Oscar-ehdokkaat 2024

Yhdysvaltain elokuva-akatemia julkisti Oscar-ehdokkuudet tänään. Eniten ehdokkuuksia, huimat 13 kappaletta, sai odotetusti Christopher Nolanin Oppenheimer. Yorgos Lanthimoksen Poor Things sai 11 ehdokkuutta, Martin Scorsesen Killers of the Flower Moon 10, tosin ohjaajalegenda jäi ilman käsikirjoitusehdokkuutta. Barbenheimer-ilmiön toinen puolisko, Greta Gerwigin Barbie, sai kahdeksan ehdokkuutta, mukaan lukien parhaasta elokuvasta, mutta jäi vaille ehdokkuuksia ohjauksesta ja Margot Robbien pääosaroolista.

Ranskalaisohjaaja Justine Triet on ohjausehdokkaana Cannes-voittajasta Putoamisen anatomia, joka sai kaikkiaan viisi ehdokkuutta, mukaanlukien parhaan elokuvan, käsikirjoituksen, leikkauksen ja Sandra Hüllerin naispääosan ehdokkuudet. Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet jäi vaille ulkomaisen elokuvan ehdokkuutta.

 

PARAS ELOKUVA
American Fiction

Barbie

The Holdovers

Killers of the Flower Moon

Maestro

Oppenheimer

Past Lives

Poor Things

Putoamisen anatomia

The Zone of Interest 

PARAS OHJAUS

Martin Scorsese, Killers of the Flower Moon

Christopher Nolan, Oppenheimer

Yorgos Lanthimos, Poor Things

Justine Triet, Putoamisen anatomia

Jonathan Glazer, The Zone of interest

 

PARAS NAISPÄÄOSA 

Annette Bening, Nyad

Lily Gladstone, Killers of the Flower Moon

Sandra Hüller, Putoamisen anatomia

Carey Mulligan, Maestro

Emma Stone, Poor Things

PARAS MIESPÄÄOSA
Bradley Cooper, Maestro 

Colman Domingo, Rustin

Paul Giamatti, The Holdovers

Cillian Murphy, Oppenheimer

Jeffrey Wright, American Fiction

PARAS NAISSIVUOSA

Emily Blunt, Oppenheimer

Danielle Brooks, Häivähdys purppuraa

America Ferrera, Barbie

Jodie Foster, Nyad

Da'Vine Joy Randolph, The Holdovers

PARAS MIESSIVUOSA 

Sterling K. Brown, American Fiction

Robert De Niro, Killers of the Flower Moon

Robert Downey Jr., Oppenheimer

Ryan Gosling, Barbie

Mark Ruffalo, Poor Things

PARAS ALKUPERÄINEN KÄSIKIRJOITUS

The Holdovers

Maestro

May December

Past Lives

Putoamisen anatomia

PARAS SOVITETTU KÄSIKIRJOITUS 

American Fiction

Barbie

Oppenheimer

Poor Things

The Zone of Interest

PARAS VIERASKIELINEN ELOKUVA
Io Capitano (Italia)

Perfect Days (Japani)

Society of the Snow (Espanja)

The Teachers' Lounge (Saksa)

The Zone of Interest (Iso-Britannia)

PARAS DOKUMENTTI 

Bobi Wine: The People's President

The Eternal memory

Four Daughters

To Kill a Tiger 

20 Days in Mariupol

PARAS ANIMAATIO 

Elemental

Nimona

Poika ja haikara 

Robot Dreams

Spider-Man: Across the Spider-Verse

PARAS KUVAUS
El Conde

Killers of the Flower Moon

Maestro

Oppenheimer

Poor Things

PARAS LEIKKAUS 

Anatomy of a Fall

The Holdovers

Killers of the Flower Moon

Oppenheimer

Poor Things

PARAS MASKEERAUS

Golda

Maestro

Oppenheimer

Poor Things

Society of the Snow

PARAS MUSIIKKI
American Fiction

Indiana Jones and the Dial of Destiny

Killers of the Flower Moon

Oppenheimer

Poor Things

PARAS LAVASTUS

Barbie

Killers of the Flower Moon

Napoleon

Oppenheimer

Poor Things

PARAS PUVUSTUS

Barbie

Killers of the Flower Moon

Napoleon

Oppenheimer

Poor Things

PARHAAT ÄÄNITEHOSTEET
The Creator

Maestro

Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One

Oppenheimer

The Zone of Interest

PARHAAT ERIKOISEFEKTIT
The Creator

Godzilla Minus One

Guardians of the Galaxy, Vol. 3

Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One 

Napoleon

PARAS LYHYTELOKUVA
The After

Invincible

Knight of Fortune

Red White and Blue

The Wonderful Story of Henry Sugar

PARAS LYHYT ANIMAATIO

Letter to a Pig

Ninety-Five Senses

Our Uniform

Pachyderme

War is Over! Inspired by the Music of John & Yoko

PARAS LYHYT DOKUMENTTI

The ABCs of Book Banning

The Barber of Little Rock

Island in Between

The Last Repair Shop

Nǎi Nai & Wài Pó

PARAS LAULU 

"Flamin' Hot", The Fire Inside

"I'm Just Ken", Barbie

"It Never Went Away", American Symphony

"Wahzhazhe (A Song For My People)", Killers of the Flower Moon

"What Was I Made For", Barbie

Oscar-gaala järjestetään 10. maaliskuuta Los Angelesissa.

Kun koulu loppuu: LADY BIRD (2017)

 

 

Nuorten kasvutarinat, siirtymäriitit lapsuudesta aikuisuuteen ja koulunpenkiltä elämänpolulle ovat olleet elokuvien vakiokuvastoa kautta aikain. Ohjaajat Truffaut’sta John Hughesiin ovat elokuvissaan tavoitelleet tuota utuista aikaa menneisyydessä, kun kaikki oli mahdollista ja tulevaisuus yhtä aikaa innostava ja pelottava.

Yksi viime vuosien parhaita kasvutarinoita on Greta Gerwigin Lady Bird (2017). Kameran taakse siirtynyt näyttelijä perustaa tarinansa osiin omiin kouluvuosiinsa Sacramentossa. Siellä 2000-luvun alun vuosina asustaa myös elokuvan päähenkilö Christine McPherson (Saoirse Ronan), viimeistä vuottaan katolisessa koulussa viettävä seniorioppilas, joka halajaa kipeästi itärännikon kultturellimpaan ilmapiiriin. Christinen kiikarissa on ennen muuta opiskelupaikka New Yorkissa. Kotikaupunki ei ole pieni sekään, mutta lähiöelämä turhauttaa silti. Tai sitten kaikki nuoret vain kaipaavat joskus isompiin ympyröihin ”jossain muualla”. Yksi Christinen itsenäistymisen merkkejä on vaatimus, että häntä on kutsuttava Lady Birdiksi. Koska jollainhan sitä täytyy erottua massasta?

Mutta Gerwig tietää, ehkä omiin kokemuksiinsa perustuen, että elämä ei ole niin yksinkertaista kuin se nuoruuden ehdottomuudessa näyttää olevan. Muut ihmiset eivät ole pelkkiä sivuhahmoja Lady Birdin tarinassa, eikä maailma tanssi kovatahtoisenkaan nuoren pillin mukaan. Tämän tietää ennen kaikkea Christinen voimakastahtoinen ja käytännönläheinen äiti Marion, jota esittävä Laurie Metcalf ei jää vähääkään Ronanin bravuuriroolin varjoon.

Yksi toisensa jälkeen kulissit kaatuvat: se mikä on pikkukaupunkilaisen näkökulmasta ”viileää” onkin isolla kirkolla luuseritouhua; koulun kovimmat tyypit paljastuvat yhtä nurkkakuntaisiksi ja pikkumaisiksi kuin Lady Birdin halveksimat aikuiset; ja rakastuminen, niin tärkeä osa elämää kuin se onkin, on vain yksi kahle lisää, joka vetää muutoksesta haaveilevaa nuorta takaisin tuttuihin kotikaupungin ympyröihin.

Ei Lady Birdin viimeinen vuosi Sacramentossa ole silti pelkkää pettymystä. Christine menee ensimmäistä kertaa oikeisiin töihin, aloittaa teatterikerhossa ja saa, ainakin hetkellisesti, uusia ystäviä. Se, että todellisuus ei aina vastaa nuoren haaveita ei ole mikään elämää määrittävä katastrofi, vaan kiinteä osa aikuistumista.

Lady Birdin, kuten monen muunkin nuoren mielestä itsenäistyminen tarkoittaa samaa, kuin vanhempien vastustaminen ja näiden mielipiteiden sivuuttaminen. Tosiasiassa hän alkaa ymmärtää paikkaansa maailmassa vasta silloin, kun hän ei enää yritä jäljitellä kenenkään muun valintoja ja elämäntyyliä. Se, mitä kukin elämällään tekee, on itsestä kiinni. Gerwigin näkökulma kasvamiseen on realistinen, mutta lopulta toiveikas.

Monroe onnittelee kaikkia valmistuneita ja tänä keväänä koulunsa päättäviä!