Mad Max 2 Cinemadrome 10:n helmenä

From the maker of Happy Feet and Happy Feet 2!

Tampereen oma kauhu- ja sekoiluleffafestivaali Cinemadrome saapuu jälleen tarjoamaan suojaa epäilyttävältä kevätauringolta. Se on omalla, tarpeellisella tavallaan iloinen asia. Tänä vuonna Dromeen voi valmistautua henkisesti ottamalla varaslähdön jo tiistaina Tulliklubilla, jossa seurataan Suomessakin käyneen kulttiohjaaja Richard Stanleyn (Hardware, Dust Devil) yrityksiä saada Tohtori Moreaun saari filmattua Marlon Brando pääosassa parikymmentä vuotta sitten. Lost Soul -dokumentti kiinnostaa väistämättä kaltaistensa kulissien taakse kurkistusten lailla.

Prologin jälkeen tämän vuotisessa festivaalissa päästään perjantaina lämmittelemään modernin saksalaisen kauhun (antologiaelokuva German Angst ja vhs-Nekromantik 2) sekä digi-Plan 9:n parissa ennen kuin lauantaina päästään kunnolla asiaan.

Illan ja festivaalin tämänkertainen kohokohta on George Millerin edelleen huikea Mad Max 2, jonka katsominen virittää kaiken lisäksi oikeaan mielentilaan tuloaan tekevää Mad Max: Fury Roadia varten. Millerin apo-saagan toinen osa paljasti ensimmäisen pelkäksi sormiharjoitukseksi ja löysi aiheen oikeat viritykset sekä maailmanvisiostaan että monenlaisista automobiileistaan. Saapa nähdä, onko lupaavalla trailerilla höystettyyn digi-Maxiin saatu vanhan klassikon käsinkosketeltavaa aidon tekemisen tuntua.



Mad Maxin varjossa lauantaina tapahtuu kankaalla paljon muutakin mielenkiintoisen tuntuista. Everly näyttää Salma Hayekin actionbeibenä - kuka hullu sen haluaa missata? Illan ohjelman täydentää kaksikko kalkkunaosastolta. Jos eteläafrikkalainen Kill Or Be Killed (1976) onnistuu lunastamaan lupauksensa edes puoliksi...se on jo aika trippi. "Tarinassa" on Afrikkaan (joka lienee maa?) paennut natsiparoni, jota jäytää Saksan karatejoukkueen vuoden 1936 koti-Olympialaisissa kärsimä tappio. No totta kai. Siispä revanssia lähdetään hakemaan kaappaamalla huippu-martial-taiteilijoita ympäri maailman ja...niin. Vau.

Jotta tämä ei riittäisi, nähdään keskiyön näytöksenä Tarantinon fanittaman Antonio Margheritin suunnilleen Kubrickin 2001:n ja Tarkovskin Solariksen tasolle kohoava scifi-opus War Between the Planets, joka vuonna 1966 valmistuneena edeltää täysin varmana vaikutteiden antajana kumpaakin juhlittua alan merkkiteosta. Eikä siinä kaikki, sillä juoneltaan War Between the Planets on sekä Deep Impactin että Armageddonin esikuva. Kyllähän tällaista menoa odottaa väkisinkin vesi kielellä ja ilomielellä. 24.-25.4. Niagarassa. Sitä odotellessa suositellaan tsekkamaan henkeen sopivasti tämä nerokas (ja suomalaisvalmisteinen) uudelleenleikkaus George Andrew Romeron esikoisesta.

Manoel de Oliveira, 1908-2015: ainutlaatuinen matka

Kun Portugalin kansallisaarre Manoel de Oliveira kuoli huhtikuun 2:na 106 vuoden iässä, päättyi yksi elokuvan historian suurimmista retkistä. Jotain paljon puhuvaa nykyajasta tosin kertoo se, että ainutlaatuisen elokuvantekijän poismeno hukutettiin ilmoitusasiana informaatiotulvaan. Eurooppalaisen taideohjaajan kuolema ei yltänyt IMDb:n etusivulle eikä esimerkiksi yksikään seuraamistani elokuvablogeista noteerannut asiaa (yhtä viitteellistä poikkeusta lukuun ottamatta). De Oliveira oli kulttinimi sanan parhaassa ja eksklusiivisimmassa merkityksessä. Hän edusti piskuista elokuvamaata ja teki kompromissittomasti elokuviaan pienelle cinefiili-yleisölle. Suomeen hänen 30 näytelmäelokuvan tuotannostaan levitykseen pääsi vain vuonna 2001 Ranskassa valmistunut Menen kotiin (Je rentre à la maison), sanattomaksi vetävä, hiljaisen vaativa mestariteos veteraaninäyttelijästä, jonka etabloitunut elämänkatsomus tuhoutuu perhetragedian myötä.

Menen kotiin onkin sitten kaiken kaikkiaan toinen de Oliveiran ohjaus, jonka olen ollut tarpeeksi onnekas näkemään. Se toinen on O Estranho Caso de Angelica (2011), jonka Sodankylän elokuvajuhlat (mikäpä muukaan?) toi ohikiitäväksi hetkeksi Suomen rajojen sisäpuolelle pari, kolme vuotta sitten.

Näiden parin näytteen perusteella olen valmis yhtymään de Oliveiran tuntijoiden mielipiteeseen siitä, että emme tässä kuussa menettäneet vain maailman iäkkäimmän, vaan myös aivan parhaisiin kuuluvan elokuvantekijän. De Oliveiran uskomaton ura elokuvassa on kuin jostakin Italo Calvinon tarinasta.

Yhdestä näkökulmasta de Oliveiran uran voi nähdä esimerkkinä taiteilijan ja diktaattorin kaksinkamppailusta. Nuoruudessaan erinomaisena urheilijana huomiota herättänyt de Oliveira kiinnostui elokuvasta 1930-luvun alussa, päätyen näyttelijäksi Portugalin ensimmäiseen äänielokuvaan. Ennen esikoispitkäänsä Aniki-Bóbóa (1942), hän teki useita, merkittäviksi luonnehdittuja lyhytdokumentteja. Esikoinen otettiin hyvin vastaan, ja tänä päivänä sitä pidetään portugalillaisen elokuvan suurena klassikkona. Ja sitten - ei mitään 14 vuoteen. Syypää tähän oli valtaa pitänyt António de Oliveira Salazar, joka kaikkien diktaattorien tavoin vieroksui omaleimaiselta ja yksilölliseltä vaikuttavaa taidetta eikä ajan henki näin ollen suosinut lahjakkuuden hankkeita. Manoel de Oliveiran elokuvaura käynnistyikin varsinaisesti vasta Salazarin vuonna 1970 tapahtuneen kuoleman jälkeen; siihen saakka de Oliveira elätti itsensä toimimalla isänsä perustamassa sähkölaitoksessa. Tänä aikana valmistui 8 elokuvaa, joista vain kaksi pitkiä: toinen fiktio ja toinen dokumentti.

Ainutlaatuisen vaiheen elokuvan historiassa de Oliveira saavutti 70 vuotta täytettyään, jolloin vasta hän kävi kunnolla työhön käsiksi alkaen tuottaa elokuvia yksi per vuosi -tahdilla. 73:nnen ja 93:nnen syntymäpäivänsä välissä hän ohjasi ja käsikirjoitti 17 pitkää näytelmäelokuvaa (joista yksi 7-tuntinen) ja lisäksi sormiharjoituksia lyhyemmässä muodossa. Tämän jälkeen hän jatkoi. 90 täytettyään de Oliveiraa kohdeltiin festivaaleilla ja muissa asiantuntijapiireissä mestarina, joka kantoi hyllyt täyteen elämäntyöpalkintoja. Kilpailupalkintojakin tuli mm. Cannesista ja Venetsiasta.


Elokuvantekijänä Manoel de Oliveira sukkuloi läpi laajan tyylikirjon ja liikkuen aiheesta ja ajankohdasta toiseen. Menen kotiin, helposti lähestyttävästä arkirealismistaan huolimatta, antaa kuvan melko vakavasta isojen aiheiden pohdiskelijasta, mutta suuri osa ohjaajan töistä tunnetaan satiirisista kosketuksistaan. De Oliveira oli älykköohjaaja ja tyyliniekka, joka ei tarvinnut liikkuvaa kameraa näyttääkseen nuoremmilleen kaapin paikan. Hän filmasi usein intellektuelleja kirjallisia aiheita ja vaati paljon sekä itseltään että katsojiltaan. Eipä paljon esimerkillisempää elokuvataiteilijaa osaisi etsiä. Hänellä oli myös mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita, joista yllättävämpiin kuuluu John Malkovich, joka esiintyi kolmesti (mukaan lukien Menen kotiin) maestron ohjauksessa.

Manoel de Oliveira kuoli saappaat jalassa. Saatuaan 105-vuotiaana kaksi lyhäriä ilmoille, hän kaatui kesken jälleen uuden hankkeen. Viimeisen sanan hän säästi itselleen: ohjeidensa mukaisesti elokuva nimeltä "Muistoja ja tunnustuksia" saa julkisen ensi-iltansa vasta nyt, tekijänsä kuoleman jälkeen.

VISA 1.4. “1.4.”

TULOKSET

1. Some Like it Not 21 pt. (6)
2. Aprilli-Iguaanit 18 pt. (5)
3. Savage Streets 13 pt. (4)
4. Kongon Kingit 10 pt. (3)
5. Peter Lorren silmät 8 pt. (2)

VISA 1.4. “1.4.” (max. 48 pt.)

Perustrivia (8 pt.)

1. Minkä Agatha Christietä lainanneen elokuvan Fred Walton ohjasi vuonna 1986? (1 pt.)
2. Mikä näistä ei ole Spencer-Hill-elokuva: A) Luoja armahtaa - minä en B) Mutaa kuonoon! sano virtahepo C) Turpa kiinni, krokotiili! D) Banaanipojat hula-hula-saarella (1 pt.)
3. Kuka seuraavista on voittanut eniten Oscareita: A) Stanley Kubrick B) Orson Welles C) Martin Scorsese? (1 pt.)
4. Miksi Pierre Boulle voitti Oscarin Kwai-joen sillan käsikirjoituksesta, vaikka hän ei edes puhunut englantia? (2 pt.)
5. Nimeä ohjaajat: A) Huhtikuu on kuukausista julmin B) Ihana huhtikuu (1991) C) Vares - huhtikuun tytöt. (3 pt.)

A/B (10 pt.)

6. A) Kuka näyttelee miespääosaa Hitchcockin Köydessä? B) Kuka näyttelee naispääosaa Hitchcockin Veneessä?
7. A)  Kuinka monta Uuno Turhapuro -elokuvaa Spede Pasanen ohjasi? B) Mikä on historian pitkäikäisin elokuvasarja?
8. A) Mitä Rita Hayworth -elokuvaa Shawshankin vangit katselevat? B) Minkä elokuvan päähenkilön eloon jäämisestä Samuel L. Jackson ja Kevin Spacey väittelevät trillerissä Neuvottelija?
9. A) Agatha Christie -klassikko 10 pientä neekeripoikaa on filmattu useasti. Kuuluisimpia näistä on René Clairin v:n -45 versio. Mikä on sen body count? B) Mikä on aihetta kierrättäneen slasherin, Aprillipäivä, body count?
10. A) Mitä Greta Garbo halusi legendaarisesti monessa elokuvassaan? B) Mistä James Coburnin tähdittämästä kulttielokuvasta Theodore J. Flicker tunnetaan?

Äänet/musat (22 pt.)

11. Mistä tässä ääninäytteessä on kyse ja mihin elokuvaan tämä liittyy? (2 pt., https://www.youtube.com/watch?v=2QUacU0I4yU 1.02-2.17)
12. Nimeä yksi elokuva, jossa tätä sävelmää on käytetty? (2 pt., https://www.youtube.com/watch?v=EuO6j7y0gYk )
13. Elokuva, ohjaaja, valmistusmaa ja kohtauksen tapahtumapaikka? (4 pt., https://www.youtube.com/watch?v=_d5X2t_s9g8 5.31-6.55)
14. Kuka taidemusiikin elävä legenda on säveltänyt tämän teeman, mihin vuoden 2007 elokuvaan ja kuka ohjasi? (3 pt., https://www.youtube.com/watch?v=SAGjvmeyKTQ )
15. Elokuva? (1 pt., https://www.youtube.com/watch?v=opCf3mp24dE 0.19-1.37)
16. Mistä elokuvasta, nimeä esittäjä? (2 pt., https://www.youtube.com/watch?v=k2SPeEeCj3I )
17. Elokuva ja 2 näyttelijää? (3 pt. https://www.youtube.com/watch?v=p0Gwe5gKgjo 0.20-1.36)
18. Elokuva, laulaja ja ohjaaja? (3 pt., https://www.youtube.com/watch?v=A_2HaVGvXdg 0.55->)

Vihjeet (8 pt.)

19. Kuka koomikko?
4 pt. Kuoli vuonna 2002 93-vuotiaana, samana päivänä kuin Dudley Moore ja Billy Wilder. Esiintyi elokuvassa ensimmäisen kerran vuonna 1914. Parin poliitikon jälkeen hän oli ensimmäinen televisiossa esiintynyt viihdyttäjä. Tämä tapahtui vuonna 1929. Meni naimisiin neljästi, Joyce Matthewsin kanssa kahdesti. Hänellä sanottiin olevan Hollywoodin isoin penis.
2 pt. Teki sivurooleja sellaisissa elokuvissa kuin Otto Premingerin Margin for Error, Mieletön, mieletön maailma, Muppet-elokuva ja Broadway Danny Rose, jossa esiintyi itsenään.
1 pt. Hänen varsinainen leipälajinsa oli stand up, missä hän kuului alan suurimpiin legendoihin. Hän vastasi myös television ensimmäisestä megailmiöstä, komediashow’sta Texaco Star Theatre, jonka kautta hänen sanottiin myyneen enemmän televisioita USA:ssa kuin kenenkään muun. Hän esiintyi myös Batman-tv-sarjassa hajuvesirikollinen Louie, the Lilacina.

20. Mikä hämmästyttävä perhe Quebecistä?
4 pt. Perheen siskoista yksi oli naimisissa Howard Hawksin kanssa, toinen tuottajalegenda Irving Thalbergin. Yhdysvaltain elokuva-akatemia palkitsi heidän veljensä Douglasin vuosien 1930 ja 1964 välisenä aikana seitsemällä virallisella Oscarilla ja viidellä muulla tunnustuksella saavutuksista äänittäjänä ja erikoistehosteiden kehittäjänä.
2 pt. Thalbergin vaimo tunnettiin MGM:n kuningattarena, joka 30-luvulla sai 6 Oscar-ehdokkuutta ja voitti pystin elokuvasta The Divorcee vuonna 1930 - samassa gaalassa hänen veljensä voitti ensimmäisen Oscarinsa. Muita elokuvia Hän joka saa korvapuustit, Marie Antoinette, Romeo ja Julia sekä Let Us Be Gay.
1 pt. Siskosten etunimet olivat Athole ja Norma. He esiintyivät yhdessä pikkumykkäklassikossa The Flapper vuonna 1920. Sisaruksista viimeisenä kuoli Athole, 84-vuotiaana mielisairaalassa. He eivät ole sukua Simpsonien Mr. Burnsille*.

VASTAUKSET

1. Aprillipäivä (April Fool’s Day)
2. C, jossa ei esiinny Terence Hill
3. KOMPAKYSYMYS: ei kukaan - jokainen on voittanut yhden
4. Romaanin kirjoittaneena hän toimi “fronttina” käsikirjoituksesta vastanneille mustalistalaisille Carl Foremanille ja Michael WIlsonille
5. A) Anssi Mänttäri B) Mike Newell C) Lauri Törhönen

6. A) James Stewart B) Tallulah Bankhead
7. A) 2: UT - kaksoisagentti ja UT:n poika B) James Bond -elokuvat
8. A) Gilda B) Etäisten laaksojen mies (Shane)
9. A) 8 B) 0
10. A) Olla yksin B) C.E.A.:n takaa-ajama (The President’s Analyst)

11. Marlon Brando kieltäytyy Kummisedästä saamastaan Oscar-palkinnosta
12. Katukuvia/Street Scene (2 pt., alunperin) - I Wake Up Screaming, The Dark Corner, Kiss Of Death, Where The Sidewalk Ends, Cry Of The City, Gentleman's Agreement, How To Marry a Millionaire (1 pt.)
13. Vastarinnan melankolia/Werckmeister harmóniák, Béla Tarr, Unkari, baari/kapakka
14. Krzysztof Penderecki, Katyn, Andrzej Wajda
15. She’s the Man
16. Lost in Translation, Happy End
17. Hevosen sulat/Horse Feathers; Groucho & Chico Marx
18. Frank, Lenny Abrahamson, Michael Fassbender

19. Milton Berle
20. Shearer (* Harry Shearer)

Miksi Skyfall ei ole historian paras "bond"?

 

Sen pitäisi olla. Skyfallilla on ohjaimissaan sarjan historian ylivoimaisesti lahjakkain ohjaaja, kuvaajana maestro Deakins, käsikirjoitustiimistä löytyy mm. kolminkertainen Oscar-ehdokas, ja näyttelijät ovat huippuluokkaa: esimerkiksi Javier Bardem lyö pöytään sellaiset kortit, että haastajat parhaan Bond-pahiksen kisassa ovat hyvin, hyvin harvassa.

Ja onhan Skyfall hyvä elokuva. Bondina erinomainen. Sam Mendes kuroo kasaan paketin, joka on elokuvallisesti tyydyttävä muutenkin kuin Bond-asteikolla. Se saattaa olla visuaalisesti kaikkien aikojen kaunein toimintatrilleri.

Miksi siis valittaa?

Koska laadukkuudestaan huolimatta Skyfall ei jostain syystä tunnu osastensa summalta. Skyfall on ilman muuta jokaisella osa-alueella toista luokkaa kuin oma suosikkini Bondien joukossa, Elä ja anna toisten kuolla (1973), mutta sielunsa ytimessä Skyfall on vanhan klassikon rinnalla - epäaito.

Mitä ohjaajaan tulee, Sam Mendesistä voi sanoa monenlaista, mutta romantikkoa hänestä ei saa yrittämälläkään (ja hän yritti sarjakuvafilmatisoinnissa Matkalla Perditioniin). Bond-elokuvat ovat romanttista eskapismia. Eivätkä ne ole sitä pelkästään tarinoiltaan tai henkilöhahmoiltaan, vaan myös maailmankuvaltaan. Tässä mielessä Mendes on Bond-elokuvaan vähän liian nerokas näkijä, jonka maailmankatsomus on modernin ironinen, terävänäköinen ja kyyninen. Liian psykologinen.



Psykologinen lähestymistapa Ian Flemingin sankariin oli avainasemassa, kun elokuvahistorian pitkäikäisintä ja menestyneintä elokuvasarjaa lähdettiin hyvin suunnitelmallisesti uudistamaan Pierce Brosnanin kauden jälkeen. Martin Campbellin Casino Royalessa (2006) oli kuitenkin jäljellä vielä se ratkaiseva ripaus anti-psykologista romantismia, joka Skyfallista puuttuu jo täysin. Skyfallissa Bond pistetään jopa tekemään sana-assosiaatiotestiä. Mutta koska kaikkien tuntemalta hahmolta ei ole hennottu riisua pois yli-inhimillisiä valmiuksia, psykologinen poraus Bondin pään sisään jää teennäiseksi ja pinnalliseksi. Psyyken vahvuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että selviää hengissä rintaan osuneesta kiväärinluodista ja kymmenien metrien putoamisesta jokeen.

Isompi tekijä Skyfallin yllä leijailevassa epäaitouden tunteessa ovat assosiaatiot, joita tekijöiden piirtämä kuva uuden ajan James Bondista katsojassa välittömästi herättää. Ensimmäinen näytös, jossa Bond "kuolee" ja herää jälleen henkiin, on suoraa lainaa Jason Bournelta - mihin "uutta" Bondia on verrattu aiemminkin. Vielä voimakkaampi viittauskenttä syntyy elokuvan mittaan Lepakkomieheen. Käy ilmi, että Bruce Waynen lailla Bond on lapsena orpoutunut - hän jopa katoaa vanhemmistaan kuultuaan kahdeksi päiväksi omaan "luolaansa" ja palaa sieltä muuttuneena. Skyfallin epilogin alussa Bond nähdään seisomassa katolla katsomassa yli oman Gothaminsa... Tässä alkaa olla vähän liikaa ns. konnotaatiokenttää.

Bond-franchisen aivoriihen tarkoitusperät tavaramerkkinsä modernisoimisessa ovat ymmärrettävät ja loogisetkin, mutta he ottavat itsensä jo hieman liian vakavasti. Psykologisen realismin ymppääminen 50-vuotiaaseen action-hahmoon syö siihen elimellisesti kuuluvaa hauskuutta ja taka-ajatuksettomuutta: vaikka strategia voisi toimia jossain muussa ympäristössä, Bondin kohdalla se tuntuu väkinäiseltä ja turhauttavalta.

Pinnalta katsoen Skyfall on kuitenkin äärimmäisen taitavaa, elokuvallisesti nautittavaa työtä, jonka pohjimmiltaan pitävät hukkumasta omaan mukanokkeluuteensa Daniel Craigin näyttelijänkyvyt. Teknisesti Craig on historian taitavin James Bondin esittäjä ja jopa ilmiömäisen presenssin omaavaa Sean Conneryä moniulotteisempi. Craigin voi luottaa pystyvän Spectressäkin luomaan Bondille aitoa kasvutarinaa. Se, miten tämä onnistuu käsikirjoittajilta ja ohjaajalta, on epävarmempaa.

Imperiumin sotilas