse vielä tajunnut. Alppien epätodellisessa idyllissä on helppo unohtaa todellisen elämän olemassaolo. Tästä ristiriidasta elokuvaan syntyy jännittävä viritys, missä raskaat aiheet saavat keveän, valoisan käsittelyn.

Täydellinen elokuva ei Nuoruus ole. Dialogi on yleensä - kuten Suuressa kauneudessakin - pikemminkin nokkelaa kuin syvällistä; tämä ei tosin kauheasti haittaa, kun äänessä on kaksi tällaista mestaria. Nuoruus on edeltäjänsä lailla ylipitkä, mutta tällä kertaa olisi vain toivonut, että Sorrentino olisi noudattanut mottoa "kill your darlings". Sorrentino on yhtä rakastunut monologeihin kuin J.J. Abrams linssiheijastuksiin. Weisz tekee aina hienoa työtä, mutta hänen raadolliseksi tarkoitettu monologinsa isälleen ei yksinkertaisesti toimi, koska tuo kaikki on jo kuultu - yleensä Bergmanin elokuvissa, joiden tasolle Sorrentino ei ihailustaan huolimatta yllä.

Luca Bigazzin kameratyö on periaatteessa tuttua juttua tarjoilevan Nuoruuden silmiinpistävin ansio. Rajaukset ovat jatkuvasti innovatiivisia ja valtavirrasta poikkeavia. Nuoruutta katsoo kertakaikkiaan mielellään, vaikka mitään ei tapahtuisikaan. Nuoruus tuntuu elokuvalliselta parhaalla mahdollisella tavalla.

Caine ja Keitel kohtaavat parantolassa joitakin mielenkiintoisia henkilöitä. Paul Dano, jolla on tämän ja Love & Mercyn jäljiltä takanaan loistava vuosi, tekee hienon muotokuvan nuoresta näyttelijästä, jolla on jotain opetettavaa Cainelle. Vanhuksia muistuttaa nuoruuden menetetyistä iloista hengästyttävän upea Miss Universumia esittävä romanialaismalli Mădălina Diana Ghenea, jonka alaston pulahdus kylpylässä on vuoden 2015 hienoimpia elokuvakohtauksia. Ghenea omistaa kypsällä näkemyksellä ohjatun kohtauksen, missä kerrotaan enemmän erotiikasta, katseesta sekä miesten ja naisten viettisiteistä kuin missään pitkiin aikoihin - ei sitten Fellinin ja kumppaneiden inspiroituneimpien päivien?

Kuten mainittu kohtaus, koko elokuva on ennen kaikkea esteettinen nautinto pimeässä salissa. Tämä nautinto laajenee myös musiikkiin. David Lang, jonka musiikkia kuultiin jo Nuoruuden edeltäjässä, on Oscar-ehdokkaana vuoden parhaasta elokuvasävelmästä kappaleestaan Simple Song #3. Se ansaitsee tulla palkituksi, tässä viisi syytä miksi.

David Lang

1) Simple Song #3 on ehdokkaista paras. Jos sysätään makuasiat sivuun, on kappale viisikosta rakenteeltaan taidokkain ja musiikilliselta ajattelultaan kypsin. Laulu ei ole poppia, vaan tulee taidemusiikin puolelta: sen esittää huippusopraano Sumi Jo.

2) Simple Song #3 ei ole ehdokkaana, koska sen esittäjä on julkkis. Tämän vuoden ehdokkaat ovat itse asiassa tavallista korkeatasoisempia. Yhtäkään Disney-musikaalilässytystä ei kuulla. Heikoin ehdokkaista on Golden Globen voittanut, ikävystyttävän pateettinen Bond-tunnari Writing's on the Wall, esittäjänä jostain tuntemattomasta syystä suosittu Sam Smith. Kummoinen ei ole toinenkaan ennakkosuosikki, Lady Gagan Til It Happens to You, tendenssiballadi USA:n niin sanottua "raiskauskulttuuria" propagoivasta kohudokumentista The Hunting Ground. Kappaleen melodia on laahaava, mutta kiusallisinta ovat puskuritarraviisautta viljelevät sanat. Lady Gagakaan ei ole vokalistina parhaimmillaan.

Sen sijaan The Weekndin Fifty Shades of Grey -biisi Earned it ei ole hassumpi. Allekirjoittanut olisi silti - pinnallisuutensa osoittaen eli ei - nostanut samasta elokuvasta mieluummin esiin jättihitti Love Me Like You Don, jonka tarttuvuutta tai Ellie Gouldingin hyvyyttä ei voi kieltää.

Ja sitten on Racing Extinction -dokkarista (tämä on Oscar-historian 1. kerta, kun tässä sarjassa on ehdolla kaksi dokumenttia) J. Ralphin ja Antonyn/Anohnin Manta Ray. Ei siinäkään pahaa ole, jos tämä äärettömän kaunis, Erik Satie -vaikutteinen kappale, jota Anohni "säveltää" pelkästään omalla, viiltävällä äänellään, voittaa.

3) Simple Song #3:n pitää voittaa, koska David Lang. En muuten sanonut, että kaikkien syiden pitäisi olla hyviä. Mutta asian voi muotoilla toisinkin: Langin voitto auttaisi uskomaan Oscareihin edes vähän. 59-vuotias amerikkalainen Lang on toista maata kuin kilpakumppaninsa. Hän kuuluu tämän ajan arvostetuimpiin nykysäveltäjiin. Palkintokaapista löytyy mm. Pulitzer. Olisi ylentävää, jos Oscar-äänestäjillä olisi silmää korvaa tällaiselle sofistikoituneisuudelle.

4) Simple Song #3:n pitää voittaa, koska Youth ansaitsee lohdutuspalkinnon. Youth olisi ansainnut edes hieman enemmän huomiota AMPASilta. Esimerkiksi kuvausehdokkuus olisi ollut paikallaan.

5) Tärkein syy, miksi Simple Song #3 ansaitsee Oscarin muihin ehdokkaisiin nähden, on, että sitä käytetään oikeasti osana elokuvaa eikä pelkästään koristeena lopputeksteissä. Cainen säveltäjähahmo osoittautuu elokuvan myötä yhden hitin vangiksi. Eräs tärkeä juonne tarinassa on yritys saada Caine esittämään kuuluisan sävellyksensä vielä kerran ja miksi se on Cainelle mahdotonta. Kappaleen "tarina" on Nuoruuden kaunein ja koskettavin osa, ja se tarina saa hienon lopetuksen.

Sitten kun vielä Ennio koppaisi oman pystinsä, niin voisi taas nukkua yönsä rauhassa. Mădălinasta uneksien.