Chantal Akerman kuoli yllättäen Pariisissa 65 vuoden iässä 4.10. Feministisen elokuvan vaikuttajana tunnettu Akerman kuului Belgian arvostetuimpiin nykytaiteilijoihin.
Suomessa huonosti tunnettu Akerman pysytteli tietoisesti valtavirran ulkopuolella. Hänen yleensä kokeelliset teoksensa saivat näkyvyyttä tavallisesti maailman elokuvafestivaaleilla ja televisiossa; hänen töitään koottiin antologioiksi dvd-julkaisuina. Tuottelias Akerman toteutti ainakin 14 lyhytelokuvaa, 10 dokumenttielokuvaa (joista 3 tv:lle) ja 15 valkokangaselokuvaa; tosin genrerajat ovat usein hyvin häilyväisiä ohjaajan tyylissä.
Ensimmäisen lyhytelokuvansa Akerman teki jo 18-vuotiaana. Hän oli yhä vasta 24-vuotias toteuttaessaan maineensa kulmakiven, Jeanne Dielman, 23, quai du commerce, 1080 Bruxelles. Kolme ja puolituntinen kuvaus erään kotiäidin arjesta oli 70-luvun puolivälin merkkitapauksia. Tinkimätön teos kuvaa Delphine Seyrigin esittämän päähenkilön arkitoimia reaaliajassa: eräässä jaksossa kamera seuraa perunoiden pesemistä 20 minuuttia. Lopputulos aktivoi feministipiirejä kaikkialla keskustelemaan mm. perheen pyörittämisen rutiinien turhauttavasta vaikutuksesta.
Akermanin muihin pääteoksiin lukeutuivat muiden muassa Hôtel Monterey (-72), Je, tu, il, elle (-76, CA esitti itse pääosaa) ja Un divan à New York (-96). Hänen viimeinen ohjauksensa No Home Movie sai ensi-iltansa Locarnon elokuvajuhlilla tänä vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti