lauantai 5. marraskuuta 2016

Matka Cinekropolisiin

Lintujen taivas siipiaallokkona
laskostuu pääni päällä

                          syvässä ikävässä

täällä kuin matkalla, saattajana.
Valoa kaikki kätketty.
                        
                          - Kirsi Kunnas

Pyhäinpäivän ilta, kekrijuhlan aika. Kuljet mustavalkoisessa, tyvenessä maisemassa. Maa sandaaliesi alla ei ole hiekkaa, ei savea; se on hiennonnettua selluloidia. Lähestyt jo kaupungin rajoja.

Saavut kaupungin portille. Portin pikimustasta marmorista hiotut pylväät ovat valtavat kamerat, jotka ampuvat taivasta kohti; niiden ylle jännittynyt kaari muistuttaa puolikkaan filmikelan reunaa. Heti toiseen pylvääseen nojailemaan on jäänyt kaksi virnuilevaa vanhusta: George Gaynes leikkii George Kennedyn Oscarilla, ja Kennedy vitsailee kommunikaatiossa olevan nyt jotain vikaa. Sinä et kiinnosta heitä, he eivät suo sinulle edes kulmakarvojen kohautusta. Haluaisit huikata Gaynesille, että sinäkin olet Helsingistä, mutta jatkat eteenpäin. Tämä on Cinekropolisin ensimmäinen vyöhyke, missä vastasaapuneet odottavat aikanaan saapuvaa pääsyä syvemmälle kaupungin keskustaan, Suureen Ensi-iltaan, joka ei pääty koskaan. Kuulet musiikkia edessäpäin.

Pieni ryhmä on istuutunut kuuntelemaan vaatimatonta pianoa tyytyväisenä soittavaa miestä. Kummisetämäinen Abe Vigoda hymyilee levollisesti, kun George Martin soittaa eläviksi Keltaisen sukellusveneen partituureja. Iloiset ja oudot soinnut saavat täällä omanlaisensa, jäljittelemättömän kaiun; Jon Polito, joka näyttää täsmälleen samalta kuin Miller's Crossingissa, kuuntelee suljetuin silmin - tähän on pysähtynyt myös rauhallisen näköinen Alexis Arquette, joka kappaleiden välissä vaihtaa Politon kanssa leikillään gangsterivuorosanoja Pulp Fictionista. Kuten on laita kaikkien täällä, heillä on jokainen muistonsa kirkkaana ja elävänä mukanaan.

Kun pianon äänet haipuvat liki kuulemattomiin, löydät vehnänitujen keskeltä nukkumasta nuoren Anton Yelchinin. Kuljet hiljaa pois. Ei tuule, mutta lehdet puissa havisevat silti. Pysähdyt valtavan suuren apinanleipäpuun luo, ja katsoessasi sinulle selviää lehtiin kätketty salaisuus: jokainen niistä heijastaa elokuvaan tallentunutta hetkeä: suihkulähde La dolce vitassa, saaren irtoaminen Undergroundissa, saluuna Rio Bravossa... Miljoonia kuvia, elävinä näissä epätodellisissa, ylimaallisissa lehdissä.

Puun mahtavan paksun rungon toisella puolella Garry Shandling ja Gene Wilder naurattavat toisilleen vedet silmiin. Garry Marshallin liittyessä joukkoon nauru kolminkertaistuu. Mutta sandaalisi liikkuvat jo. Huomaat puiden muodostaneen pienen metsän. Täällä Michael Cimino metsästää kaurista, vaikka tietääkin saaliin aina karkaavan. Hänen adjutanttinaan Curtis Hanson muistuttaa tasaisin väliajoin olemaan aivan "hush hush"...

Äkkiä havaitset metsän muuttuneen koivikoksi. Puolalaiset odottavat täällä. Tadeusz Konwicki lukee ystävilleen Pientä ilmestyskirjaa samalla kun Andrzej Kondratiuk hersyvästi nauraen heittää Andrzej Wajdan päälle tuhkaa ja timantteja. Kaikki on yhtä leikkiä.

Koivikko harvenee, ilma vaalenee. Olet melkein perillä saapuessasi Nerojen lehtoon. Ystävällisesti hymyilevä Abbas Kiarostami on ensimmäinen, joka tervehtii sinua, sulankeveällä nyökkäyksellä. Hän istuu oliivipuun juurella, mutta oliivit levittävät ympäristöön huumaavaa kirsikan tuoksua. Jätät mestarin jalkojen juureen muutaman mukanasi tuoman kirsikkapuun oksan, tuhansien kaltaistensa joukkoon. Käännyt. Kuljet muutaman askeleen, ja olet perillä.

Sinä kumarrat hieman maanmiehellesi. Pentti Siimes vastaa tutulla, ylähampaiden rivistön paljastavalla joviaalilla hymyllään ja viittaa istumaan seurakseen. Te rupattelette, aiheilla ei ole väliä, sanotun sisältö muuttuu höyryksi ja hajoaa ilmojen teille.

Kunnes keskiyö lahjoittaa lyöntinsä, ja on noustava. Viisumisi umpeutuu. On palattava takaisin maahan, niin paljon köyhtyneeseen. Askelesi käyvät yksi toisensa jälkeen aineettomimmiksi. Kuulet oppaasi kutsun. Se on Max von Sydowin tuttu ääni: "Kuuntelet ääntäni. Ääneni auttaa sinua ja ohjaa yhä syvemmälle Europaan. Lasken nyt yhdestä kymmeneen. Kymmenellä olet Europassa. Sanon: yksi..."

*****

Tadeusz Konwicki (22.6.1926-7.1.2015) 1, 2
Abe Vigoda (24.2.1921-26.1.2016) 1
George Gaynes (3.5.1917-15.2.2016)  1, 2
George Kennedy (18.2.1925-28.2.2016) 1, 2
George Martin (3.1.1926-8.3.2016) 1
Garry Shandling (29.11.1949-24.3.2016) 1
Anton Yelchin (11.3.1989-19.6.2016) 1, 2, 3
Andrzej Kondratiuk (20.7.1936-22.6.2016) 1, 2
Michael Cimino (3.2.1939-2.7.2016) 1, 2, 3
Abbas Kiarostami (22.6.1940-4.7.2016) 1, 2, 3
Garry Marshall (13.11.1934-19.7.2016) 1, 2, 3
Gene Wilder (11.6.1933-29.8.2016) 1, 2, 3
Jon Polito (29.12.1950-1.9.2016) 1
Alexis Arquette (28.7.1969-11.9.2016)
Curtis Hanson (24.3.1945-20.9.2016) 1, 2, 3
Andrzej Wajda (6.3.1926-9.10.2016) 1, 2, 3
Pentti Siimes (10.9.1929-27.10.2016) 1, 2, 3, 4

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti