Warren Beattyn esikoisohjaus: historiikki

Warren Beattyn ja Buck Henryn Taivas saa odottaa (Heaven Can Wait, 1978)



MR. SEGALL LÄHTEE HOLLYWOODIIN

Jos emme aivan välttämättä halua matkustaa tuhansien vuosien takaiseen Kreikkaan - draaman kehtoon - aloitamme Harrysta. Chicagolainen Harry Segall (1892-1975) eli nelikymppiseksi asti huomiota herättämätöntä elämää; mutta kun hän Suuren laman aikana päätti ruveta kirjoittamaan näytelmiä, alkoi äkkiä tapahtua paljon ja vauhdilla.

Segallin ensimmäiset näytelmät pääsivät heti Broadwaylle, mitä seurasi kutsu Hollywoodiin sopimussenttariksi. Hollywoodin kyvylle haistaa kultakaivos täytyy nostaa hattua, sillä vajaata vuosikymmentä myöhemmin sijoitus alkoi tuottaa korkoa, joka jatkuu tänä päivänäkin.

Natsi-Saksan ja Japanin levoton toiminta heijastui uutta maailmansotaa hermostuneesti odottavaan kollektiiviseen tajuntaan, jonka yhdeksi tulkiksi päätyi Mr. Segall. Kuolevaisuutta, tuonpuoleista ja "toista mahdollisuutta" pohtinut keski-ikäinen herrasmies kirjoitti innoituksen vallassa tuottamatta jääneen näytelmän Heaven Can Wait, jossa maineikas nyrkkeilijä tempautuu kokemattoman enkelin toimesta taivaaseen ennen aikojaan, mistä hyvityksenä hänelle tarjotaan jatkoaikaa erään juuri ämpäriä potkaisseen miljonäärin kehossa. Kreikkalaisia taruja modernisoinut komedia osoittautui "vuosisadan ideaksi", joka ensimmäisen kerran filmattiin kolme vuotta myöhemmin. Uudelleen nimettynä Here Comes Mr. Jordan (Henki etsii asuntoa) Alexander Hallin ohjaus upposi yleisöön kuin ruumis suohon ja sai Citizen Kanen vuonna 7 Oscar-ehdokkuutta, joista voitti kaksi. Mutta tämä oli vasta alkua, sillä kannattaahan hyvä tarina kertoa toisen ja kolmannenkin kerran.

Vuoden 1946 Enkeli olan takana (Angel On My Shoulder) oli käytännössä sama tarina paitsi tällä kertaa sopimuksen toinen osapuoli oli Paholainen. Seuraavana vuonna valkokankaille saapui Rita Hayworthin ylevöittämä eräänlainen jatko-osa originaalille, Tanssin jumalatar eli Down to Earth, jossa jumalatar maallistuu mesoamaan Broadwaylle. Segall toi enkelin ihmishahmoisena Maan päälle vielä vuonna 1950 maaseudulle sijoittuvassa fantasiassa Taivaan tähden! (For Heaven's Sake). Siinä välissä Ernst Lubitsch, vanha velmu, oli näppärästi varastanut nimen Heaven Can Wait omaan vuoden 1943 ohjaukseensa, jolla ei ollut muuten mitään tekemistä Segallin kanssa.

70-luvun lopulla Warren Beatty herätti tarinan uudestaan henkiin säilyttäen näytelmän alkuperäisen otsikon. Näin elokuvahistorian sivuilta löytyy kaksi saman nimistä, mutta eri tarinat kertovaa menestyselokuvaa. Vielä - toistaiseksi - viimeisen käänteen tarjosi Chris Rockin tähdittämä Taivaaseen ja takaisin (2001), joka oli originaalin tarinan sovitus, mutta otti nimensä Rita Hayworth -leffasta. Koska miksikäs ei?

Edelliseen voidaan vielä lisätä aiheen lukemattomat muut väännelmät, joista selkein kopio on Chevy Chase -komedia Benji - taivaan lahja (Oh Heavenly Dog, 1980), jossa henki löytää asunnon koirasta. Totta kai. Samana vuonna ensi-iltaan tullut kulttimusikaali Xanadu puolestaan kierrätti enemmän tai vähemmän laillisesti Tanssin jumalattaren askelkuviot. Unelmatehtaan taitoa vääntää hittiaihe yhä uusiin muotoihin ei voi kuin vastahakoisesti ihailla. Trendi jatkuu tänä päivänäkin, Disneyn vastatessa yksinään noin 90 prosentista uudelleen kierrätyksestä.



WARREN BEATTY OTTAA OHJAT

Vuonna 1978 Warren Beatty oli nelikymppinen. Hän oli ollut supertähti jo 17 vuotta, aina Elia Kazanin klassikosta Kuumetta veressä (Splendor in the Grass) lähtien. Beattyn vetovoima oli yhdistelmä karismaa, älyä, silkkaa komeutta ja erikoista kykyä peittää tekniikkansa varsinkin merkillisen varautuneiden silmien taakse. Beatty ei ole koskaan ollut luonnenäyttelijä, vaan synnynnäinen valkokangastähti. Sangen erikoislaatuinen sellainen. On esimerkiksi hätkähdyttävää havaita, että kuudelle vuosikymmenelle jakautuvalla urallaan Beatty on esiintynyt vain 24 elokuvassa. 1980-luvulla Beatty näytteli vain Punaisissa ja Ishtarissa. Beattyn äly kulkee käsi kädessä kunnianhimon kanssa, sillä hän alkoi jo varhaisessa vaiheessa tavoitella kontrollia projektiensa suhteen. Jo Bonnie & Clyde (1968) on Beattyn tuottama eikä ole syytä suuresti epäillä, etteikö kontrolloivaksi tiedetty voimakastahtoinen tähti olisi sanellut suuria pätkiä käsikirjoituksestakin. Heaven Can Waitia edeltänyt hitti, Shampoo (1975), toi Beattylle Oscar-ehdokkuuden käsikirjoittajana.

Taivas saa odottaa tehtiin täysin Beattyn ehdoilla. Tähti tuotti, käsikirjoitti (yhdessä Elaine Mayn kanssa) ja ohjasi - varmuuden vuoksi Buck Henryn tuella. Aihe oli esikoista varten fiksusti valittu. Pohjana hyväksi havaittu, mutta sopivasti unhoon painunut tarina, jonka kautta Beatty saattoi osoittaa ihailuaan Hollywoodin kultakautta kohtaan; komedia, yleisöä eniten miellyttävä laji, johon vielä yhdistyi fantasia-aihe; lisäksi, samana aikakautena nähtiin pienoistrendiksi asti muitakin uudelleen lämmityksiä, kuten King Kong ja varsinkin Tähti on syttynyt (molemmat -76). Yleisö oli huolellisesti valmisteltu.

Strategia toimi - yli odotusten. Kaupallisesti elokuva oli jättihitti, mutta Oscar-ehdokkuuksiakin ropisi yhdeksässä kategoriassa, joista neljässä Beatty oli itse edustettuna. Tämä oli ennenkuulumatonta - ja kolme vuotta myöhemmin Beatty vielä toisti saman tempun.


JA NYT?

Ja nyt, 40 vuotta myöhemmin katseltuna tämä komedia, joka nosti kertaheitolla Warren Beattyn ihan uuteen kategoriaan Hollywoodin voimalistalla, jättää samalla tavalla hämmentyneen olon kuin (Beattya jäljittelemään tahtovan) Bradley Cooperin A Star Is Born. Tässäkö kaikki? Sujuvastihan nämä katselee ja taiten ovat tehtyjä, mutta missä on pihvi? Missä erityislaatu?

Myönteisessä mielessä Taivas saa odottaa miellyttää rivakkuudellaan. Leikkaajat Robert C. Jones ja Don Zimmerman kuljettavat höttöä vauhdikkaasti eteenpäin. Mutta samalla jalkoihin jää vitsien rytmitys. Aiheen surrealistisista mitoista ei oteta tarpeeksi irti.

Rakkaustarina jää paperille, sillä Beattyn ja Julie Christien välillä ei ole minkäänlaista kemiaa. Beatty kyllä esiintyy energisesti ja joka paikkaan juoksennellen, mutta Christie ei sovi rooliinsa - eikä todella kamalaan tukkalaitteeseensa.

Ennen kaikkea lopun käänne on modernista näkökulmasta outo ja epälooginen. Loppu on tavallaan onnellinen, mutta tarinan päähenkilöä ei enää viimeisessä kohtauksessa ole olemassa. Joten missä pointti? Mitä elokuva haluaa lopulta sanoa? Sitäpä on vaikea sanoa.

Leffan keskellä ammottaa tyhjiö, johon naurut hukkuvat. Taivas saa odottaa on harmitonta ajanvietettä, joka viestittää haluavansa olla enemmän, mutta ei osaa päättää mitä. Banaaliudessaan se toimii välineenä, jonka kautta katsoja voi itse kuvitella, mitä tekisi vastaavassa tilanteessa ja verrata elokuvan tarjoamaa kuvitelmaa omiin kuvitelmiinsa.

Alkuperäinen tarina, ei niinkään elokuva, kutkuttaa mielikuvitusta.

LEFFAVISA 8.5.: Bucket List

Sijoitukset

1. Iguaanit 40 pt. (2 lippua Goblinin keikalle)
2. Nakatomi 26 pt. (Presidentintekijät-dvd)
3. Zomba Famiglia 25 pt.
4. Savage Streets 24 pt.
5. Dream Team 12 pt. (ämpäri)

MONROEN LEFFAVISA 8.5.: BUCKET LIST (max. 60 pt.)

I kierros (11 pt.)

1. Musaa: elokuva ja esittäjä? (2 pt.)
2. Nimeä kaksi asiaa, jotka The Bucket Listin päähenkilöt toteuttavat. (2 pt.)
3. A/B: A) Millä laittomuudella Easy Riderin päähenkilöt ansaitsevat rahaa? (1 pt.) B) Mitä elokuvan nimi tarkoittaa? (2 pt.)
4. Monivalinta: missä seuraavista Dario Argento toimi käsikirjoittajana: A) Huuliharppukostaja B) Paholaisen naamio eli Black Sunday C) Django D) Sikolätti? (1 pt.)
5. R.W. Fassbinder teki elokuvat a) Mariasta, b) Petrasta ja c) Veronikasta; mitkä olivat elokuvien täydelliset nimet (suomeksi tai saksaksi)? (3 pt.)
6. A/B: A) Minkä niminen on Agnès Jaouin uutuus? (1 pt.) B) Missä tämän vuoden ensi-iltaleffassa pääosaa esittää Rosa Salazar? (1 pt.)
7. Nopeustehtävä: nimeä Luchino Viscontin ohjauksia 2 minuutissa. (max. 14 pt.)

II kierros (19 pt.)

8. Musaa: missä komediassa kuullaan instrumentaaliversio, ja mitä kohtauksessa harrastetaan (huonosti)? (2 pt.)
9. Ketkä näyttelivät naispääosia komedioissa a) Morsiusneidot (Bridesmaids) b) The Spy Who Dumped Me (vaaleaverikkö) c) Date Night; d) mikä tv-sarja yhdistää heitä? (4 pt.)
10. Missä elokuvassa kuullaan repliikki: ”Son, your ego is writing checks your body can't cash!” (1 pt.)
11. Lasse Åberg loi ruotsalaisen jokamiehen Stig Helmer Olssonin, jota esitti 80- ja 90-luvuilla 5 suositussa komediassa: mitkä nuo olivat nimeltään tai mitä vapaa-aikailua ne kuvasivat? (5 pt.)
12. Jack Nicholson ja Morgan Freeman ovat molemmat näytelleet USA:n presidenttiä; mitkä olivat elokuvat? (2 pt.)
13. Missä viime vuoden yllätyshitissä Eva Melander ja Eero Milonoff esittävät ”goblineita” (tai ainakin tarpeeksi lähellä)? (1 pt.)
14. Vihje: mikä amerikkalainen elokuva?
4 pt. Ohjaajansa viides pitkä fiktio vuodelta 2000. Ohjaaja kuoli viime viikon maanantaina 51-vuotiaana.
2 pt. Perustui Ernest Tidymanin romaaniin, joka oli filmattu suurella menestyksellä jo 1971.
1 pt. Samuel L. Jackson näyttelee päähenkilö, jonka alkuperäinen esittäjä Richard Roundtree näyttäytyy myös elokuvassa.

III kierros (10 pt.)

15. Mistä elokuvasta tässä haastattelussa vuodelta 1973 puhutaan? (1 pt., 1:56)
16. Kenen ohjaajan kanssa Tindersticks on tehnyt jo pitkään tiivistä yhteistyötä? (1 pt.)
17. Nimeä 3 Martin Scorsese -ohjausta, joissa ei esiinny Robert De Niro tai Leonardo DiCaprio. (3 pt.)
18. Ohjaaja Sebastián Lelio on tehnyt elokuvansa Gloria kahdesti; ketkä esittävät nimihenkilöä näissä elokuvissa? (2 pt.)
19. Ämpärikysymys: Kuka näyttelijä yhdistää elokuvia Baywatch, The Paperboy, The Greatest Showman? (1 pt.) *kysymys arvottiin aiheista, joita joukkueet laittoivat visaämpäriin
20. Musaa: elokuva ja säveltäjä? (2 pt.)

MONROEN LEFFAVISA 8.5.2019: BUCKET LIST
          - kirjalliset pähkinät –

1. Nimeä ”listaelokuvat” niitä tähdittävien näyttelijöiden mukaan (3 pt.):
a) Liam Neeson & Ralph Fiennes
b) Michael Cera & Kat Dennings
c) Aubrey Plaza

2. Kenen 90-vuotiaan elokuvantekijän tavaramerkki ovat rönsyilevät otsikot, kuten (1 pt.): - Film d'amore e d'anarchia - Ovvero "Stamattina alle 10 in via dei Fiori nella nota casa di tolleranza..."
- Travolti da un insolito destino nell'azzurro mare d'agosto
- Fatto di sangue fra due uomini per causa di una vedova. Si sospettano moventi politici
- Notte d'estate con profilo greco, occhi a mandorla e odore di basilico

3. Mikä yhdistää käsikirjoittajia Alvah Bessie, Herbert Bibermann, Howard Koch ja John H. Lawson? Vastauksen voi muotoilla useilla tavoilla. (1 pt.)

4. Mistä elokuvasta on tämä ämpäri? (kuva) (1 pt.)

Vastaukset:

I kierros

1. Suspiria, Thom Yorke
2. Laskuvarjohyppääminen, Taj Mahalissa vierailu, Pohjoisnavan ylittäminen, Shelby Mustangilla ajaminen, Pariisin Chevre d’orissa illastaminen, leijonasafari (Tansaniassa), moottoripyörällä ajaminen Kiinan Suurella muurilla
3. A) Huumeiden myynnillä B) Prostituoidun miesystävää, joka saa ”ilmaiset kyydit”
4. A
5. a) Braunin avioliitto (Die Ehe der Maria Braun) b) von Kantin katkerat kyyneleet (Die bitteren Tränen der Petra von Kant) c) Vossin kaipuu (Die Sehnsucht der Veronika Voss)
6. A) Puutarhajuhlat B) Alita
7. https://www.imdb.com/name/nm0899581/?ref_=nv_sr_1?ref_=nv_sr_1#director

II kierros

8. Latvasta laho (Caddyshack); veneilyä
9. a) Kristen Wiig b) Kate McKinnon c) Tina Fey; d) SNL
10. Top Gun
11. Seuramatkat (kanarianmatkoja/kesäloman viettoa); Seuramatkat 2 - hassunhauska hiihtoloma; SOS – purjehdusreissu; Golffari; Terveysmatka
12. Mars hyökkää! ja Deep Impact
13. Raja (Gräns)
14. Shaft

III kierros

15. Manaaja
16. Claire Denis
17. Vapauden verinen laulu), Boxcar Bertha, Who’s That Knocking At My Door, Alice ei asu enää täällä, Illasta aamuun (After Hours), Silence, Viattomuuden aika, Suuret setelit (The Color of Money), Kristuksen viimeinen kiusaus, Kundun, Bringing Out the Dead, Hugo
18. Pauline Garcia ja Julianne Moore
19. Zac Efron
20. Serpico; Mikis Theodorakis

KIRJALLISET:

1. A) Schindlerin lista B) Nick and Norah’s Infinite Playlist – loputon soittolista C) The To Do List
2. Lina Wertmüller
3. The Hollywood Ten/”Musta lista”
4. Carrie

Goblin, bändi, jonka elokuva loi

Claudio Simonetti's Goblin konsertoi Pakkahuoneella 11.5. Keskiviikkona 8.5. Monroen Leffavisassa on palkintona, kiitos Svart Recordsin, pari lippua italoprogen legendojen keikalle.

Lokakuussa 1971 brittiläinen progeyhtye Van Der Graaf Generator julkaisi neljännen albuminsa, Pawn Hearts. Kuten kulttiyhtyeeksi jääneen bändin muutkin teokset, levy jäi vaille huomiota kotimaassaan. Ja melkein kaikkialla muuallakin.

Mutta Italiassa Pawn Hearts pamahti listaykköseksi. Kun Peter Hammill ja kumppanit saapuivat saapasmaahan kiertueelle, he saivat täydelliseksi yllätyksekseen supertähtikohtelun turvamiehineen kaikkineen.

Progesta kehittyi Italiassa äärimmäisen suosittu genre jo varhaisessa vaiheessa, ja sen suosio kesti läpi 70-luvun ja, muodossa tai toisessa, pitkälle 80-luvullekin. Vaikka maan oma progekenttä oli laaja ja menestyksekäs (esim. Le Orme, Premiata Forneria Marconi, Banco del Mutuo Soccorso), ei se milloinkaan lyönyt kansainvälisesti läpi samalla tavalla kuin saksalainen proge.

Ainoa poikkeus: Goblin.


Vuonna 1972 - jolloin VDGG valloitti maata - perustetun yhtyeen päätyminen kansainväliseksi nimeksi kulki poikkeuksellisia teitä, ja on ikuisesti linkittynyt ohjaajalegenda Dario Argentoon. Kun giallomaestro kutsui omintakeisen soundin kehittäneen bändin äänittämään musiikkia vuoden 1975 elokuvaansa Profondo rosso (Verenpunainen kauhu), oli yhtye ehtinyt levyttää vain kerran ja tuolloinkin nimellä Cherry Five. Goblin, sellaisena ja sen nimisenä kuin sen tunnemme, syntyi Argenton katseen alla. Elokuvasta tuli Argenton menestyksekkäin siihen mennessä, ja sen soundtrackista sukeutui varsinainen kultturi-ilmiö: albumi myi yli miljoona kappaletta ja nousi kotimaassaan ykköseksi sekä albumi- että singlelistalla. Goblin syntyi, kun se löysi paikkansa Argenton rinnalla ja valkokankaalla; Argento osallistui kiinteästi, eräänlaisena ulkojäsenenä, Goblinin levytyksiin.

Goblin on elokuvan aikaansaannos: elokuva innoitti yhtyeen parhaisiin töihinsä ja valtaosa sen tuotannosta on elokuviin sävellettyä. Kaikissa Argenton parhaissa/tunnetuimmissa ohjauksissa on Goblinin musiikki; yhtye loi 70-80-luvuilla soundimaailmaa monen muunkin elokuvantekijän teoksiin. "Omia" levyjä ei ole kuin pari kolme.

Vuosikymmenten saatossa Goblinista on kasvanut pikemminkin instituutio kuin perinteinen pop-yhtye. Syyt tähän eivät ole erityisen kauniit. Bändi olisi kuka ties saavuttanut jotain vieläkin suurempaa, jos sen perustajat olisivat oppineet tulemaan toimeen keskenään. Yhtye on luonut nahkansa lukuisia kertoja, yhä uudestaan itsensä nimeten, milloin minkäkinlaisina kokoonpanoina. "Goblinissa" on soittanut kaikkiaan 16 muusikkoa eikä sitä käytännössä ollut Phenomenan jälkeen olemassakaan 15 vuoteen. 2000-luvulla yhtye on hajonnut neljäksi kiertäväksi kokoonpanoksi. Paljonpuhuvaa on, että Fabio Capuzzon perusteellisessa Goblin-historiikissa on sivuja liki 600.


Kosketinsoittaja Claudio Simonetti on luonut perustajajäsenistä kirkkaasti huomattavimman uran, osoittaen suurinta kiinnostusta elokuvasäveltämiseen. São Paulossa syntynyt, 67-vuotias Simonetti on Goblin-töiden lisäksi vastannut yli 30 elokuvan musiikista. Säveltäjänä hän on eittämättä Goblinin luova voima - mutta yhtyeen todellinen voima piilee sen ainutlaatuisessa yhtyesoundissa, jossa on helposti hoksattavia vaikutteita Genesikseltä, Mike Oldfieldiltä ja muilta brittiprogaajilta, mutta nämä vaikutteet muussantuvat täysin omanlaisekseen, kiehtovan rikkaaksi äänimaisemaksi, joka elokuvaan liitettynä tekee enemmän kuin säestää: se luo ja kontekstoi koko tunnelmaa.

Pakkahuoneen keikalla paikalla ovat molemmat, kuva & ääni, kun Simonetti tuo Tullikamarille Goblinin parhaat neronleimaukset elokuvanäytteiden kera.

Monroen Leffavisa Ravintola Artturissa 8.5. klo 18:30.