Maailman tuntemattomin ohjaajakuuluisuus

Maailman tuntemattomin ohjaajakuuluisuus

eli

kuka ----u on Wojciech Has?

Helsingin seudun mainioimmassa (ja ainoassa?) leffavisassa Vaasankadun Bar Molotowissa pyydettiin tunnistamaan kuvasta tämä ohjaaja:


Kukaan ei tunnistanut.

Ei se vielä  mitään.

Kukaan ei ollut edes kuullut Wojciech Hasista.

Baarin täydeltä filmifriikkejä eikä kukaan - ainakaan lähipöydissä... - ollut edes kuullut elokuvantekijästä, jonka visan pitäjät olettivat olevan tunnistettavissa VALOKUVASTA, ja joka ei ensi alkuun meinannut löytyä edes Googlesta.

Kuka. Hitto. On. Wojciech Has?

Vuonna 1925 syntyneen ja vuonna 2000 kuolleen puolalaisen suppeahkosta tuotannosta (14 pitkää näytelmäelokuvaa) esitettiin nähtävästi viime syksynä Orionissa kaksi varhaisteosta: Opimmeko rakastamaan? (1963) ja Saragossan salaisuudet (1965). Että tältä pohjalta.

Historian näkökulmasta Has kuuluu siihen loistavaan sukupolveen, joka 50-luvun lopulla lähti nostamaan puolalaista elokuvaa maailmankartalle, mutta Has on syystä tai syyttä jäänyt Andrzej Wajdan, Krzysztof Zanussin, Aleksander Fordin ja muiden varjoon. Sikäli kun edes edellä mainittujen merkkimiesten teoksia löytyy nähtäväksi, on Hasin laita varmasti vielä kehnommin. Ja sikäli kun edes Wajdaa tunnistaa valokuvasta.

Etenkin 60- ja 70-luvuilla Has oli silti "nimi" siinä kuin maanmieskollegansakin. Opimmeko rakastamaan? on kuulemma mestariteos, tähtenään legandaarinen Zbigniew Cybulski, ja Sanatorium pod klepsydra ("Tiimalasiparantola") palkittiin Juryn palkinnolla vuoden 1973 Cannesin filmijuhlilla.

Koska emme tiedä Hasista mitään, jätämme lopuksi lukijan valaistumaan näiden Bolesław Michałekin sanojen äärelle:

Hasin elokuvat muistuttavat valokuvia albumissa, joka on heitetty pois kauan sitten ja joka yllättäen löytyy ullakolta. Ne heijastavat melankoliaa menneisyyteen, niissä on ajan aaveiden charmia, epätavallista, epätodellista ja epämääräistä kauneutta. Niissä elää hiljaisen mietiskelyn rikas sisäinen elämä, oma persoonallisuus ja syvä paneutuminen tietoisuuden kaikkein etäisimpiin sopukoihin. Hasin henkilöt näyttäytyvät heitä ympäröivässä maailmassa katkeruuteen ja ironiaan kietoutuneina, mutta niin, että heidän eleensä ja olemuksensa ovelasti peittävät heidän sisällään kiehuvan ahdistuksen.