Kaikki ovat sen tähän mennessä nähneet, kaikilla on siitä jonkinlainen mielipide ja kaikkia sen nähneitä se on onnistunut koskettamaan jollain tavalla.
Ei, emme puhu parhaan elokuvan Oscarin voittaneesta indiedraamasta CODA - Kahden maailman välissä, vaan tietenkin Will Smithin vastalauseesta Chris Rockin lavalla heittämään G.I. Jane -vitsiin, joka otti sangen fyysisen muodon sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Suomen aikaa. Alopeciaa sairastavan Jada Pinkett Smithin kustannuksella vitsaillut Rock sai tuta tämän aviomiehen kämmenenjäljen poskellaan kesken gaalan, miljoonien katsojien todistaessa tapahtumaan suorana, mutta puski lopulta läpi parhaan dokumenttielokuvan kategorian esittelypuheen. Voitto meni ansaitusti musiikkodokkari Summer of Soulille. Mutta voitonhetki oli auttamatta pilalla.
Sen jälkeen olikin vaikea kenenkään puhua mistään muusta: ei siitä että Jane Campion voitti parhaan ohjauksen Oscarin kolmantena naisena historiassa; ei siitä, että afro-latino Ariana DeBose voitti naissivuosan Oscarin Spielbergin West Side Storysta ja on nyt historian ensimmäinen avoimesti queer Oscar-voittaja; eikä siitä, että miessivuosasta palkittu CODAn Troy Kotsur on historian toinen kuuro näyttelijä, jolle Oscar on suotu. Edes aina yhtä hurmaava Jessica Chastain ei saanut nostatettua illan tunnelmaa voitettuaan naispääosan Oscarin osastaan televankelista Tammy Fay Bakkerina. Veteraani Kenneth Branagh voitti uransa ensimmäisen Oscarin Belfastin omaelämäkerrallisesta käsikirjoituksesta ja Denis Villeneuven Dyyni vei odotetusti melkein kaikki teknisen puolen palkinnot. Sosiaalista mediaa hallitsivat silti yksinomaan Smith ja Rock.
Lady Gaga ja pyörätuolissa lavalle saapunut Liza Minelli sentään toivat tapahtumaan hieman tyyliä ja historian siipien havinaa jakaessaan parhaan elokuvan palkinnon CODAlle, josta tuli ensimmäinen suoratoistopalvelun levittämä elokuva, jolla tämä kunnia suotiin. Apple TV+ 1, Netflix 0.
Mutta tämä historiallinen saavutus jäi tietenkin otsikoista pois.
Niin järkyttynyt kuin yleisö (ja ilmeisesti myös tuotantotiimi) olivat Smithin tempauksesta, lopputulokseen se ei vaikuttanut: näyttelijää ei poistettu tilaisuudesta väkivaltaisen käytöksen vuoksi, eikä laskettuja ääniä enää tietenkään peruttu: hän voitti miespääosan Oscarin nimiroolista elokuvassa King Richard: Williamsien tarina ja piti melodramaattisen, itseäälissä piehtaroivan kiitospuheen, joka taitaa hätyytellä jonkinlaista pituusennätystä gaalan historiassa. Tuottajat ainakin saivat toivomansa viraalihitin, joskin sen muoto ei liene ollut heidän mieleensä.
Saa nähdä, saavatko Smith ja Rock kutsun ensi vuoden gaalaan.
Ja voittajat olivat:
PARAS ELOKUVA
CODA - Kahden maailman välissä
PARAS OHJAUS
Jane Campion, The Power of the Dog
PARAS MIESPÄÄOSA
Will Smith, King Richard: Williamsien tarina
PARAS NAISPÄÄOSA
Jessica Chastain, The Eyes of Tammy Faye
PARAS MIESSIVUOSA
Troy Kotsur, CODA - Kahden maailman välissä
PARAS NAISSIVUOSA
Ariana DeBose, West Side Story
PARAS ALKUPERÄINEN KÄSIKIRJOITUS
Belfast
PARAS SOVITETTU KÄSIKIRJOITUS
CODA - Kahden maailman välissä
PARAS VIERASKIELINEN ELOKUVA
Drive My Car (Japani)
PARAS DOKUMENTTI
Summer of Soul
PARAS ANIMAATIO
Encanto
PARAS KUVAUS
Dyyni
PARAS LEIKKAUS
Dyyni
PARAS MASKEERAUS
The Eyes of Tammy Faye
PARAS MUSIIKKI
Dyyni
PARAS LAVASTUS
Dyyni
PARAS PUVUSTUS
Cruella
PARHAAT ÄÄNITEHOSTEET
Dyyni
PARHAAT ERIKOISEFEKTIT
Dyyni
PARAS LYHYTELOKUVA
The Long Goodbye
PARAS LYHYT ANIMAATIO
The Windshield Wiper
PARAS LYHYT DOKUMENTTI
The Queen of Basketball
PARAS LAULU
”No Time to Die”, No Time to Die
Voin vain kuvitella sitä "think piece"-juttujen määrää, joka tähän mennessä ja lähitulevaisuudessa julkaistaan näiden Oscareiden tiimoilta. Lisään omani tähän sinun artikkelisi yhteyteen.
VastaaPoistaPanen vaikka pääni pantiksi, että 10 vuoden päästä harrastajillakin on vaikeuksia muistaa CODAn suurta voittoa; sille käynee kuten Argolle. CODAlla ei yksinkertaisesti ole sellaista kulttuurista painoarvoa, mitä sillä toivottiin olevan - se on liian mukiinmenevä. Monroe voisi kenties ottaa tehtäväkseen tuoda esitykseen alkuperäisen "Belierin perheen"...
No, myönnettäköön, että miespääosan kategoria ei ollut erityisen kiinnostava tänä vuonna - Nicolas Cage Pigissä olisi tuonut kummasti väriä kahinoihin. Pidän Will Smithiä hyvänä, älykkäänä näyttelijänä, mutta huononakin päivänä Denzel Washington on hänen rinnallaan jättiläinen. King Richard (elokuva ehkä maailman kuuluisimmista naisurheilijoista, joiden sijaan nostetaan valokiilaan heidän isänsä) on puhdas Erin Brockovich -ilmiö, jossa palkittiin tähti eikä näyttelijä.
Minulla ei ole mitään halua puolustella Chris Rockia. Hänen vitsinsä oli törkeä ja käsittämättömän huonosti kerrottu. Olen täysin varma, ettei Smith mielessään kokenut lyövänsä ko. koomikkoa, vaan välittävänsä viestin eleen kautta. Tällä ei ole väliä: se mitä tv-katsojat näkivät, oli afro-amerikkalainen syyllistymässä väkivaltaan toista afro-amerikkalaista kohtaan suorassa lähetyksessä, arvokkaassa gaalatilaisuudessa.
Maassa, joka on tuomitsee 10 % afro-amerikkalaisista vankilaan, tällä teolla on merkitystä negatiivisten mielikuvien vahvistajana. Samalla Smith huutamisellaan vahvisti sellaista mieskuvaa, josta on yritetty työllä ja tuskalla päästä eroon tällä vuosituhannella. Television kontekstissa Smith alensi Oscar-gaalan muutamassa hetkessä Jerry Springerin kaltaisten roskaohjelmien tasolle. Ja, kuten sanoit, hän pilasi juhlat muilta palkituilta. Maltin menettäminen oli myös täydellisen huonosti ajoitettu tämänhetkisessä poliittisessa kontekstissa, jossa äärimmäisen vastenmielistä väkivaltaa käytetään valtioiden välillä, ja yksittäiset kansalaiset yrittävät protestoida rauhan ja väkivallattomuuden puolesta. Smith välitti täsmälleen vastakkaista viestiä. (Väitän muuten, että jos Oscar-palkittu olisi pysynyt viileänä, hänen sijastaan Chris Rock olisi seuraavana päivänä ristiinnaulittu. Miten silloin olisi käynyt koomikon kiertueen lipunmyynnin?) Eipä paljon enemmän vahinkoa voi näissä puitteissa enää tehdä. Todella kuvottavaa.
Samaan aikaan toisaalla: että Kenneth Branagh olisi esim. Paul Thomas Andersonia parempi kirjoittaja? Missä todellisuudessa? Tai entäpä Verldens verste mennisken käsis? Ja mitä tapahtui Drive My Carille sovitetun käsiksen kategoriassa? Dyynin voitoista on vaikeaa niellä kylmän oloista kuvausta, leikkausta (siis, leffahan loppuu kesken) ja varsinkin Hans "en ni o Morricone" Zimmerin voittoa.
Parina viime vuonna alkoi näyttää siltä, että Akatemian tekemät muutokset tuottavat tuloksia, ja voittajiksi pääsevät useammin oikeat elokuvat, jotka lunastavat tilansa laadukkaan elokuvan jatkumossa. Niiden kahden askeleen eteenpäin jälkeen tänä vuonna otettiin viisi askelta taakse. Ihmisten välisessä kommunikaatiossa taaksepäin taannuttiin noin 600 vuotta. Tietyllä tavalla kunnioitusta herättävä suoritus tällaiselta roskagaalalta.
Apropos, DeBose on ensimmäinen queer-palkittu, eikä ensimmäinen gay-voittaja.