Monien audiovisuaalisen median tutkijoiden ja harrastajien mielestä 2000-luku on ollut aikaa, jolloin televisio on ollut elävän kuvan "alustana" ylivertainen elokuvaan nähden. Siitä, miten amerikkalaiset ja muunmaalaisetkin tv-sarjat ovat saattaneet dialogin, henkilöhahmojen ja rakenteentajun suhteen valkokangaselokuvat häpeään, on kirjoitettu pienen kirjahyllyn verran esseitä, kolumneja, blogauksia ja väitöksiä. Näihin värikkäisiin näkemyksiin ovat tuoneet oman pikantin lisänsä seuraavan sukupolven aallonharjastelijat, jotka katsovat, että elävin ja rikkain tarinankerronta löytyy nykypäivänä videopeleistä.
Mitä jos seuraava askel kehityksessä on mainoselokuva? Mitä jos se askel on jo otettu?
Yksi vuoden parhaista elokuvista on kolmeminuuttinen texasilaisen vesipuiston mainos, joka kuvaa puiston jättimäistä The Royal Flush -vesiliukumäkeä. Juoneton teos luo silmien eteen yhden kesäisen päivän kyseisessä puistossa. Nuoret, kauniit ihmiset kylpevät sekä auringossa että puiston lammessa ja laskevat vesiliukumäkeä. Rannalla koirat kulkevat vapaina piknikpöytien ja grillien välissä puikkelehtien. Idylli.
Ensi silmäyksellä "The Royal Flush" saattaa vaikuttaa vain yhdeltä miellyttävältä, hyvin tehdyltä tunnelmapalavideolta muiden joukossa - mutta jos siihen palaa, ja se on melkein väistämätöntä, löytää poikkeuksellisen hyvin ja ajatuksella tehdyn, ihan...oikean elokuvan.
Elokuvantekijät ovat maailman sivu opiskelleet rytmitystä ja tiivistämistä mainoksista ja musiikkivideoista, joko niitä katselemalla tai niitä tekemällä. AJ Aguirren ja Ben Hamnerin tekemä vesipuistomainos sopisi minkä tahansa alan oppilaitoksen curriculumiin. Minielokuvan tavoite on tallentaa yksi, hieman epätodellinen, onnentäyteinen hetki ajassa. Huippuluokan digilaitteistolla toteutettu "The Royal Flush" sopii oppimateriaaliksi siitä, miten elokuvaa rytmitetään: miten otoksen sisäistä rytmiä käsitellään; ja miten kuvia liitetään toistensa perään harmoniseksi helmikaulanauhaksi. Aguirre ja Hamner naittavat kuvakerrontansa yhteen amerikkalaisen EDM-duo ODESZAn hypnoottisen chillin Memories That You Callin kanssa. Valtaosa kuvasta kulkee hidastettuna, mutta reaaliajassa kuvatut otoksetkin sopivat kokonaisuuteen saumattomasti. Kuvamotiivien skaala on rikas laajoista lintuperspektiiviotoksista lähikuviin, vauhdikkaista toimintakuvista hiljaisiin kokovartalotutkielmiin - uima-asuisia nais- ja miesmalleja ei ole edes yliseksualisoitu. Tässä elokuvassa kaikki on tehty oikein. Lopputulos on magiaa. Mahan täydeltä.
Oikealta elokuvalta pitää vaatia sanottavaa. Ei välttämättä maailmoja mullistavaa, syvällistä tai omaperäistä, mutta se ei saa olla vain kuvia kuvien takia. "The Royal Flush" sanoo, että onni on hauskanpitoa, aktiivista tekemistä, maailman kokemista. Se on myös yhdessäoloa ja hetkestä nauttimista. Aguirre ja Hamner käsittelevät hetken käsitettä hienostuneesti käyttämällä elokuvan alussa ja sen viimeisessä kuvassa samaa otosta kahdesta kävelevästä naisesta, joista toinen kantaa koiranpentua. Näin elokuva elää koko kestonsa yhtä ikuiselta paratiisilta tuntuvaa hetkeä.
Kaikki tämä ei ole huonosti mainokselta. Tilaajalleen elokuva on toiminut myös markkinointimielessä. Yksin YouTube-sivustolla video on kerännyt neljässä viikossa yli 16 miljoonaa katsomiskertaa; BSR Cable Park on ilmoittanut kävijämääränsä kahdeksankertaistuneen mainoksen julkaisun jälkeen viime kesään verrattuna.
Todella miellyttävä tuota on ainakin katsoa, ihan unohti että kyseessä on mainos. Ja jos kävijämäärät ovat noin kasvaneet, niin on pakko todeta että kyseessä on todella hyvin toimiva mainos.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Tämä video on tietysti tarkoitettu miellyttämään ja siinä onnistuessaan se onnistuu myös mainoksena. Sehän kuvaa ihannetta: tosi asiassa ko. vesipuistossa on paljon enemmän ihmisiä ja tungosta - sekä mutaa. Lampi on näet savipohjainen eikä vesi välttämättä ole aina noin virheettömän sinistä. Tämän toteaminen ei vie mitään pois siitä, miten hienosti elokuvantekijät käyttävät elokuvan ilmaisukeinoja. Kyllähän tuonne alkaa tehdä mieli lähteä kylpemään...
VastaaPoista