lauantai 8. joulukuuta 2012

TV-leffaa scopena

Trouble With the Curve ei oikein käänny suomeksi, mutta onko ihanan pehmeän turvallinen Takaisin pelissä todella paras valinta? Elokuvan käännöksessä baseball-fraasi on käännetty tyylikkäästi kierrekammoksi - siinä meillä olisi nimi, josta löytyy hiukan särmääkin.

Joskaan sitä ei itse leffasta löydä. Takaisin pelissä on perinteitä kunnioittava, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tehty urheiluelokuva, jossa pääosassa ovat omasta urheilulajistaan kaiken tietävät fanit. On kahdeksankymppinen kykyjenetsijä, joka alkaa pudota kyydistä, koska silmät eivät enää löydä palloa syöttäjän ja lyöjän välissä. On asianajajatytär, joka hyvän opettajan takia tuntee lajin isänsä veroisesti, tai lähes. Ja on loukkaantumiseen loistavan tulevaisuutensa lajissa hukannut hurmööri, joka...noh, lähinnä vikittelee isin tyttöä.

Toisin sanoen, käsillä on sujuvasti katseltava elokuva, josta ei aivan kauheasti sanottavaa ole. Pääosan näyttelee Clint Eastwood, joka ilmiselvästi tekee palveluksen hyvälle kaverilleen, mm. Menneisyyden otteen ja Kirjeitä Iwo Jimalta tuottaneelle Robert Lorenzille, joka tällä sportti-americanalla aloittelee ohjaajana. Lorenz antaa kaiken tilan käsikirjoitukselle ja näyttelijöille, mikä on tavallaan viisasta, mutta elokuva ei osoita ei sitten minkäänlaista visuaalista mielikuvitusta. Tulos on tv-leffaa scopena. Selkeydessään ihan miellyttävää ajankulua, mutta mitään erityistä syytä tätä ei ole mennä teatteriin asti katsomaan.

Mutta jos on mennäkseen, niin parhaan syyn siihen antaa Clint Eastwood. Baseball-tarinaa katsellessa tulee puolivahingossa kysyneeksi, onko Eastwood koskaan näytellyt huonosti? Hän on tehnyt paljon yhdentekeviä ja huonojakin elokuvia ja jopa ohjannut huonosti, mutta onko hän koskaan ollut näyttelijänä tylsä? Voiko näin voimakas persoona olla valkokankaalla yhdentekevä? Mikään marlon tai dustin hän ei koskaan yrittänytkään olla, mutta oman ilmaisualansa hän hallitsee kyllä läpikotaisin. "Kierrekammossakin" hän on aivan erinomainen. Hänen myötään elokuvasta tulee oikeasti kuvaus vanhuudesta ja ikääntymisen rasituksista, ilman että kuva menee pehmoksi. Clintissä on lujuutta - ja huumoria. Mikä vielä mielenkiintoisempaa, ikoni käsittelee tässä suoremmin kuin koskaan aiemmin omaa ongelmaista suhdettaan lapsiinsa. Niitähän on ties kuinka monta, ties kuinka monen naisen kanssa. Jokaista lapsistaan häntäheikki ei ole välittänyt aina edes tunnustaa. Tällä tasolla Takaisin pelissä on jatkoa Rajattoman vallan ja Million Dollar Babyn isä-tytär-teemoille, mutta siinä missä ensinmainitussa isän työ esti läheisen suhteen ja viimeksimainitussa isän ja tyttären välit olivat surullisesti täysin katkenneet, Takaisin pelissä päättyy vihdoinkin toiveikkaisiin tunnelmiin. Vaikka Eastwood jälleen änkyrää esittääkin. Ehkä hän on antanut itselleen anteeksi, tai ehkä joku toinen hänelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti