Huomenna lauantaina, huhtikuun 17. päivä, elokuvakerhomme luo jälleen valoa kankaalle Amerikkalaisen Yön merkeissä. Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan kanssa käsi kädessä toteutettava tapahtuma on jatkoa Monroen suosituille ja tunnelmallisille yönäytöksille, joista Grindhouse-yössä nähtiin Planet Terror ja Death Proof ja loppuunmyydyssä Miyazaki-yössä neljä animaatio-sensein keskeistä piirroselokuvaa. Yöllisten leffaorgioiden taso pidetään korkeana, sillä huominen double feature käsittää Robert Aldrichin nerokkaan ja uutta luoneen Kiss Me Deadlyn sekä David Lynchin pääteoksiin lukeutuvan, suggeroivan Mulholland Driven.
Amerikkalainen yö (eng. Day for Night) on elokuvanteon tekniikka, jonka avulla voidaan kuvata yöotoksia päivällä, muuttaa päivä yöksi. Vuonna 1973 Amerikkalainen yö oli Francois Truffaut’n Oscarilla palkittu elokuva ihmisille, jotka rakastavat elokuvia. Monroen keskuudessa alkuperäinen idea oli järjestää film noiria, tyylilajeista salaperäisintä, juhlistava näytös, mutta eri ideoiden siilauduttua lukuisten käytännön ongelmista koostuneiden kerrosten läpi, huomaammekin, että lopputulos pyörii kiehtovasti itse asian ympärillä. Sillä jos Mulholland Drive on "neo", on Kiss Me Deadly "kvasi". Ensinmainittu väite saatetaan päästää läpi itsestään selvyytenä elokuvan nuoren iän, kokeilevuuden ja perinneviittausten takia, mutta jälkimmäisestä voidaan keskustella.
Film noirin - "mustan elokuvan" - kovaa selkärankaa ovat sellaiset jokaisessa antologiassa mainitut teokset kuin Maltan haukka (John Huston), Syvä uni (Howard Hawks), Varjot menneisyydestä (Jacques Tourneur) ja Nainen ilman omaatuntoa (Billy Wilder). Lajin peruspiirteitä ovat voimakas visuaalinen tyylittely, melodramaattiset juonet, rikos, etsintä - ennen kaikkea totuuden -, eksistentiaalinen ihmiskuva ja tietynlainen, usein alakuloinen sensuaalisuus ohjaajan käsialassa. Juuri tämä viimeksi mainittu puuttuu ja kerrassaan poissaolollaan loistaa Kiss Me Deadlystä. Aldrichin härskin ja rikkaan teoksen (sen loistelias mainoslause oli: "I don't care what you do to me, Mike - just do it fast!") juoni, miljöö ja henkilöt ovat monella tapaa yhtä film noir -perinteen kanssa, mutta toteutus on kuin kovaksikeitettyä gangsterielokuvaa (mikä on kiintoisa subgenre itsessään). Vaikutelmaksi jää, että Kiss Me Deadly ei ole aivan "puhdas": se on asteen liian raaka, yksioikoinen ja kenties nihilistinenkin voidakseen allekirjoittaa film noir -julistuksen kaikki kohdat. Kiss Me Deadly on jotain uutta, jotain muuta, ja siinä kohtaa oivallinen pari David Lynchin hypnoottiselle elokuvalle, joka suorastaan pursuaa "jotain muuta".
Sitä selventämään mestari Lynch on jättänyt pieniä vihjeitä pitkin elokuvaa, joiden huomaaminen voi (?) helpottaa Lynchin synkän sanoman ymmärtämistä:
1. Elokuvan alku: kaksi vihjettä paljastetaan jo ennen alkutekstejä.
2. Huomioi punaisen lampunvarjostimen ilmestymiset.
3. Minkä nimiseen elokuvaan Adam Kesher hakee näyttelijöitä? Mainitaanko se useammin kuin kerran?
4. Huomioi onnettomuuspaikka.
5. Kuka antaa avaimen ja miksi?
6. Huomioi kylpytakki, tuhkakuppi ja kahvikuppi.
7. Club Silencio. Mitä tunnetiloja siellä tunnetaan? Mitä naiset ymmärtävät siellä unesta ja Hollywoodista? Minkä Betty saa siellä?
8. Auttoiko yksin lahjakkuus Camillaa?
9. Mies, joka ilmestyy Winkiesin takana. Huomioi tapahtumat, jotka liittyvät tämän miehen ilmestymiseen.
10. Missä Ruth-täti todella on?
Mitä ikinä Mulholland Driven varrella sitten tapahtuikaan, elokuva on joka tapauksessa kokemus, jollaisen tarjoaa vain aito taideteos.
Toivotamme kaikki tervetulleiksi.
ELOKUVAKERHO MONROE JA TAMY ESITTÄVÄT
AMERIKKALAINEN YÖ
Lauantaina 17.4. klo 21.00 - n. 02.00
Liput 10€ / TAMYn jäsenet 5€ (opiskelijakortilla)
Lippujen ennakkomyynti käynnissä Niagarassa ja Juvenes-kirjakaupassa (vain käteinen).
Tilaisuuden alustaa elokuvakriitikko Markus Määttänen.
Robert Aldrich: KISS ME DEADLY
(USA 1955) 106 min -K15-
David Lynch: MULHOLLAND DR.
(USA/Ranska 2001) 147 min -K15-
