Tampereen Elokuvajuhlat 9.-13.3.
Onko Filkkarien paras elokuva jo nähty? Eihän tässä olla vielä päästy kunnolla vauhtiinkaan. Mutta Harun Farockin Tuli, jota ei voi sammuttaa on monessa mielessä sitä, mitä varten filmi ja projektori on keksitty. Vuonna 1969 Farockin kollektiivi hyökkää elokuvalla Vietnamin sotaa vastaan avaamalla napalmin tuotannon koko todellisuuden. Mitä on punk? Tätä on punk: Mies tumppaa savukkeen käsivarteensa ja kertoo: "Savuke palaa noin 400-asteisena. Napalmi palaa 3000 asteessa." Voitteko kuvitella, mitä tämä aine tekee ihmisiholle?
Farocki näyttää, miten älykkäät ihmiset, huippukemistit, laittavat kaikki kykynsä likoon valmistaakseen vielä tehokkaampaa napalmia, sellaista, joka tarttuu ihoon. Kemisti kysyy, pitäisikö hänen ottaa lopputili; mutta tämä ei ole poleemista propagandaa - Dow Chemicalsin tuottamissa 800 eri kemikaalissa on lukuisia ihmiskunnan parasta vaalivia kemikaaleja, kuten hyönteismyrkkyjä, jotka auttavat viljasatojen pelastamisessa.
Harmaa ei ole valkoista, eikä mustaa.
Toisaalla Farocki kuvaa Jean-Marie Straubin ja Danièle Huillet'n valmisteluja Kafkan Amerikan filmatisoimiseksi. Kyse on making ofista kirjaimellisesti otettuna: ei haastatteluja, anekdootteja, sutkauksia, vain työtä, harjoituksia, sitä mikä on tylsää. Making of joka lopettaa kaikki making ofit.
Onko myös jo nähty Filkkarien huonoin leffa? Näin runsaaseen ja laajaan elokuvajuhlaan mahtuu joka vuosi myös todella pahnan pohjalta kaiveetu elokuva, monesti useitakin. Punahilkat-näytöksessä nähty Grim on rimanalitus joka suhteessa, halpa ja mauton, mutta kömpelö ja mahtipontinen. Kaksikymmentäminuuttisen leffan lopputekstit kestävät kolme minuuttia.
Punahilkoissa nähtiin ainakin tähän mennessä festareiden kahelein teos, japanilainen näkemys, jota sanat tähän kellon aikaan eivät riitä kuvaamaan. Tiukkoja, vasemmasta aivopuoliskosta lähteneitä tulkintoja löytyi muitakin, joten kannatti mennä. Myös Cine Morte osoittautui näkemisen arvoiseksi, kun ensin nukketyttö pistää gorea säästämättä paloiksi toisen nukketytön hieman huolestuttavan huolella animoidussa Alice vuotaa kuiviin -animaatiossa, ja sitten Majavapadon legenda muuttuu nuotiotulitarinoinnista splatter-musikaaliksi.
Peter von Baghin suurenmoisen Sodankylä, ikuisesti -sarjan Werstaan näytöksessä paljastui, mistä elokuvassa on myös kyse: Konchalovskista Formaniin ja Jancsósta Kusturicaan esillä on mahtava kokoelma mitä erilaisimpia englannin kielen aksentteja.
Harun Farockin teoksia vielä lauantaina kello 18 (Tullikamari) ja kello 22 (Plevna 5) sekä TR1:ssä. Punahilkat uusinnassa lauantaina kello 22 (Plevna 6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti