Mustan komedian epätasainen lajityyppi kätkee sisäänsä
useita helmiä, joista yksi kirkkaimmista varmasti on Charles Chaplinin Ritari
Siniparta / Monsieur Verdoux (1947). Se kertoo Henri Verdouxista, miehestä joka
joutuu etsimään uuden tavan ansaita rahaa, potkuihin päättyneen
pankkivirkailijan uransa tilalle. Henristä tulee ”Siniparta”, rikkaita ja
yksinäisiä naisia hurmaava ja lopulta myös murhaava sarjamurhaaja. Herrasmiehen
elkein, mutta suden sydämin etenevä Verdoux on löytänyt uuden uran, jota alati
kasvava ahdinko ajaa eteenpäin höyryjunan nopeudella.
Kyseinen elokuva edustaa Chaplinin lopullista pakoa maailmankuulun
komediahahmonsa varjosta ja lienee osuvaa sanoa että herra Verdouxin suurin
uhri lieneekin juuri tuo knalliin ja kävelykeppiin sonnustautunut pikku kulkuri,
jonka ikuinen optimismi loistaa poissaolollaan tämän pikimustan ja kyynisen
elokuvan ympyröissä.
Synkistä lähtökohdistaan huolimatta ei voida silti sanoa
etteikö Chaplin osaisi ohjaajana ammentaa esiin edelleen myös hulvatonta
komiikkaa, ajoitukseltaan täydellisyyttä hipovaa slapstickkiä myöten.
Kaikessa pirullisuudessaankin Henri Verdoux on myös
koominen, jopa lämminhenkinen hahmo, joka auttaa lehdeltä pudonneen toukan
takaisin turvaan, samalla kun taaempana oleva uuni tupruttaa tuhkaksi uusimman uhrinsa
maallisia jäänteitä.
Chaplinin esiin loihtima murhaaja on ristiriitainen
henkilö, jonka pyrkimyksille on mahdotonta hurrata, mutta silti niiden
taustalla olevassa miehessä on jotain hyväsydämistä ja syvästi inhimillistä.
Tämä tulee erityisesti esiin kohtauksissa joissa vieraillaan Henrin perheen
luona ja vietetään hetki ahdinkoon joutuneen, mutta siltikin onnessaan aidon
perheen elämää. Pyörätuolissa istuva vaimo ja pieni poika ovat se syy miksi
Henri käy töissä ja hänelle mikä tahansa työ on heidän onnensa arvoista.
Vielä huomattavampi ristiriita tulee esiin jaksossa,
jossa herra Verdoux päättää kokeilla uutta myrkkyään nuoreen ja kodittomaan
naiseen, mutta päättääkin säästää hänen henkensä, naisen kerrottua uskovansa
kaikesta huolimatta vieläkin rakkauteen. Teko joka lopulta melkein antaa
pelastuksen myös päähenkilöllemme, ellei maailman sydämettömyys olisi siinä
vaiheessa jo lyönyt kohtalokkaan leimansa liian syvälle tappajan kyyniseen
sydämeen.
Henri Verdouxin hahmossa taistelee taukoamatta hyvä ja
paha. Hän on samaan aikaan iljettävä ja kylmäverinen, mutta myös armollinen ja
älykäs; Loputtoman kiinnostava ja anteeksipyytelemätön tekojensa äärellä, sillä
loppujen lopuksi, kaikki on vain yhtä suurta bisnestä.
Tapahtumien taustalla vaikuttaa maailman suuremmat
ongelmat, lamasta lähestyvään sotaan ja niiden rinnalla Henrin rikokset ovat
pieniä, mutta sitäkin tuomittavampia.
Lisää ristiriitaisuutta, joka omalta osaltaan sai
aikoinaan myös Chaplinin itsensäkin kehumaan Ritari Sinipartaa uransa nerokkaimmaksi
aikaansaannokseksi, siitäkin huolimatta että se floppasi täysin
aikalaisyleisönsä edessä.
Ehkei katsojat olleet vielä valmiita näkemään kyynistä
Chaplinia, tai katsomaan muotokuvaa maailmasta, joka synnytti kaiken sen
kyynisyyden. Tai mikä parasta, nauramaan sille päin naamaa.
Ritari Siniparta / Monsieur Verdoux esitetään osana Elokuvakerho
Monroen syyssarjaa: Once Upon a Time in Niagara La 2.11. klo 14.
Sarjan muut
näytökset:
La 9.11. klo 14 Werner Herzog: KLAUS KINSKI, RAKAS
VIHOLLINEN (Mein liebster Feind – Klaus Kinski, 1999) 95 min -K12-
La 23.11. klo 14 Mike Leigh: NAKED (Naked, 1993) 132 min -K16-
La 30.11. klo 14 Dennis Hopper: THE LAST MOVIE (The Last Movie, 1971) 108 min -K16-
La 14.12. klo 14 Federico Fellini: LA DOLCE VITA (La dolce vita, 1960) 174 min -K16-
La 23.11. klo 14 Mike Leigh: NAKED (Naked, 1993) 132 min -K16-
La 30.11. klo 14 Dennis Hopper: THE LAST MOVIE (The Last Movie, 1971) 108 min -K16-
La 14.12. klo 14 Federico Fellini: LA DOLCE VITA (La dolce vita, 1960) 174 min -K16-
Liput näytöksiin 8€ (sarjakortti kaikkiin näytöksiin
35€, myytävänä vain Arthouse Cinema Niagaran kassalla). Elokuvissa on suomenkielinen
tekstitys.