Huomattavimman kansainvälisen uran luonut intialaisnäyttelijä, Om Puri, kuoli kuudes tammikuuta, 66 vuoden iässä.
Taitavan, karismaattisen ja hienovireisen näyttelijän salaisuus piili kyvyssä saada katsojan sympatiat puolelleen melkein pelkällä läsnäololla, roolista riippumatta. Paras osoitus tästä on signatuuriroolina pidettävä tiukkapipoinen perheenisä Damien O'Donnellin brittihitissä East Is East (1999). Puri pullikoi, mahtailee ja äksyilee ajastaan jälkeen jääneenä muka-patriarkkana, mutta katsoja ei voi olla myötäelämättä hienon näyttelijän mukana. Kaksi vuotta aikaisemmin Puri oli tehnyt geometrisen vastakohdan poikansa radikalisoitumisesta huolestuneena isänä Udayan Prasadin My Son The Fanaticissa - yhtä vakuuttavin tuloksin.
Valtaosa Om Purin yli 300 roolia käsittäneestä filmografiasta on tietysti kotimaan tuotantoa, mutta hänet nostavat omiin korkeuksiinsa maanmiestensä joukossa luonneroolit merkittävissä länsimaisissa projekteissa. Nyrkkisäännöksi sopii, että Om Puri ei koskaan pettänyt. Hän toi väriä niin Mike Nichollsin Wolfiin (1994) kuin Stephen Hopkinsin Yön metsästäjiinkin (The Ghost and The Darkness, -96). Viimeinen kansainvälinen näyttö tuli Lasse Hallströmin Herkullisessa elämässä (The Hundred-Foot Journey, 2014) - sekin brittituotanto, jotka lienevät Purin maineen kulmakivi. Siitä suunnastahan tuli läpimurtokin vuoden 1982 klassikossa Gandhi. Jos kiireisyys kielii suosiosta, niin neljä vielä lopputuotannossa olevaa Om Puri -elokuvaa puhunee omaa kieltään siitä, millainen tekijä toissapäivänä menetettiin.
Myös In Memoriam
Robert Vaughn
Elokuva menetti vuonna 2016 poikkeuksellisen paljon. Marraskuussa vuoron sai 83-vuotiaaksi elänyt Robert Vaughn. Vaughn oli mies, joka piirteidensä puolesta oli syntynyt valkokangasuralle. Hän oli välittömän tunnistettava roolissa kuin roolissa. Kenties onkin sääli, että hän jäi jossain määrin televisiolle luomansa hahmon, Napoleon Solon, vangiksi. Suurin osa elokuvaurasta on pieniä luonnerooleja, vaikka edellytykset olisivat kai olleet enempään: Vaughn oli jo 28-vuotiaana Oscar-ehdokkaana Paul Newmanin tähdittämästä lakidraamasta Mies Philadelphiasta (The Young Philadelphians, 1959), ja seuraavana vuonna hän oli yksi 7 rohkeasta miehestä. Eikä sovi unohtaa hyvää roolia Steve McQueenin rinnalla Bullittissa (1968).
106 = uusi 27?
Sillä kuten kaksi vuotta sitten kuollut portugalilaisen elokuvan suurmies Manoel de Oliveira, myös Lupita Tovar ja Tyrus Wong poistuivat keskuudestamme kunnioitettavassa 106 vuoden iässä.
Kaksi päivää Robert Vaughnin jälkeen ikiuneen vaipunut Lupita Tovar oli Hollywoodin meksikolaistähti mykkäkauden ja äänielokuvan murrosvaiheessa. Hänen kuuluisin roolinsa oli "Mina" Bela Lugosin klassisen Draculan (1931) espanjankielisessä versiossa: elokuvat kuvattiin samaan aikaan siten, että "espanjatiimi" astui lavasteisiin yöllä päätiimin ripustettua päivältä hanskat naulaan. Erikoiseksi jutun tekee se, että yleisen mielipiteen mukaan "yöversio" on Lugosia lukuun ottamatta maineikasta isoveljeään parempi!
Kiinalaissyntyinen Tyrus Wong kuoli vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Wong oli leijasuunnittelija ja taiteilija, jonka Walt Disney -studio on julkisesti kreditoinut klassikkoanimaatio Bambin (1942) visuaalisen ilmeen tosiasialliseksi isäksi. Walt Disney itse valitsi alaisenaan 1938-41 työskennelleen Wongin maalaukset työstettävän animaation lähtökohdaksi. Wong oli myös merkittävä esikuva aasialaisille taiteilijoille, jotka etsivät töitä Hollywoodin unelmatehtaasta. Pamela Tom toteutti vuonna 2015 Tyrus-nimisen henkilökuvan iäkkäästä pioneerista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti