 |
| The Look |
Eilen 89-vuotiaana kuollut Lauren Bacall oli tähti 70 vuotta. Hänen ensiesiintymisensä valkokankaalla 19-vuotiaana elokuvassa Kirjava satama (To Have And Have Not, 1944) on kaikkien aikojen elokuvadebyyttejä. Sinkoutuminen tähtitaivaalle tavalla, josta ei ole paluuta.
Sitä ennen oli tyttö nimeltä Betty Joan Perske, yksi monista Manhattanin juutalaistytöistä. Betty osoittaisi elokuvatähden urallaan älykkyyttä, neuvokkuutta ja sinnikkyyttä, joka on vienyt häntä jo teininä ylöspäin kuuluisuuden tikapuilla. Toisen maailmansodan vuosina Betty teki jo tiiviisti mallin töitä, joiden eräästä huipentumasta, Harper's Bazaar -aikakauslehden kansikuvasta Howard Hawks tulevan tähden löysi. Lauren Bacall syntyi, kun Hawks loi "Hemingwayn huonoimman kirjan" pohjalta Kirjavan sataman ja kun Betty ja Humphrey Bogart kohtasivat toisensa. Bogart ja Bacall -elokuvat ovat yhtä kuuluisia kuin Hepburn-Tracy-elokuvat, ehkä kuuluisampiakin. Yli kahdenkymmenen vuoden ikäerosta huolimatta avioliitto kesti yli kymmenen vuotta Bogien kuolemaan asti. Tänä aikana syntyivät - kahden lapsen lisäksi - yhteiset klassikot Syvä uni (The Big Sleep, 1946), Pimeä käytävä (The Dark Passage, 1947) ja Myrskyvaroitus (Key Largo, 1948). Nämä ovat pysyvästi Bacallin legendan ydintä.
Käheä-ääninen, itsevarma Bacall sopi erityisen hyvin film noir -maailmaan, elämää suurempaan kuvitelmaan. Siviilielämässä Bacall osoittautui yhtä vahvaksi kuin hopeakankaalla. Hän protestoi alusta asti ajan kommunistivainoja vastaan - ja sai myös maksaa tästä hintaa. Bacall ei ole näyttelijänä yhtä juhlittu kuin jotkut aikalaisensa, Barbara Stanwyck, Ingrid Bergman, Vivien Leigh tai Marilyn Monroe; kuka tietää, ehkäpä olisi toisin, jos Bacall ei olisi uransa kriittisimpinä vuosina saanut lähes pelkkää B-materiaalia suorapuheisuutensa vuoksi.
Mutta klassikoita löytyy Bacallinkin uralta Bogie-töiden lisäksi: Kuinka miljonääri naidaan (How To Marry a Millionaire, 1953) Marilyn Monroen kanssa sekä Douglas Sirkin suurimpiin kuuluva Tuuleen kirjoitettu (Written on the Wind, 1956). Myöhempien vuosien kaunein työ on John Waynen koskettava jäähyväislänkkäri Revolverimies (The Shootist, 1976), jossa Bacall on vieläkin vasta viisikymppinen.
Ehkäpä suurimmat voitot tulivat silti teatterin puolelta, Broadwayltä, missä Bacall palkittiin kahdesti Tonylla. Oscar-hetki saapui eläkeiässä vuonna 1996 jostain Barbra Streisand -naurettavuudesta, missä ei Bacallin lisäksi muuta nähtävää ollutkaan. Bacall hävisi Juliette Binochelle. Kaikki järkyttyivät (Binochea myöten), koska syynä oli se, että Binoche on parempi näyttelijä...
Lauren Bacall oli Olivia de Havillandin ohella viimeisiä "oikeita Hollywood-tähtiä", ajalta jolloin näyttelijöillä oli vielä kasvot. Ajalta, jolloin elokuvat vielä olivat elämää suurempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti