Oscarit 2025
Huomautus: FilmiLiekki-blogi on avoin foorumi, jossa sana on vapaa. Mutta kuten näissä asioissa usein käy, on FilmiLiekkikin 16 vuotensa aikana omaksunut tietynlaisen persoonallisuuden. Alla oleva kolumnin tapainen on FilmiLiekin yleisilmeeseen nähden poliittisesti poikkeuksellisen latautunut harvinaisuus. Lukijaa pyydetään pitämään mielessä sen suppeus ja rajattu näkökulma, joka ei ole mahdollistanut joka ikisen yksityiskohdan, näkökulman ja tiedon rippeen huomioimista.
Emilia Pérezin nimiroolin tekevältä Karla Sofia Gascónilta (jäljempänä KG) on kysytty suoraan, aikooko hän vetää nimensä pois Oscar-ehdokasluettelosta. Tämä on julkeata. Olen lukenut kourallisen kohun syynä olevia viestejä, joita KG julkaisi Twitterissä 4-5 vuotta sitten. Niissä KG mollaa kaikenlaisia vähemmistöjä ja ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin hän itse. Viestit ovat kiusallista luettavaa, älyllisesti ala-arvoisia, tunnevammaisia ja herkästi potkittuun vähemmistöön kuuluvalta kumman epäempaattisia, mutta silti kaukana vihapuheesta. Siitä huolimatta hänet ollaan tuomitsemassa jonkinlaisessa impromptu kansantribunaalissa, ja Netflix on lakannut tukemasta Oscar-kampanjaa näyttelijän osalta, vaikka hän ei ole syyllistynyt rikokseen, ja hänen sanomisensa ovat nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä aika laimeita. Jon Voight ja James Gunn ovat päästelleet paljon pahempia törkeyksiä.
Tapaus KG on esimerkki keskustelukulttuurin alennustilasta, missä ihmiset ovat yhä haluttomampia vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia eri lähtökohdista tulevien, eri lailla ajattelevien kanssa.
Taannoin kehaisin eräällä internetsivustolla muuatta brittiläistä viihdyttäjää tämän nopeasta huumorintajusta ja karismasta. Joku vastasi tähän, ettei pidä kyseistä henkilöä missään arvossa, koska hän on konservatiivi (totta). Minä olin siinä käsityksessä, että me liberaalit nimen omaan kannustamme suvaitsevaisuuteen ja erilaisiin maailmankuviin ja elämänkatsomuksiin. Kaiken avain on keskustelu, jonka kautta välitämme tietoa ja vaikutamme toisiimme. Yksinkertaistettuna tavoite on, että asioista muita paremmin selvillä olevat saavat muut puolelleen Sokrateen hengessä.
Tämän idealismin on oman sukupolveni aikana korvannut se solipsistinen asenne, että jokainen eri lailla ajatteleva on vihollinen, joka täytyy tuomita siinä paikassa.
Jos humaanin elämänkatsomuksen omaavat kieltäytyvät kaikkien muiden tavoin keskustelemasta konservatiivien ja fundamentalistien kanssa, tapahtuu kolme asiaa.
Ensinnäkin, annamme aseet käteen ääriajattelijoille, kuten demokratian pohjalle rakennetussa Yhdysvalloissa on käynyt.
Toiseksi, liberaali ryhmä homogenisoituu ja sitä myöten heikentyy. Löydämme itsemme noidankehästä, jossa yhä harvempi hyväksytään "liberaaliksi" ja progressiiviseksi kaikkien muiden joutaessa vanhoillisten riveihin - eikä silloin "liberaaleilla" ja "konservatiiveilla" ole eroa ollenkaan.
Tämä johtaa, kolmanneksi, siihen, että sosiaalisen tuomitsemisen pelossa ei uskalleta enää esittää oletetusta "liberaalista" diskurssista poikkeavia näkemyksiä. Silloin esimerkiksi taiteesta tulee aina vain kesympää. Minullakin saattaa olla ei-liberaaleja näkemyksiä, esim. uskonnosta, olenhan vakaumuksellinen ateisti. Vihaan myös tatuointeja: saanko osakseni moitteita, jos ilmaisen julkisesti melkein fyysisen ällötykseni niitä kohtaan vai jätetäänkö minut olan kohautuksella omaan arvooni? Tai toisin päin, onko minusta tarpeeksi kypsäksi ihmiseksi, että voin sietää elä-ja-anna-elää-periaatteen mukaisesti itsensä tatuoineita, vaikka kuinka kokisin ihoon kajoamisen alentavaksi? Sehän on ihan oma, henkilökohtainen ongelmani.
On kuormittavaa elää nykyajassa, missä sosiaalista mediaa pitäisi oikeammin kutsua pikamediaksi, kuten hampurilaista ja ranskalaisia kutsutaan pikaruuaksi; jokainen uutinen pitää hotkaista ja sulattaa välittömästi, kaikesta pitää olla mielipide ja mitä nopeammin sen parempi. Jos seuraavana päivänä paljastuu lisätietoja, jotka muuttavat koko kuvan, on vahinko jo tapahtunut, eikä kukaan ole pyyhkimässä pyllyä.
Joku tätäkin lukeva varmaan luulee, että tämä kirjoitus käsittelee Karla Sofia Gascón -nimistä näyttelijää.
Emilia Pérezin näen vasta myöhemmin tällä viikolla, mutta kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti jo Cannesissa palkittu KG on näyttelijänä Oscar-ehdokkuutensa ansainnut, ja on sekä älyllisesti epärehellistä että tunteetonta kyseenalaistaa hänen ehdokkuutensa joidenkin yksityishenkilönä esitettyjen mielipiteiden takia. Sen sijaan niistä pitää aloittaa keskustelu, johon osalliset voivat esittää vasta-argumenttinsa, jotka taatusti peittoavat KG:n alkeelliset röyhtäisyt helposti.
Sillä tavalla aikuiset ihmiset sietävät toisiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti